Jutut

Yksinpurjehtijan matkassa: Herätyskellona voi olla auton varashälytin – eikä kippari silti välttämättä herää 1–2 tunnin nokosiltaan!

20.03.2018

TekstiJoonas Gustavsson

Useimmilla suomalaisilla työpäivä kestää kahdeksan tuntia. Vuorokaudesta jäljelle jäävän 16 tuntia voi käyttää itselleen parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksessa ”työpäivä” on kolmen kuukauden pituinen. Kipparilla on jatkuvasti useita palloja ilmassa, eivätkä rutiinityöt kuten purjeiden trimmaaminen, huoltotoimet ja suorituskyvyn optimointi katso kelloa. Töiden lomassa täytyy ehtiä myös syömään sekä lepäämään (mikä tapahtuu pääosin 15–45 minuutin jaksoissa).

Tämän kertaisessa Yksinpurjehtijan matkassa -blogissa tutustumme siihen, mitä kaikkea Ari Huuselan vuorokauteen Eteläisellä jäämerellä sisältyy.

”Eteläinen jäämeri ei ole helppo työympäristö. Siellä on kosteaa ja kylmää, ja aallot vyöryvät veneen yli jatkuvalla syötöllä. Lämpötila vaihtelee 5–10 celsiusasteen välillä”, Huusela kertoo.

”Toisin kuin Suomessa, sääolosuhteet eivät muutu vuorokaudenajan mukaan vaan ryske jatkuu samanlaisena päivän vaihtuessa yöksi.”

Ranskalaiset tiedotusvälineet kuvasivat brittikippari Alex Thomsonin etenemistä Eteläisellä Jäämerellä vuonna 2016. (Credit: TF1/Alex Thomson Racing/Youtube)

Syöminenkin käy työstä, sillä kipparin energiankulutus Eteläisellä jäämerellä on valtava, 7 000–8 000 kilokaloria vuorokaudessa. Tämä vastaa noin viittätoista Big Mac -hampurilaista.

”Sellaista ruokamäärää ei millään meinaa saada ahdettua edes sisään.”

”Energiatankkauksen täytyy olla myös jatkuvaa, sillä energiataso ja vireystila täytyy pyrkiä pitämään optimaalisena jatkuvasti. Syöminen ja nukkuminen ovat myös vahvasti yhteydessä toisiinsa. Etenkin ennen pidempiä (1–2 tunnin) nokosia pitäisi syödä hiilihydraattipitoista ruokaa palautumisen ja levon maksimoimiseksi.”

Mikäli suinkin mahdollista, kipparit pyrkivät ajoittamaan askareensa vuorokauden valoisalle ajalle, jolloin työskentely on turvallisempaa ja tehokkaampaa.

Suurin osa lepohetkistä ajoittuukin öiseen aikaan, sillä untakin saa helpommin pimeällä. Läpi yön ei kuitenkaan voi nukkua, sillä purjeiden trimmausta ja tähystystä tehdään yölläkin.

”Joka ilta ennen pimeän tuloa kansi siivotaan ja köydet laitetaan järjestykseen, jotta töiden teko pimeässä on helpompaa”, Huusela kertoo.

Tavallisen herätyskellon ääni hukkuisi helposti merenkäynnin alle. Useissa veneissä herätyskellon virkaa toimittaa esimerkiksi auton varashälytin – eikä sekään aina riitä herättämään unen päästä kiinni saanutta purjehtijaa.

Aamun sarastaessa kilpailuorganisaatio toimittaa kippareille tuoreimman säädatan. Aamupäivä kuluu säädatan analysoinnissa ja veneen saattamisessa optimaaliseen kuntoon olosuhteisiin nähden.

Säätilanteen muutoksista riippuen reittisuunnitelmaa voi joutua päivittämään useita kertoja vuorokauden aikana. Tämä tietää aina fyysistä työtä tavaroiden ja purjeiden siirtelyn muodossa.

Kuten jo viime blogissa kerroimme, reittisuunnittelussa kannattaa katsoa mallia myös kilpakumppaneilta. Kilpailuorganisaatio pitää kipparin ajan tasalla kilpailijoiden sijainnista muutaman tunnin välein toimitettavilla sijaintiraporteilla.

”Kilpakumppanien seuraaminen on taktisesti erittäin tärkeää. Oma radikaali peliliike ei välttämättä ole hyvä ajatus, jos kaikki muut suuntaavat toiseen suuntaan”, Huusela selittää.

44 000 Kilometrin merimatka on raskas myös veneelle. ”Korjattavaa ja huollettavaa löytyy aina”, Huusela toteaa. ”Näillekin töille on varattava vuorokaudesta aina oma aikansa.”

Yleisimpiä ovat mastoon ja sen tukirakenteisiin kohdistuvat vauriot. Ohjausjärjestelmä sekä veneen elektroniikka ovat niin ikään kovilla. Kipparit kuitenkin tuntevat veneensä ja sen tekniikan läpikotaisin ja pystyvät korjaamaan suurimman osan matkan varrella ilmenevistä ongelmista.

Kaiken tämän lisäksi kipparit joutuvat päivittäin hoitamaan kilpailuorganisaation määräämiä mediatehtäviä.

Ei siis ole ihme, että kilpailusta palautumiseen ei yksi viikonloppu riitä. Siihen kuluu jopa useita kuukausia.

Blogiteksti on julkaistu alunperin Tekniikan Maailman netissä 20. maaliskuuta 2018.

X