Jutut

Yksinpurjehtijan matkassa: Huusela suoritti vähän erilaisen ”lentolupakirjan” vapaalentotunnelissa

15.03.2019

KirjoittajaJoonas Gustavsson

Ari Road to Vendée 2020

Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela on päättänyt osallistua maailman vaativimpaan purjehduskilpailuun Vendée Globeen vuonna 2020 ja viedä suomalaista valtameripurjehdusta maailman kartalle. Vene-lehti julkaisee myös Tekniikan Maailmassa julkaistua Yksinpurjehtijan matkassa -blogia, jossa seurataan Huuselan valmistautumista maailmanympäripurjehdukselle.

Tapaan yksinpurjehtija Ari Huuselan Helsingin Kalasatamassa sijaitsevassa kahvilassa perjantaina aamuyhdeksältä. Ilmailuteemaisessa kahvilassa soi rytmikäs urbaanimusiikki, joka voisi olla aamukärttyisen ihmisen makuun aavistuksen liian kovalla.

Musiikin äänentason syytä ei pidä pitkään etsiä. Se peittää alleen kahvilan keskellä sijaitsevasta sylinterinmuotoisesta akvaariosta kantautuvan hennon huminan. Sen sisällä haalareihin sonnustautuneet naiset harjoittelevat lentämistä vapaapudotussimulaattorissa.

Olimme siis tulleet kauppakeskus Redin Fööniin, joka on maailman ensimmäinen keskelle kaupunkia rakennettu täysmittainen vapaalentotunneli.

Pian tunneliin astuisi vapaapäiväänsä viettävä yksinpurjehtija ja Finnairin lentokapteeni Ari Huusela, jonka valmistautumista 2020 Vendée Globe -kilpailuun seuraamme Tekniikan Maailman Yksinpurjehtijan matkassa -blogissa.

Ennen Huuselan lentovuoroa tutustumme kuitenkin hieman tarkemmin tuulitunneliin ja sen tekniikkaan Föönin perustaja Jarmo Rossin ja yritysmyyntivastaava Vissem Charradin kanssa.

Föönin tuulitunneli on käytännössä täysin samanlainen kuin tunnelit, joissa on testattu ajoneuvojen aerodynaamisia ominaisuuksia jo vuosikymmeniä.

1960-luvulla Yhdysvaltain asevoimissa keksittiin, että kääntämällä tunneli pystyasentoon siellä voidaan simuloida laskuvarjohyppäämistä. Ja siitä ajatus sitten lähti. Kuluttajakäyttöön ensimmäiset tunnelit tulivat 1980-luvulla, ja 2000-luvulla niitä on rakennettu ympäri maailman.

Föönissä ei välttämättä tarvitse lentää itse. Muiden suorituksia voi seurata kahvikupillisen tai lounaan äärellä tunnelia ympäröivässä Cafe Bar Hangaarissa, joka on sisustettu autenttisella ilmailukalustolla . Jos kello lähestyy tasatuntia, kannattaa jäädä odottamaan ammattilentäjien esitystä.

”Meidän tunnelimme on maailman mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen siksi, että perinteisesti näitä ei ole voitu melun vuoksi tuoda asutuksen keskelle”, Charrad kertoo.

”Aloitellessamme tätä projektia 2015 me kuitenkin tiesimme, että tunneli on mahdollista rakentaa riittävän hiljaiseksi. Ja me halusimme nimenomaan tuoda kokemuksen ihmisten luo. Löimme hynttyyt yhteen Redin rakentaneen SRV:n kanssa jo kauppakeskuksen suunnitteluvaiheessa.”

Vapaapudotussimulaattoria ei tuoda kauppakeskukseen ihan tuosta vain. Tavalliselle asiakkaalle Föönistä näkyvä osa on vain jäävuoren huippu. Fööni on nimittäin pinta-alaltaan Redin kauppakeskuksen suurimpia liikkeitä. Sen käytössä on 2 500 neliötä seitsemässä kerroksessa, mutta hyötykäytössä siitä on vain 340 neliötä.

”Saksalaisen ISG Onen rakentama tuulitunneli on valtava  9x9x25x35 metrin kokoinen laatikko. Se on mallia kahvinkeitin, eli suljetun kierron järjestelmä”, Jarmo Rossi kertoo.

Tuulitunnelin sydämenä toimii 60 tonnia painava sähkömoottori, joka pyörittää halkaisijaltaan 6,5-metristä komposiittipuhallinta. 1 325 kilowatin moottori kiihdyttää ilmavirran tunnelin lentotilassa parhaimmillaan yli 300 kilometriin tunnissa.

Havainnekuva tuulitunnelista. Kuvasta poiketen sähkömoottoreita on Föönissä vain yksi. Kuva kertoo myös omaa kieltään siitä, kuinka paljon insinöörityötä on jouduttu käyttämään pelkästään siihen, että tunneli on ylipäätään saatu sovitettua kauppakeskuksen tiloihin.

”Tunnelin leveys on suuntaansa yhdeksän metriä. Lentotilan kohdalla ilmavirta kuristetaan halkaisijaltaan reilun neljän metrin kehään, jolloin ilmanopeus kiihtyy kolminkertaiseksi. Lentotilan suojaverkon jälkeen lasissa on yhden asteen aukeama ja sen jälkeen tunneli laventuu jälleen seitsemällä asteella”, Rossi jatkaa.

Aloittelijoille moottorin teho pidetään maltillisena. Huuselan kokoinen mies pysyy ilmassa noin 180 kilometrin ilmanopeudessa. Taitotason kehittyessä tehoja aletaan pikku hiljaa kasvattaa.

”Tästä voi joskus heiluttaa meidän kouluttajillemme”, Charrad kertoo ohittaessamme tunnelin lasikuitukoppaan tehdyn ikkunan, josta juuri ja juuri näkee 20 metriä alapuolellamme sijaitsevan lentotilan pohjalle.”

Suurin tuulitunnelin moottorin yksittäinen osa painaa 46 000 kiloa. Se nostettiin sisään kauppakeskuksen kyljestä. Vieressä kulkevan jalkakäytävän alle jouduttiin asentamaan anturat, jotta maa ei vajoaisi nosturien ja moottorin painon alla.

Tunnelin hiljaisuuden salaisuus on suomalaisen Akukonin valmistamissa äänenvaimennuspaneeleissa, jotka ympäröivät tunnelin ulkokehää. Niiden sisäpuolella meteli nousee noin 110 desibeliin, mutta ulkopuolelle pääsee vain vaimea humina.

”Tunneli on niin hiljainen, että voimme pitää sitä käynnissä tarvittaessa vaikka läpi yön”, Rossi kertoo.

”Metelin lisäksi suurin ongelma tunnelin tuomisessa kauppakeskukseen on moottorin mahdollisesti aiheuttamat runkoäänet ja harmoniset värähtelyt. Eli jos moottori alkaa tässä värähtelemään, niin Carlsonilla putoaa kupit hyllyistä toisella puolella kauppakeskusta.”

Tuulitunnelin moottoria ohjataan lentoalueen vieressä sijaitsevasta valvomosta. Moottori jouduttiin sammuttamaan vierailumme aikana kerran erään lentäjän kengän sinkouduttua tunnelin syövereihin.

Ongelma on ratkaistu eristämällä tunneli kokonaan muusta kauppakeskuksesta. Tarkkasilmäinen vierailija voi huomata tämän kahvilan puolella katossa ja lattiassa kulkevasta 50 millimetrin liikuntasaumasta.

”Olemme myös erillämme kauppakeskuksen sähköverkosta. Fööni toimii 100-prosenttisesti tuulienergialla”, Charrad kertoo.

Tuuli muutetaan siis ensin energiaksi ja sitten takaisin tuuleksi, vieressäni seisova Huusela naurahtaa.

Mutta nyt on tullut lentokapteenille aika nousta siivilleen. Huusela suorittaa tänään Föönin ”Pro-lentolupakurssin”. Kurssi antaa valmiudet itsenäiseen tunnelin käyttämiseen, eli ilmavirrassa luovimiseen ja tunneliin siirtymiseen ja sieltä poistumiseen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei sitä ole.

Ennen tuulitunneliin siirtymistä täytyy kuitenkin käydä läpi teoriaopintoja. Huuselan kouluttajana toimii Torinon olympialaisten päätösseremoniassakin esiintynyt Jevgenijs ”Eikka” Kolosovs. 2024 Pariisin kesäolympialaisissa laji saatetaan nähdä jo virallisena kilpailulajina.

Parinkymmenen minuutin pituisessa koulutussessiossa kerrataan tunnelin turvallisuussääntöjä ja fysiikan lakeja.

Kouluttaja Jevgenijs ”Eikka” Kolosovs kehui kurssin jälkeen oppipoikansa rauhallisuutta ja kykyä noudattaa ohjeita. Tärkeitä ominaisuuksia lentokapteenille ja yksinpurjehtijalle.

”Jos haluat kääntyä ilmavirrassa vasemmalle, nostat oikeaa hartiaasi ylöspäin…”, pukuhuoneen penkillä vatsallaan makaava Kolosovs demonstroi keskittyneen näköiselle Huuselalle.

Varsinaista tunneliaikaa kurssiin kuuluu viisitoista minuuttia. Monta asiaa pitää siis sisäistää lyhyessä ajassa.

”Olisihan sitä voinut hetken verran jatkaa pidempäänkin”, Huusela kertoo tunnelista päästyään.

”Vasta lopussa alkoi tuntua siltä, että aloin vähän saada kosketusta menoon. Vaikeinta oli tunneliin sisään meneminen ja kehon hallinta niin, että sieltä pääsi myös pois konttaamatta.”

Huuselan koulutusjakson jälkeen alkoi tasatunnein järjestettävä lentonäytös, jossa Föönin kouluttajat näyttävät, miten tunnelissa oikeasti lennetään. Kolosovs kieppuu ilmavirrassa taitavasti kuin lehti syystuulessa ja nousee välillä korkealle kahvilassa istuvien silmien tavoittamattomiin.

Huusela kertoo löytäneensä tunnelilentämisestä yhtäläisyyksiä omaan ammattiinsa.

”Lentokoneella lentämisessä kaartelu ja kallistelu on kaikista siisteintä, ja tässä oli ihan sama asia. Se on jännä tunne kun pystyy itse omalla kehollaan ohjaamaan ja liikkumaan ilmavirrassa ilman satojen tonnien metallikehikkoa ympärillä.”

Minivideon Huuselan kurssista voit katsoa alla Tekniikan Maailmasta jutun lopusta. Lisätietoja Föönistä yrityksen kotisivuilla.

Juttu on julkaistu alunperin Tekniikan Maailman verkkosivulla 10.3.2019.

Juttusarjan aiemmat osat löydät alta.

Ari Huuselan veneellä on ajettu yhdessä kesässä 16 vuoden ajot – Huolto on kallista ja ahdasta puuhaa

Ari Huusela palasi arkeen – Vene jäi jumiin Azoreille

Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri

”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”

”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”

Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt

IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka

IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä

Kolmen kuukauden purjehduksen aikana ehtii nukkua 15-45 minuuttia kerrallaan – miten sellaisesta selviää?

Ari Huuselan kilpailuvene saapui Englantiin – Nyt se käydään läpi jokaista pulttia ja mutteria myöten

Riskinotto navigoinnissa voi kannattaa – tai käydä kalliiksi, sillä ”lyhin reitti ei aina suinkaan ole nopein”

Herätyskellona voi olla auton varashälytin – eikä kippari silti välttämättä herää 1–2 tunnin nokosiltaan!

Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä

Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä

Näin sujui ”merten Formulan” matka Isosta-Britanniasta Suomeen – Yhdessä vaiheessa ”MacGyverin” piti nousta 27-metriseen mastoon

X