Syksyn tulo tarkoittaa perinteisesti sitä, että kaapeista aletaan kaivaa pipoa ja välikausitakkia. Maailman vaativimpaan purjehduskilpailuun valmistautuvalle Ari Huuselalle syksy tarkoittaa sitä, että kohta taas purjehditaan.
Huuselan purjehduskauden pääkilpailu Transat Jacques Vabre häämöttää nimittäin reilun kuukauden päässä. Ranskan Le Havresta 27. lokakuuta starttaava kisa on yksinpurjehtijan kilpailukalenterissa siinä mielessä poikkeuksellinen, että kahvikisaan saa ottaa mukaan kaverin.
Huuselan co-skipperiksi nimitettiin heinäkuussa irlantilainen Imoca-konkari Mikey Ferguson, joka on ollut Huuselan projektin luottohenkilöitä alusta alkaen.
”Mikey on luonteva valinta co-skipperikseni, ja olen iloinen saadessani hänet kisaan”, Huusela kommentoi tuolloin.
Nyt 14. kerran purjehdittavan kisan maaliviiva sijaitsee Atlantin toisella puolella Brasilian Salvadorissa. Huuselalle paikka on ennestään tuttu, sillä sinne päättyi myös Mini Transat -kisa 2007.
Reitin teoreettinen pituus on noin 4 400 merimailia eli 8 000 kilometriä. Kärkiveneet purjehtivat sen maaliin suunnilleen 12 vuorokaudessa, Huusela ennustaa.
”Kaksin purjehdittavassa kisassa ehkä suurin ero yksinpurjehdittavaan on se, että veneitä ajetaan koko ajan äärirajoilla. Erot etenkin kärkijoukossa tulevat todennäköisesti olemaan hyvin pieniä. Tosin kevään Bermudes 1000 -kisassakin sijoituksilla 2.–4. maaliin tulleiden aikaikkuna oli alle kymmenen minuttia.”
Ari Huusela (vas.) ja Michael Ferguson kipparoivat Ariel2:n Atlantin yli Transat Jacques Vabressa.
Huusela ja Ferguson eivät lähde kamppailemaan kilpailun voitosta, vaikka uusia päivityksiä kesän aikana saanut vene onkin kilpailukykyinen. Huusela kertoo, että Ariel2 on nyt itse asiassa paremmassa terässä kuin koskaan aiemmin.
Kaikkein nopeimpien kilpakumppanien perässä pysyminen on kuitenkin liikaa pyydetty sekä miehistöltä että veneeltä.
Foilaavilla ultramoderneilla veneillä purjehtivan Imoca-luokan kirkkaimman kärjen ei nimittäin pidä huolehtia karsintapisteistä tai budjetista. He pyrkivät maaliin nopeiten, äärimmäisen pienillä marginaaleilla ja hinnasta välittämättä.
Huusela joutuu miettimään isompaa kuvaa ja sitä, miten taata paikkansa vuoden päässä marraskuussa starttaavan Vendée Globen lähtölinjalla. Mukaan otetaan vain 30 kipparia, joista osa joutuu Huuselan tavoin karsimaan tiensä sinne purjehtimalla maaliin pääkilpailua edeltäviä Imoca Globe Series -kisoja.
Kahvikisan reitti on monipuolinen. Englannin kanaalista siirrytään ensiksi kovien olosuhteiden Biskajanlahteen. Sieltä päästyään purjehtijat pyrkivät kiinni eteläiselle pallonpuoliskolle kuljettaviin pasaatituuliin, mutta Azoreiden antisyklooniselle alueelle joutumista on vältettävä. Ennen eteläiselle pallonpuoliskolle pääsyä kippareiden täytyy vielä taistella tiensä läpi Kap Verden doldrum-alueen. Loppumatkalla on odotettavissa sivuvastaista tai sivutuulta. (Transat Jacques Vabre)
Suomalaiskippari on ”mailirankingissa” jaetulla viidennellä sijalla, varsin hyvissä asemissa, mutta vielä ei voi päästää jalkaa kaasulta. Kahvikisassa on mukana 30 Imoca-kipparia, jotka kaikki tähtäävät Vendée Globeen.
”Keskimäärin jos päästään ajamaan 80 prosentilla veneen teoreettisesta suorituskyvystä, niin ollaan tyytyväisiä. Yksin purjehtiessa lasken reititykset samalla prosenttiluvulla, mutta todellinen suoritus voi jäädä siitä vähän. Kahdestaan siihen pitäisi päästä.”
Ja on päästykin, Huusela kertoo. Syyskuun alkuun sijoittunut siirtopurjehdus Helsingistä Englannin Gosportiin toimi Huuselalle ja Fergusonille kenraaliharjoituksena. Mukana oli myös Huuselan toinen luottokaveri Turo Nummi.
”Siirtopurjehdus oli hyvää treeniä koitokseen. Turo oli mukana vähän niinkuin varmistuksena, että kaikki menee hyvin. Itämeren osuus oli kolmen vuorokauden ajan melkoista ryminää ja ryskettä vastaisessa tuulessa. Mikey tuumasi, että Itämerihän on pahempi kuin kehnoista olosuhteistaan tunnettu Biskajanlahti”, Huusela naurahtaa.
”Itämeri on kyllä aika raaka merialue etenkin näin syksyllä. Ja juuri siksi se on hyvä harjoituspaikka myös valtameripurjehdukselle.”
Siirtopurjehdus käynnissä. (Timo Taivio)
Ariel2:n vanha isopurjekin alkoi delaminoitumaan Itämeren kourissa. Onneksi uusi löytyi nopeasti Mike Goldingin varastoista, joka omisti aikanaan Ariel2:n sisarveneen. Sitä parsitaan parhaillaan kasaan Englannissa.
Huusela lentää Englantiin sunnuntaina asentamaan purjetta paikalleen ja suorittamaan huoltoa veneen moottorille.
”Sen jälkeen oli ihan kiva päästä itsekseen pariksi viikoksi merelle… Mutta hartain toiveeni on, että keli olisi Biskajanlahdella lähtöpäivänä hyvä. Harvoin on.”
”Hyvissä olosuhteissa sieltä pääsee pois näillä veneillä parissa päivässä, mutta huonoissa se voi olla lähes mahdotonta.”
Le Havren kisakylään odotetaan noin puolta miljoonaa kisaturistia.
Ariel2 sai kesän aikana kokonaisvaltaisen elektroniikkapäivityksen. Vanhentunut B & G 3000 -järjestelmä korjattiin modernilla 5000 -sarjalla autopilotteja, näyttöjä ja prosessoreita myöten.
Veneen valmistelun ja oman valmistautumisensa lisäksi Huusela joutuu jatkuvasti painimaan projektinsa talouspuolen kanssa. Vendée Globen starttiin on enää reilu vuosi aikaa, mutta hankkeelle ei vieläkään ole onnistuttu kiinnittämään pääsponsoria.
”Tähän asti ollaan päästy aika pitkälti talkootyöllä ja tekemällä asioita omalla porukalla. Omaa rahaa on uponnut jo puolisen miljoonaa euroa, mutta seuraavaa puolta miljoonaa ei taskunpohjalta enää löydy”, Huusela kertoo.
Sponsorineuvotteluja on käyty jatkuvasti, ja nyt Huusela kertoo viimein olevansa varovaisen optimistinen pääsponsorin kiinnittämisestä. Mikään ei kuitenkaan ole varmaa ennen kuin nimet on paperissa, aiemmista kolhuistaan oppinut kippari toteaa.
Imoca-luokassa raha on yksinkertaisesti valtavan merkittävässä asemassa. Kilpailujen osallistumismaksut ja vakuutusmaksut ynnäytyvät nopeasti satoihin tuhansiin euroihin, ja vain harvalla on rahkeita maksaa kaikkea omasta takaa. Esimerkiksi Huuselan projektin kustannusarvio on noin 1,5 miljoonaa euroa – Imoca-luokan mittapuulla vaatimaton.
”Jos olisin nyt vasta aloittamassa projektia, varmistaisin ehdottomasti rahoituksen etukäteen. Alun perin suunnitelmana oli ostaa palveluita enemmän ulkopuolelta ja delegoida monia asioita. Se olisi pitänyt tämän kaiken siedettävänä. Oman työn ohella tämä on osoittautunut äärimmäisen rankaksi”, Finnairin lentokapteenina päivätyönsä tekevä Huusela kertoo.
Samassa lauseessa Huusela kertoo kuitenkin olevansa projektistaan hyvin iloinen ja ylpeä.
”Haaste on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen, ja on ollut hienoa olla tuomassa valtameripurjehdusta Suomeen hyvällä veneellä ja mahtavalla tiimillä.”
”Mutta töitä tässä on nyt tehty niin paljon, että kovasti odottelen jo lokakuun loppua ja Brasilian ’lomaristeilyä’.”
Vene-lehti seuraa Tekniikan Maailman kanssa Huuselan edesottamuksia 27. lokakuuta alkavassa kahvikisassa Yksinpurjehtijan matkassa -blogissa.
Tämä blogiteksti on julkaistu myös Tekniikan Maailmassa 25.9.2019.
Aiemmat Yksinpurjehtijan matkassa -jutut löydät alta:
Ari Huuselan kakkoskippariksi 7 800 kilometrin ”kahvikisaan” lähtee luottomies Michael Ferguson
Eräs kippari puraisi kielensä lähes poikki ja ompeli sen itse takaisin
Huusela suoritti vähän erilaisen ”lentolupakirjan” vapaalentotunnelissa
Ari Huusela palasi arkeen – Vene jäi jumiin Azoreille
Ari Huuselan IMOCA 60 Ariel II valmiina yksinpurjehdukseen maailman ympäri
”Atlantin rommireitti kutsuu nyt ’merten formulaa’ – Sääohjelman seuraaminen vaatii harjoittelua”
”Juuri kun olin laskemassa purjetta alas, vieressämme olikin rahtilaiva…”
Ari Huusela aikoo tehdä jotain, johon vain sata ihmistä on pystynyt
IMOCA 60 on yksinpurjehdusveneiden kuninkuusluokka
IMOCA 60 -veneet ovat hämmästyttävän kevyitä – Venettä kevennetään jopa ruokavarastoista tinkimällä
Ari Huuselan ”Ariel2” laskettiin vesille – Siirtopurjehdus kohti Helsinkiä on parhaillaan käynnissä
Formula 1” saapui Suomeen – Ari Huuselan IMOCA 60 -vene on ainoa laatuaan Itämerellä
