Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri

Ari Huuselan Imoca 60 -vene on hankittu sitä varten, että sillä tehdään suomalaisen kilpapurjehduksen historiaa. Ensimmäinen luku on työn alla, loppuhuipennus odottaa kahden vuoden päässä.

10.11.2018

KirjoittajaPasi Nuutinen

KuvaajaMarkus Pentikäinen /Otavamedia

Myllyvinssillä vuorottelee laskujeni mukaan ainakin neljä henkeä 15 minuutissa. Sen verran aikaa ja työvoimaa vie leveähuippuisen isopurjeen nostaminen 27 metriä korkeaan mastoon.

Hengityksen tasaantumista odotellessa on helppo päätellä, että IMOCA 60 tosiaan on tarkoitettu pitkille avomeripurjehduksille: kun tuon on kerran nostanut, sen jättää mielellään ylös muutamaksi viikoksi.

Kun Ari Huusela lähtee veneellään kilpailuihin, mukana ei kuitenkaan ole miehistöä, ei yhtäkään. Kuinka kauan sinulta menee, kun yksin nostat purjeen?

”Noin kymmenen minuuttia”, Huusela virnistää.

55-vuotias lentokapteeni ja Suomen tämän hetken johtava yksinpurjehtija on trimmattu, treenattu ja viritetty kovaan kuntoon. Voimaa ja kestävyyttä on malliksi minkä tahansa ikäiselle. Posket eivät pullota ja liikkuminen veneessä on ketterää, rivakkaa ja määrätietoista. Eikä valmennusohjelma ole ohi, vaan jatkuu vielä kaksi vuotta täydellä teholla. Sen verran on aikaa tapahtumaan, jossa ei ennen ole siniristilippua näkynyt – eikä sen puoleen muitakaan pohjoismaita.

Vendée Globe, yksinpurjehdus maailman ympäri IMOCA 60-veneillä, on ehkä maailman vaativin purjehduskilpailu. 2–3 kuukautta rajussa kisaveneessä, ankarissa oloissa, maksimivauhtia tavoitellen Hyväntoivonniemen, Australian ja Kap Hornin kiertäen, molemmat Atlantit päästä päähän purjehtien.

Taso on niin raju, että koko maailmassa on vain 39 IMOCA 60-kipparia. Vähemmän kuin astronautteja, ja Ari Huusela kuuluu tuohon joukkoon.

Kansitöiltä ei vältytä, vaikka säädöt ovat avotilassa. Keulapurjeiden vaihto pitää silti tehdä miehistön ainoan jäsenen voimin.

Uudeksi tuunattu

Onneksi itse purret eivät ole ihan yhtä harvinaisia. Uuden sellaisen hankkiminen tuskin olisi ollut mahdollistakaan. Huusela ei ole purjehduksen täysammattilainen, ja suuret rahoittajat loistavat poissaolollaan. Siksi veneen nimi on toistaiseksi Ariel II. Se vaihtuu heti, kun pääsponsori löytyy.

Pursi on vuonna 2007 Uudessa-Seelannissa rakennettu ja ansiokkaan IMOCA-suunnittelija Owen Clarken piirtämä. Se on jo kerran kiertänyt Vendée-reitin, vuonna 2008 kipparinaan Dee Caffari. Viime Volvo Ocean Racessa hän oli Turn The Tide on Plasticin kippari.

Pysty ja terävä keula halkoo aaltoja piercing-tyylisesti. Pohja muuttuu nopeasti laakeaksi ja kantavaksi, sukellusten torjumiseksi.

Sprayhoodin korotus paremmin suojaavaksi on ulospäin näkyvin muutos vanhaan veneeseen.

Detaljeissa kymmenen vuoden ikäinen pursi antaa tasoitusta modernimmille. Näkyvin kohta on foilien puuttuminen. Kyse on kuitenkin luokkaveneestä, joten yhteiset säännöt rajoittavat eroja. Sitä paitsi, kyseessä on kestävyyskisa, ei sprintti. Huuselan mentorina on toiminut yksi kaikkein menestyneimmistä IMOCA-kippareista, britti Alex Thompson, joka kiteytti asian mainiosti vieraillessaan viime talvena Helsingissä

”To finish first, first You have to finish”, Thompson totesi. Päästäkseen maaliin ensimmäisenä, ensin on päästävä maaliin.

Thompsonin kokemus edellisessä Vendéessä kuvaa hyvin tilannetta. Toisen puolen foilin rikkoutuminen etelämerellä ei haitannut kokonaissuoritusta kovinkaan paljon, sillä hetkellistä huippuvauhtia ratkaisevampaa on pitkän ajan keskinopeus.

Tasainen suoritus tulee olemaan Huuselan ase. Sitä varten venettä on kunnostettu ensi sijassa luotettavuutta silmällä pitäen. Viime talven pursi vietti Englannissa, Endeavour Quayn telakalla Joff Brownin käsissä. Sama mies johti veneen rakentamista alunperinkin, joten hän tuntee sen pienintä detaljia myöden.

