Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela on päättänyt osallistua maailman vaativimpaan purjehduskilpailuun Vendée Globeen vuonna 2020 ja viedä suomalaista valtameripurjehdusta maailman kartalle. Vene seuraa yhteistyössä sisarlehtensä Tekniikan Maailman kanssa Yksinpurjehtijan matkassa -blogissa Huuselan valmistautumista maailmanympäripurjehdukselle. Aiemmat blogimerkinnät ja muut Huusela-jutut löydät täältä.
Kaksi viikkoa sitten torstaina, elokuun 20. päivänä Helsingin Hernesaaren rannalle oli kokoontunut poikkeuksellisen suuri määrä silmäpareja. Kaikki seurasivat saaren edustalle kokoontunutta kymmenien veneiden monimuotoista joukkoa. Taivaalla lensi rajavartiolaitoksen helikopteri, ja myöhemmin kaksimoottorinen Douglas DC-3 -museolentokone teki ylilentoja laivueen yllä.
Kelluvan saattueen kärjessä kohti avomerta lipui silmiinpistävä purjevene, jonka lähes 30 metrin korkeuteen ulottuvan maston isopurjeineen pystyi erottamaan rannalta vielä kaukana horisontissa.
Yksinpurjehtija Ari Huusela Imoca Stark -veneellään oli aloittanut viimeisen siirtopurjehduksensa kohti Ranskaa ennen ”hullun unelmansa” toteuttamista. Kahden kuukauden kuluttua Huusela on jo Vendée Globen – maailman vaativimman yksinpurjehduskilpailun – lähtölinjalla Les Sables d’Olonnessa. Ensimmäisenä pohjoismaalaisena kipparina kilpailun historiassa.
Lämpimän elokuisen päivän iltana sadat ihmiset olivat kokoontuneet osoittamaan tukensa ja kannustuksensa kolme vuotta sitten alkaneelle suomalaiselle menestystarinalle. Sankarin itsensä haaveissa Vendée Globe toki on siintänyt jo vuosikymmeniä.
”Se lähtö Helsingistä oli jotain käsittämättömän hienoa ja täysin odottamatonta”, ranskalaisella V1D2-telakalla lounastaukoaan viettävä Huusela kertoo.
Hetki oli Huuselallekin koskettava, sillä siihen tiivistyi osaltaan vuosien uurastuksen tulos. Unelma oli taas yhden askelen lähempänä. Samalla mies tiesi, että maailmalla riehuvan pandemian vuoksi hän ei todennäköisesti pääsisi palaamaan kotiin ennen kuin talvi on taas vaihtumassa kevääksi.
”Jos oikein hyvin menee, olisin Suomessa helmikuun lopussa. Mutta käytännössä vasta maaliskuussa, sillä tällä tiedolla kisaorganisaatio velvoittaa kippareita jäämään kisakylään kahdeksi viikoksi kisan jälkeen.”
Neljän vuoden välein purjehdittava Vendée Globe on Ranskassa spektaakkeli, jota saapuvat juhlistamaan sadattuhannet ihmiset. Tällä kertaa kisakylä on kuitenkin startissa tavallista hiljaisempi, minkä vuoksi maaliintulosta pyritään kevättalvella ottamaan kaikki ilo irti.
Normaaliolosuhteissa Huusela olisi vielä ennen kilpailun alkua käynyt Suomessa rentoutumassa, mutta projektin aikataulu ei yksinkertaisesti salli kahden viikon ”peukalonpyörittelyä kotikaranteenissa”. Huusela luottomiehineen on tehnyt Ranskassa täyttä työpäivää veneen valmistelujen parissa.
”Kun puhutaan, että vene puretaan ennen kisaa atomeiksi ja tarkastetaan läpikotaisin, se pitää kirjaimellisesti paikkansa”, Huusela kertoo.
Hän oli viettänyt aamupäivänsä tarkastaen, puhdistaen ja voidellen maston purjekiskon vaunujen pikkuruisia laakereita. Yksi 5-millinen laakerikuula kerrallaan. Sama urakka on vielä edessä isopurjeen levankivaunun kanssa.
Imoca Stark saapui Ranskan Caenissa sijaitsevalle telakalle kymmenen vuorokautta sen jälkeen, kun veneen purjeet oli nostettu Helsingissä. Matkantekoa hidastivat vaikeat sääolosuhteet, jotka paljastivat veneestä myös parannuskohteita.
”Veneeseen vaihdettiin uusi moottori juuri ennen lähtöämme Helsingistä. Matkan aikana 90 asteen kulmavaihteistosta kuului muutamaan otteeseen tosi ilkeitä kolahduksia”, Huusela kertoo.
Työt telakalla alkoivat välittömästi. Saapumista seuraavan päivän jälkeen vene nostettiin jo kuivalle maalle.
”Purettuamme vaihteiston huomasimme, että osa hammasrattaista oli tullut tiensä päähän.”
Uudet osat erikoisvalmisteiseen kilpavaihteistoon on jo tilattu Britanniasta. Huuselan toiveena on, että vaihteisto saadaan kuntoon seuraavan kahden viikon aikana, veneen ollessa kuivilla. Entinen lentokonemekaanikko on haasteesta innoissaan.
”Taas kerran joutuu perehtymään semmoiseen asiaan, mistä ei ole aiempaa kokemusta. Tuollaista vetolaitettakaan en ole kuin sivusta ihastellut.”
Ennen Starkin ylösnostoa Huusela ehti sovittaa veneeseen myös kilpakumppanilta ostamiaan käytettyjä purjeita. Ne lähetettiin takaisin neulomoon, sillä muokkaukset eivät olleet ensiyrittämällä täysin onnistuneet.
”Kun vene syyskuun lopulla saadaan sitten takaisin vesille, kaiken pitäisi olla valmista testipurjehduksia varten”, kippari toteaa.
Sitä ennen veneen pohja maalataan ja vanha köli bulbeineen korvataan uudella luokkaliiton edellyttämällä kölillä. Kotimaisen Konepaja Häkkisen jyrsimä kokonaisuus saapui Ranskaan odotetusti aikataulussa. Asennus alkaa näinä päivinä.
”Uusi kölievä liitetään bulbiin perjantaina. Sen jälkeen luokkaliiton mittamies tulee tarkastamaan sen ennen kuin kokonaisuus asennetaan paikalleen.”
Veneen painoon uusi köli ei Huuselan mukaan tuo juuri muutoksia, mutta uudet osat ovat huomattavasti vanhoja nykyaikaisempia.
”Evästä tuli kapeampi ja ohuempi. Bulbista tuli pidempi ja otsapinnaltaan pienempi.”
Kaiken tämän lisäksi Huuselan on vielä selvitettävä, mikä on vialla yhdessä Starkin kolmesta autopilotista. Sen havaittiin siirtopurjehduksen myrskyissä ohjaavan kahta muuta huonommin.
”Cuxhavenista pääsimme purjehtimaan Pohjanmerelle parhaimmillaan 34 solmun tuulessa. Se oli veneelle hyvä koitos, sillä olosuhteet vastasivat jo lähes Eteläisen jäämeren olosuhteita. Pohjanmeri on tosi matala ja sen korkeassa, kovassa aallokossa autopilotti joutui koville.”
”Se oli erinomainen testi, sillä tällaisessa kelissä pääsee harvoin purjehtimaan.”
Varsinaisten testipurjehduksien logistiikan helpottamiseksi Huusela purjehtii lokakuun alussa Concarneauun, joka on Caenista katsoen puolimatkassa Les Sables-d’Olonnea. Siellä kilpailuun valmistautuu myös Imoca-veteraani Roland Jourdainin luotsaama japanilaistiimi DMG Mori.
”Täältä Caenista on vaikea operoida, koska ennen avomerta tässä on kuusi merimailia jokea ja sulkuja. Sulutkin ovat auki vain pari kertaa päivässä. Siinä menee kaksi tuntia pelkästään merelle pääsyyn”, Huusela perustelee.
”Concarneau on minulle tuttu paikka ja mukava kylä. Lisäksi Jourdain on semmoinen guru, jolta pyrin imuroimaan mahdollisimman paljon tietoa ja vinkkejä kisaan.”
Lokakuun 16. päivänä Huuselan pitää olla jo perillä Les Sables-d’Olonnessa kisaorganisaation katsastuksia varten.
Heikompaa voisi jo hirvittää, tai vähintäänkin jännittää, mutta Huusela kertoo, että päällimmäisenä tunteena on innostus.
”On hienoa päästä pikkuhiljaa jo siihen asiaan. Innolla odottelen starttia! Tässä on koko ajan päällä jotain hommaa, joka vie niin paljon aikaa ja energiaa, ettei jännitykselle jää sijaa. Se työ tässä enemmän stressaakin kuin itse kisastartti.”
”Se on hienoa päästä merille, kun tietää, että vene on parhaassa mahdollisessa kunnossa.”
Tämä juttu on julkaistu myös Veneen sisarlehdessä Tekniikan Maailmassa 9.9.2020
Yksinpurjehtijan matkassa juttusarjan aiemmat osat:
Huusela lähti kohti Ranskaa ja unelmaansa − satapäinen saattojoukko sai miehen herkistymään
Stark Ari Huuselan pääyhteistyökumppaniksi
Ari Huusela aloitti matkansa Atlantin yli – Lähtö onnistui hyvin, ja veneet ovat jo Biskajanlahdella
Huusela ja Ferguson lähestyvät Portugalia – Mutta saadaanko revennyt isopurje paikattua?
Huusela ja Ferguson päättivät jatkaa Atlantin yli rikkoutuneesta purjeesta huolimatta
”Lentokalat hyökkäsivät kimppuumme” – Huusela ja Ferguson etsivät hyvää reittiä Doldrumeiden läpi
Ari Huuselan kakkoskippariksi 7 800 kilometrin ”kahvikisaan” lähtee luottomies Michael Ferguson
Ari Huuselan kilpavene on jälleen Suomessa – Ensimmäinen kisa Itämerellä sujui mallikkaasti
2 000 merimailin matka alkaa – Ari Huusela on treenannut ”vinssaamalla kavereita mastoon”
Eräs kippari puraisi kielensä lähes poikki ja ompeli sen itse takaisin
Huusela suoritti vähän erilaisen ”lentolupakirjan” vapaalentotunnelissa
Ari Huusela palasi arkeen – Vene jäi jumiin Azoreille
Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri
”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”
”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”
Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt
IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka
IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä
Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä
Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä
