Tilaa
Jutut

Yksinpurjehtijan matkassa: Eräs kippari puraisi lähes kielensä poikki ja ompeli sen itse takaisin

16.04.2019

KirjoittajaJoonas Gustavsson

Yksinpurjehtija Ari Huuselan tie maailman vaativimpaan purjehduskilpailu Vendée Globeen on jo pitkällä. Hyvä valmistautuminen on marraskuussa 2020 alkavan kilpailun onnistumisen kannalta ensisijaisen tärkeää, mutta tuurillakin on osansa.

Tästä kertoo karua kieltään Imoca Globe Seriesin viime vuoden pääkilpailu Route du Rhum, jonka maaliviivan ylitti vain kaksi kolmasosaa kisaan startanneista kippareista.

”Rommireitti” on kuitenkin Vendée Globeen verrattuna leppoisa sunnuntaikävely puistossa. 26 000 merimailin kilpailu kestää noin kolme kuukautta, ja vie Imoca-kipparit läpi päiväntasaajan paahteen ja eteläisen jäämeren viiman.

Matkan varrella voi tapahtua mitä vain, eikä maata ole pahimmillaan näkyvillä tuhansiin kilometreihin.

Rajut olosuhteet ovat synnyttäneet vuosien varrella ikimuistoisia selviytymistarinoita, joita tällä kertaa muistelemme. Ne antavat perspektiiviä sille, minkälaiseen koitokseen suomalaiskippari todella on ryhtymässä.

Yves Parlier, 2000

Ranskalaiskippari Yves Parlier sai lentävän lähdön 2000–2001 Vendée Globeen, joka oli järjestyksessään miehen kolmas.

Hän johti marraskuun alussa startannutta kilpailua pitkään, mutta viikkoa ennen joulua kilpakumppani ja maanmies Michel Desjoyeauxin vauhti pakotti kipparin viemään veneensä äärirajoille. Se johti Imoca-veneen lähes 30-metrisen maston katkeamiseen Eteläisellä Jäämerellä.

Parlier ei suostunut keskeyttämään kilpailua. Hän kirjoitti sähkeessään kilpailuorganisaatiolle näin: ”Mastoni rikkoutui. Jatkan kilpailua. En tarvitse apua.”

Seuraavat kolme viikkoa Parlier purjehti rikkinäisellä mastollaan kohti Uutta-Seelantia, jonka rannikolta hän löysi suojaisan poukaman, jossa parsia veneensä takaisin kasaan.

”Vendée Globen sääntöjen mukaan veneen saa ankkuroida tai kytkeä poijuun, mutta rantautuminen johtaa välittömään hylkäämiseen”, Huusela muistuttaa.

Parlier, joka on koulutukseltaan materiaali-insinööri, vietti poukamassa kymmenen vuorokautta. Hän sahasi maston vaurioituneet kohdat irti ja yhdisti ehjät palat takaisin toisiinsa araldiitilla. Hän rakensi kaasukeittimestä ja foliosta jopa uunin, jolla kovettaa liima kestäväksi.

”Araldiitti on kaksikomponentti-epoksiliima, jota käytimme aikanaan paljon myös lennokkihommissa”, Huusela selittää.

Onnettomuuden tapahtumahetkellä Parlier oli ollut merillä siis jo noin kahden kuukauden ajan. Vendée Globessa ruokavarastot on mitoitettu kisan arvioidun keston mukaan, joten kuukauden kestänyt koukkaus tiesi kipparille niukkoja aikoja.

Korjaustöidensä ohella Parlier kalasti ja keräsi ravinnokseen 400 kiloa merilevää, jolla hän pääasiassa eli loppukisan ajan.

Parlier purjehti kisan loppuun puolikkaalla mastollaan. Hän saapui maaliin ajassa 126 vuorokautta 23 tuntia.

”Parlierin selviytymistarina on legendaarinen”, Huusela toteaa.

”Se kuvastaa sitä, että nämä kaverit eivät koskaan luovuta. Ja jos he joutuvat keskeyttämään, he palaavat seuraavalla kerralla takaisin entistä vahvempana.”

Bertrand de Broc, 1992

Veneen lisäksi myös kipparit ovat Vendée Globessa kovilla. Keskittymisen herpaantuminen rajuissa olosuhteissa voi pahimmillaan olla jopa hengenvaarallista.

Ranskalainen Bertrand de Broc puraisi kielensä lähes poikki irtonaisen köyden lyötyä kipparin kasvoihin tämän säätäessä veneensä purjeita kovan myrskyn keskellä.

De Broc ilmoitti vammastaan kilpailuorganisaatiolle, ja sai langan päähän nopeasti lääkärin, joka opasti askel askeleelta miestä neulomaan kielensä takaisin paikalleen.

Yksinpurjehtijaa avustanut lääkäri kertoi myöhemmin simuloineensa myrskyolosuhteita heilumalla puolelta toiselle peili toisessa ja neula toisessa kädessään.

De Broc ilmoitti kilpailuorganisaatiolle myöhemmin operaation olleen onnistunut. Se oli kuitenkin maksanut miehelle kilpailun toisen sijan.

Muutamaa päivää myöhemmin selvisi, että de Brocin Groupe LG -nimisen aluksen köli oli viallinen. Se aiheutti kilpailun keskeyttämiseen.

Tapaus ei ole jäänyt Huuselan mieleen yhtä kirkkaasti kuin Parlierin selviytymistarina. Hän epäilee kölivian selvinneen jonkun toisen veneen vastaavan viallisen kölin myötä.

”Imoca-veneen köli painaa 3 500 kiloa. Jos se irtoaa, vene kaatuu sivutuulessa nopeasti ympäri. Se on luonnollisesti hyvin vaarallista”, Huusela selittää.

Jean-Pierre Dick, 2012

Ilman köliäkin voi hyvässä tapauksessa jatkaa kilpailua. Sen osoitti meille ranskalainen Jean-Pierre Dick Vendée Globe 2012–13-kilpailussa.

”Se oli uskomaton tapaus. Hänen kölinsä irtosi jossain Afrikan edustalla, ja hän päätyi purjehtimaan viimeiset 3 000 merimailia ilman köliä”, Huusela kertoo.

”Kuka tahansa normaali ihminen olisi keskeyttänyt kisan siihen paikkaan, mutta Dick veti veneensä ballastitankit täyteen ja tuli pienellä purjeyhdistelmällä varovasti maaliin.”

Huuselan mukaan on paha sanoa, osasiko ranskalaiskippari varautua kölinsä irtoamiseen etukäteen.

”Jotain merkkejä se varmaan antaa ennen kuin irtoaa, mutta aika nopeasti hänen on täytynyt siihen reagoida.”

Dick purjehti onnettomuuden sattuessa kilpailun kolmannella sijalla. Hän joutui antautumaan brittikippari Alex Thomsonille tullen lopulta maaliin neljäntenä ajassa 86 vuorokautta ja kolme tuntia.

Köli voi Huuselan mukaan rikkoutua monella tavoin, mutta se on eristetty veneestä erilliseen laatikkoonsa. Näin se ei hajotessaan riko muuta venettä. Kuvassa Huuselan Ariel2-veneen kölilaatikko.

Tällaisia selviytymistarinoita mahtuu Vendée Globen historiaan lukuisia.

Esimerkiksi vuoden 2008 kisassa Yann Eliès mursi reisiluunsa ja 1996 Tony Bullimore selviytyi ympäri kääntyneessä veneessään neljä vuorokautta, ennen kuin Australian laivasto ehti hänet pelastamaan, Huusela muistelee.

”Vendée Globen ainoat kuolemantapaukset sattuivat kuitenkin kisan varhaisina vuosina 1992 ja 1996. Turvallisuusvaatimukset sekä varusteet ovat kehittyneet niin paljon, että isoistakin onnettomuuksista on myöhemmin selvitty hengissä.”

Huusela karsii parhaillaan tietään marraskuussa 2020 starttaavaan Vendée Globeen. Tavoitin kipparin Englannin Gosportista, jossa hän oli valvomassa Ariel2-veneensä huoltotöiden viimeistelyä.

Suomalaiskippari joutui itsekin tukeutumaan kekseliäisiin korjaustoimenpiteisiin viime syksyn Route du Rhumissa, jossa yhteentörmäys kilpakumppanin kanssa vaurioitti veneen runkoa.

Nyt vene on on jälleen kuin uusi, ja ensi viikolla se lasketaan vesille.

”Vesillelaskun jälkeen on vuorossa rikaus eli maston pystytys. Sen jälkeen alkavat koe- ja kalibrointipurjehdukset, jossa vene valmistellaan toukokuun toisella viikolla alkavaa Bermuda 1000 -kisaa varten.”

Huusela kertoo veneen huollosta lisää alla olevalla videolla. Videon saa suuremmaksi klikkaamalla sen oikeassa alalaidassa näkyvää neliötä.

Atlantilla purjehdittava kilpailu on osa Imoca Globe Series -sarjaa, jossa 18 Imoca-kipparia kilpailee karsintapisteistä ensi vuoden päätapahtumaan.

Siirtopurjehdus kisapaikalle Ranskan Douarneneziin alkaa näillä näkymin 2. toukokuuta Matkaa on taitettavana 260 merimailia, ja sen pitäisi taittua alle vuorokaudessa – mikäli sääolosuhteet vain ovat suotuisat.

”Kisakylässä on luvassa vielä viimeiset turvavarusteiden tarkastukset sekä Imoca-sertifikaatin uusiminen tälle vuodelle”, Huusela kertoo.

Juttu on julkaistu alunperin Tekniikan Maailman verkkosivulla 14.4.2019.

Juttusarjan aiemmat osat löydät alta linkeistä

Huusela suoritti vähän erilaisen ”lentolupakirjan” vapaalentotunnelissa

Ari Huuselan veneellä on ajettu yhdessä kesässä 16 vuoden ajot – Huolto on kallista ja ahdasta puuhaa

Ari Huusela palasi arkeen – Vene jäi jumiin Azoreille

Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri

”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”

”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”

Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt

IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka

IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä

Kolmen kuukauden purjehduksen aikana ehtii nukkua 15-45 minuuttia kerrallaan – miten sellaisesta selviää?

Ari Huuselan kilpailuvene saapui Englantiin – Nyt se käydään läpi jokaista pulttia ja mutteria myöten

Riskinotto navigoinnissa voi kannattaa – tai käydä kalliiksi, sillä ”lyhin reitti ei aina suinkaan ole nopein”

Herätyskellona voi olla auton varashälytin – eikä kippari silti välttämättä herää 1–2 tunnin nokosiltaan!

Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä

Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä

Näin sujui ”merten Formulan” matka Isosta-Britanniasta Suomeen – Yhdessä vaiheessa ”MacGyverin” piti nousta 27-metriseen mastoon

Lue myös nämä

X