Arielin erikoisuus on interceptor-trimmilevyt, joilla joilla veneen pituussuuntaista asentoa voi muuttaa noin 5 asteen verran.

Muutoksista merkittävimpiä ovat olleet rattiohjauksen vaihtaminen pinnaan sekä päävinssien siirto avotilan keskeltä laidoille. Ne muuttivat purjehduksen ergonomiaa sopivammaksi yksin työskentelevälle, kun toiminta tapahtuu nyt keskemmällä venettä.

Sprayhoodia korotettiin paremmin suojaa antavaksi, keulaluukkua ja perän pakoluukkua siirrettiin hieman. Sisällä siirrettiin puomilta, mastolta ja keularullalta tulevien köysien tunneli paapuurin puolelta styyrpuuriin, uutta vinssijärjestystä tehokkaammin palvelevaksi. Lisäksi kaikki rakenteet on tutkittu tarkasti, niin sanotusti non-destruktiivisin menetelmin: niitä avaamatta, mutta erilaisia ultraääni- yms. antureita käyttäen.

Sekä vene että kippari ovat siis kunnossa. Seuraavat kaudet he etsivät yhteistä säveltä purjehdukseensa. Siinä auttaa kokemus, ja sitä haetaan kisoista, jotka useimmilla ovat sinänsä unelmien täyttymyksiä ja elämän mittaisia haaveita. Ari Huuselalle ja Ariel II:lle ne ovat silti vain etappeja matkalla vuoden 2020 Vendée Globeen.

Suurin leveys on melkein kuusi metriä ja laidat jatkuvat perään saakka lähes pystyinä, jotta koko mitta hyödynnetään oikaisevana momenttina.

Ennakoinnin arvo

Vaikka purjeet ovat ylhäällä, niiden käsittelyssä on silti melkoinen työmaa. Pelkkä tavallinen vastakäännös vie hyvinkin varttitunnin valmisteluineen, Huusela arvioi.

Työ alkaa veneen sisällä, painojen siirrolla. Varapurjeita ja varusteita stuuvataan uuden halssin tuulenpuolelle reilun 400 kilon verran. Tehtävä kannattaa tehdä nimenomaan ennen käännöstä: silloin siirto tapahtuu alamäkeen.

Kymmenessä vesitankissa on ballastia yhteensä 2 500 litraa. Ne ovat lähellä keskilinjaa, mutta laitimmaiset pumpataan silti aina tuulenpuolella. Hydraulisesti kääntyvä köli sen sijaan siirtyy puolelta toiselle 40 sekunnissa, joten sitä operoidaan samanaikaisesti itse käännöksen kanssa.

Veneen numero on kannessa sen kokoisena, että pelastushelikopteri tunnistaa kilpailijan kauempaakin.

Vaikeinta manööverissä on Huuselan mukaan sen ajoitus, etenkin suuressa aallokossa. Jos painot on jaettu väärin, vene pysähtyy helposti tuulensilmään ja lähtee peruuttamaan. Uuden vauhdin hakeminen vie tietysti aikaa ja energiaa, mutta on myös riski turvallisuudelle veneen vakauden heiketessä.

Huusela huomauttaa veneen painon ja purjealan suhteesta. Se on lähempänä jollien kuin köliveneiden lukemia. Siitä seuraa, että IMOCA-pursia tosiasiassa ajetaan varsin harvoin täysillä purjeilla. Oleellisempaa on pitää vene jatkuvasti hyvässä hallinnassa, voimaa kyllä on tarjolla täyteen vauhtiin lähes aina.

IMOCA-luokkasääntö rajoittaa purjevalikoiman kahdeksaan kappaleeseen. Isopurje tietysti, leveähuippuisena ja korkeanakin se painaa vain 150 kiloa. Keulassa on käytännössä koko ajan paikallaan keulaharuksen profiilissa suuri genua.

Muita keulapurjeita yksinäinen purjehtija vaihtaa tilanteen mukaan. Avotuulille on keulapuomin nokkaan vaihdettavissa genaakkerin lisäksi Code-purjeet A2 ja A3. Luoville on valittavissa tuulen voimakkuuden mukaan tavallinen fokka tai matalampi, solentiksi tai jibiksi kutsuttu. Ja sitten viimeisenä myrskyfokka omaan, erikseen kannelle kiinnitettävään babystaagiin.

Pentteriksi riittää paikka, jossa veden saa kuumaksi kuivamuonaa varten.

Kalkki pois aivoista

Huusela tavoittelee Vendée Globessa 90 vuorokauden alittamista. Kolmen kuukauden ynnä pelivaran verran ruokaa, juomaa ja tarvikkeita pitää olla mukana alusta alkaen. Kisassa ei sallita mitään ulkopuolista apua koko aikana. Kontakti laituriin tai toiseen veneeseen johtaa keskeytykseen.

Energiatarpeet muuttuvat rankasti matkan aikana. Kevyen tuulen doldrumeissa päiväntasaajalla tarvitaan ihan eri eväät kuin pakkasen rajoilla riehuvissa myrskyissä Kap Hornia lähestyessä. Huuselan laskujen mukaan 4 000–8 000 kilokaloria päivässä on riittävä annos.

Ruoka on pakastekuivattua valmismuonaa, jota keitetään tarjoiluvalmiiksi tekovedellä. Vaihtelua tarjoavat energiapatukat, myslit ja tietysti suklaa. Juomana on samaa, koneen tuottamaa vettä teenä ja kahvina.

Kaikki matkan aikana tarvittavat huollot ja korjaukset on tehtävä itse, niillä varusteilla, mitä veneessä on mukana. Niinpä varaosia on runsaasti, Huuselan arvion mukaan ainakin useita satoja kiloja. Samoin työkaluja, ”jotka ovat muuten erittäin selkeästi omiin laatikkoihinsa pakattuina”, Huusela huomauttaa.

Levon oikea rytmittäminen on aivan avaintekijä yksinpurjehduksessa. Toimintakyvyn pitää säilyy koko ajan tasaisena, mutta edes suurimmilla ulapoilla tähystystä ja veneen sekä meren tarkkailua ei voi jättää pelkästään laitteiden varaan liian pitkäksi aikaa.

Kokemusta unien jaksotuksesta Huuselalla on aiemmista yksinpurjehduksista. Toimivaksi on osoittautunut noin kuuden tunnin unimäärän kerääminen vuorokaudessa, 15–45 minuutin jaksoissa.

”Lisäksi tarvitaan ainakin yksi puolentoista tunnin syvä unijakso, muuten aivoihin alkaa kerääntyä kalkkia”, Huusela kertoo.

Veneen hermokeskus. Ylhäällä akku- ja purjehdusmittarit sekä kääntökölin kytkimet. Sivupaneeleissa VHF-, Inmarsat- ja Iridium-puhelimet sekä Fleet Proband. Tuuli-, reitti-, tutka-, AIS- ja plotterikuvat saa molemmille isoille näytöille.

Nokoset on turvallisinta ottaa työpisteestä poistumatta, jolloin tilanteen tarkkailu on nopeinta.

Kokonaan ilman yhteyttä ulkomaailmaan ei tarvitse olla. Kisajärjestäjät edellyttävät vähintään kolmen minuutin verran videota jokaiselta kisaajalta per päivä. Lisäksi Huusela tuottaa videoita omaan ja yhteistyökumppaneidensa käyttöön. Veneessä on jatkuvasti kuvaavia kameroita sekä sisällä että ulkona, ja materiaalin muokkaaminen esitysvalmiiksi sujuu navigointipisteen tehokkaalla tietokonevarustuksella (jolla pystyy lataamaan myös elokuvia netistä, kun yhteys sen sallii).

Kotijoukkojen kanssa Huusela kommunikoi satelliittipuhelimen kautta. Kuulumiset saa vaihdettua, maailman menosta pysyy perillä ja varmasti purjehduksen etenemisestäkin keskustellaan, mutta rajoituksensa on tässäkin.

”Jonkun verran voi konsultoida esimerkiksi tekniikkaan liittyviä asioita”, Ari Huusela selittää, ”mutta maatuki ei saa olla suorituskykyä parantavaa.”

Sääkartat ja -tiedot ovat siis samat kaikilla, tulkinnat niistä tekee jokainen kippari itse.

Mutta kyllähän pelkkä tieto siitä, että läheiset, ystävät ja tuntemattomatkin seuraavat purjehdusta, lisää suorituskykyä.

Eikä kannustusta voi kieltää veneeltä ja kipparilta, jotka purjehtivat suoraan historian lehdille.

Ari Huuselan kilpailuohjelma

  • Valmistavat kilpailut Route du Rhum 2018 Saint-Malo (Ranska) – Pointe-a-Pitré (Guadeloupe) – 3 510 mpk
  • Transat Jacques Fabre 2019 Le Havre (Ranska) – Salvador de Bahia (Brasilia) – 5 395 mpk
  • Lorient-Bermuda-Lorient 2019 Lorient (Ranska) – Bermudan ympäri – Lorient – 5 780 mpk
  • The Transat 2019 Plymouth (Englanti) – New York (USA) – 3 500 mpk
  • Transat NY – Vendée 2020 New York (USA) – Les Sables d’Olonne (Ranska) – 3 100 mpk
  • Päätavoite Vendée Globe 2020 Lähtö Les Sables d’Olonne (Ranska) – Atlanttia etelään Hyväntoivonniemelle – Australian eteläpuolelta Kap Hornille – Maali Les Sables d’Olonne (Ranska) – 24 000 mpk
X