Yksinpurjehtija ja lentokapteeni Ari Huusela on päättänyt osallistua maailman vaativimpaan purjehduskilpailuun Vendée Globeen vuonna 2020 ja viedä suomalaista valtameripurjehdusta maailman kartalle. Vene-lehti julkaisee myös Tekniikan Maailmassa julkaistua Yksinpurjehtijan matkassa -blogia, jossa seurataan Huuselan valmistautumista.
Yksinpurjehtija Ari Huusela teki jälleen pohjoismaista purjehdushistoriaa ylittäessään marraskuussa Transat Jacques Vabre -kilpailun maalilinjan.
Huusela tuli kakkoskipparinsa, irlantilaisen Mikey Fergusonin kanssa maaliin ajassa 18 vuorokautta, 23 tuntia, 7 minuuttia, 14 sekuntia. Samalla hänestä tuli ensimmäinen pohjoismaalainen ”kahvikisassa” maaliin tullut henkilö.
Ranskan LeHavresta alkaneen ja Brasilian Salvadoriin päättyneen kisan kokonaispituudeksi Ariel2:lle tuli 8 500 kilometriä. Näin ollen kaksikon keskinopeus oli 10,37 solmua.
”Kahvikisa on nyt onnellisesti takana”, viikon pituiselta työmatkalta Thaimaan Phuketista tavoittamani kippari kertoo Veneelle.
”Olihan se taas koettelemus ja tällä kertaa vähän uudenlainen sellainen”, Huusela toteaa viitaten paripurjehdukseen ja läpi kisan vaivanneisiin purjeongelmiin.
Ariel2:n isopurje alkoi delaminoitua heti kilpailun alkumetreillä tuoden kaksikon takaraivoihin ikävän ajatuksen siitä, että kilpailu jouduttaisi ehkä keskeyttämään.
57-vuotiaalle Huuselalle keskeytys olisi ollut purjehdusuran ensimmäinen. Ensireaktion jälkeen mies kuitenkin työnsi keskeytyksen mahdollisuuden mielestään.
”Vuosi sitten rommikisassa veneestäni hajosivat tuulimittarit ja samassa kisassa oli vielä se kolari kilpakumppanin kanssa. Nyt meni sitten purjeet. Keskeyttämisessä on se juttu, että kun sen kerran tekee, niin seuraavalla kerralla päätös on aina helpompi”, Huusela toteaa.
”Ja olihan mulla monia hyviä syitä jatkaa. Ensinnäkin tämä oli minun kesälomani, enkä halunnut lopettaa sitä kesken kaiken. Tämä oli myös vuoden pääkilpailu, ja maaliintulo oli itseni lisäksi tärkeää myös yhteistyökumppaneilleni.”
Transat Jacques Vabren säännöt olisivat mahdollistaneet venekunnille kaksi teknistä pysähdystä. Alkumatkalla mahdollisia pysähdyspaikkojakin olisi ollut monia. Huusela ja Ferguson eivät kuitenkaan käyttäneet mahdollisuutta hyväkseen, sillä sopivaa korvaavaa purjetta ei veneeseen sillä haavaa löytynyt.
”Sitä paitsi, ei Vendée Globessakaan ole mahdollisuutta mihinkään teknisiin stoppeihin”, Huusela perustelee.
”Lisäksi kollegani Tapio Lehtisen esimerkki siitä, miten hän taisteli maailman ympäri 322 vuorokautta, on vaan niin hieno, että ajattelin purjehtivani kisan loppuun, vaikka siihen menisi 50 päivää.”
”Isopurje pysyikin Kanariansaarille asti sen verran kunnossa ja latat paikoillaan, että ne riekaleet eivät haitanneet muita operaatioita. Se teki päätöksen jatkamisesta minullekin helpoksi. Ja Mikey joustavana huipputyyppinä oli onneksi minun päätösteni takana.”
Eniten ehjän isopurjeen puute hidasti Ariel2:n matkantekoa kevyessä kelissä, jolloin sen suuresta pinta-alasta olisi ollut iloa kilpakumppanien perässä pysymisessä.
Huusela ja Ferguson olivat ottaneet tavoitteekseen pysyä muiden samanikäisillä, ei-foilaavilla veneillä purjehtivien kilpakumppaniensa matkassa – ja mielellään heidän edelläänkin. Ennen kisaa kaksikko oli kaavaillut ehtivänsä maaliin 18 vuorokaudessa.
Purjeongelmat vesittivät kummankin haaveen. Imoca-luokassa taakse jäi lopulta vain Vers Un Monde Sans Sida -kaksikko.
26. sijoitus oli Huuselan mukaan kovempi kolaus hänen kakkoskipparilleen kuin miehelle itselleen.
”Mikey meistä kilpailuhenkisempänä oli tietysti enemmän pettynyt ja halunnut enemmän menestystä. Hänkin ymmärsi kuitenkin lopulta sen, että sillä, ettemme joutuneet keskeyttämään, on itsessään jo valtava arvo”, Huusela toteaa.
Arvokkaat karsintapisteet Vendée Globea varten varmistetaan sijoituksesta riippumatta.
”Mikey Arvelikin, että tästä 29 Imoca-tiimin porukasta kukaan muu ei olisi jatkanut kilpailua meidän tilanteessamme. Ja kamppailumme kyllä noteerattiin Salvadorissa poikkeuksellisena huomiona, vaikka varsinaista menestystä ei tullutkaan.”
Ongelmallisen ja aavelaivan purjetta muistuttavan isopurjeen lisäksi myös Code0-keulapurje alkoi delaminoitua kilpailun lopulla. Huusela selittää purjeiden pettämisen johtuvan 3dl-tekniikasta, jolla purjeet on 12 vuotta sitten tehty.
(Juttu jatkuu videon alla)
”3dl-tekniikka oli aikansa parasta, mutta ajan myöt purjeiden pintakalvon liima haihtuu, ja vain purjeen kevlarkuidut jäävät lepattamaan tuulessa.”
”Joku voi ajatella, että lähdimme liikkeelle purjeiden kannalta vähän heppoisilla eväillä. Meidän näkökulmastamme olimme kuitenkin valmistautuneet niin hyvin kuin mahdollista.”
Delaminoitunut isopurje oli ennen kilpailua tarkastettu, paikattu ja näennäisesti erinomaisessa kunnossa. Sillä oli takanaan vain vähän merimaileja ja se oli viettänyt viimeiset kymmenen vuotta kontissa.
Purjeiden lisäksi muita merkittäviä teknisiä haasteita ei ollut. Veneeseen kesän aikana asennettu uusi elektroniikka autopilotteineen ja satelliittipuhelimineen toimi täydellisesti, Huusela kiittelee. Sähköntuottojärjestelmätkin toimivat niin tehokkaasti, että dieselgeneraattori hyrräsi kahden ja puolen viikon aikana vain pari tuntia.
”Olihan se hienoa sitten päästä perille. Kokonaisuudessaan kilpailu oli todella antoisa ja opettavainen tulevaisuutta varten.”
Huuselan ja Fergusonin työ ei kuitenkaan loppunut vielä Salvadorin satamaan saapumiseen, Huusela kertoo.
”Tervetuliaispuheiden, -haastattelujen ja -drinkkien jälkeen ruvettiin heti töihin riisumaan veneen mastoa. Vasta viiden tunnin kuluttua, kun masto oli vaaterissa, pääsimme ilmastoituun tilaan lepäämään.”
”Kuumuus tuolla on se tappava asia sekä purjehtiessa että rannassa puuhaillessa.”
Vaikka Huusela itse on ehtinyt kisan jälkeen jo maailman toiselle puolelle, on Ariel2-vene vielä Brasiliassa odottamassa rahtikuljetusta takaisin Eurooppaan. Vene lastataan rahtialuksen kyytiin joulukuun puolessavälissä.
Englannin Gosportin sijaan veneen talvisäilytyspaikaksi on kaavailtu Ranskan Caenissa sijaitsevaa telakkaa.
Imoca Globe Seriesin osalta purjehduskausi on nyt takana päin. Ensi vuonna tarjolla olisi vielä kaksi Atlantin ylityskilpailua ennen syksyn Vendée Globea. Huuselalla on plakkarissaan kuitenkin jo sen verran karsintapisteitä, että hänelle riittää osallistuminen niistä vain toiseen – NY-Vendéehen.
Juttu on julkaistu myös Tekniikan Maailman verkkosivuilla 3.12.2019
”Kahvikisan” vaiheista voit lukea alta:
Ari Huusela aloitti matkansa Atlantin yli – Lähtö onnistui hyvin, ja veneet ovat jo Biskajanlahdella
Huusela ja Ferguson lähestyvät Portugalia – Mutta saadaanko revennyt isopurje paikattua?
Huusela ja Ferguson päättivät jatkaa Atlantin yli rikkoutuneesta purjeesta huolimatta
”Lentokalat hyökkäsivät kimppuumme” – Huusela ja Ferguson etsivät hyvää reittiä Doldrumeiden läpi
Yksinpurjehtijan matkassa juttusarjan aiemmat osat:
Ari Huuselan kakkoskippariksi 7 800 kilometrin ”kahvikisaan” lähtee luottomies Michael Ferguson
Ari Huuselan kilpavene on jälleen Suomessa – Ensimmäinen kisa Itämerellä sujui mallikkaasti
2 000 merimailin matka alkaa – Ari Huusela on treenannut ”vinssaamalla kavereita mastoon”
Eräs kippari puraisi kielensä lähes poikki ja ompeli sen itse takaisin
Huusela suoritti vähän erilaisen ”lentolupakirjan” vapaalentotunnelissa
Ari Huusela palasi arkeen – Vene jäi jumiin Azoreille
Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri
”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”
”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”
Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt
IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka
IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä
Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä
Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä