Tilaa
Jutut

Veneily muuttuu matkailuksi – Uusi aika näkyy vierassatamien tarjonnassa

Veneilystä on tulossa matkailua. Uusi aika näkyy vierassatamien tarjonnassa: yhä useampi satama tarjoaa veneilijälle samanlaista palvelua kuin mihin hän on tottunut muualla elämässään.

19.11.2021

Kirjoittajamarkus ånäs

Kuvaajamarkus ånäs

Matkailun vieraanvaraisuusliiketoiminnassa keskeistä on palvelu. Ilman hyvää palvelua ei ulkoisesti näyttävinkään paikka pärjää. Ja palvelussa keskeistä on henkilökunnan määrä.

Sama pätee myös vierassatamiin.

Örössä henkilökuntaan on investoitu. Päättyneen kauden aikana veneilijää otti vastaan peräti 40 henkilöä. Sijoitus on iso, mutta tärkeä.

”Konseptimme nojaa kaikilta osiltaan vieraanvaraisuuteen, eikä sitä voi tarjota, jos meillä ei ole henkilökuntaa huolehtimassa asiakkaastamme kaikkina hetkinä”, kertoo yrittäjänä Örössä toimiva Janne Tirkkonen.

Rekrytointi on Tirkkosen mukaan haastavaa, mutta siinä pitää onnistua. Myös laadullisesti. ”Ammattilaisten saaminen sesonkityöhön saarelle ei ole helppoa, etenkin kun me asetamme vielä toimintatapoihin liittyviä vaatimuksia. Täällä on työskenneltävä siten kuin me haluamme.”

Nina Tirkkonen-Liski ja Janne Tirkkonen ovat ottaneet tiukan otteen Myggskärin selästä kahdella vierassatamallaan. ”Vielä ollaan sen verran väleissä, että voidaan kaulaillakin”, naurahtaa Tirkkonen-Liski.

Harrastuksesta matkailua

Örö vapautui puolustusvoimien käytöstä vuonna 2015. Uudeksi omistajaksi tuli Metsähallitus, joka on kehittänyt voimakkaasti retkeilypalveluita ja kunnostanut rakennuksia. Saaren matkailutoiminnasta on vastannut muutama lyhytaikaiseksi jäänyt toimija, mutta nyt parin kesän ajan Örö on ottanut valtaisan harppauksen Bodössä meritoituneiden Tirkkosen ja hänen vaimonsa Nina Liski-Tirkkosen huomassa. Ennen ristiriitaista palautetta saaneesta Öröstä on sukeutunut nopeasti yksi kuumimmista ja ylistetyimmistä Saaristomeren palvelusatamista. Kurssin muuttaminen ei ole ollut helppoa, Liski-Tirkkonen näkee.

”Saimme jo ensimmäisenä kautenamme vuonna 2020 kunniamaininnan vuoden vierassatamat -äänestyksessä. Kyllä se kertoo, että olemme onnistuneet, ja oikeastaan nopeammin kuin olisimme voineet kuvitellakaan.”

Örön menestys on osa 2010-luvun lopulta alkanutta veneilyn muutosta, jossa vierassatamista kuoriutuu moderneja palvelusatamia. Samalla veneily linkittyy enemmän matkailuun, ei vapaa-ajan viettoon tai harrastamiseen.

Yhä useampi veneilijä haluaa askeettisten kuukauden retkien sijaan viettää merellä enintään pidennettyjä viikonloppuja. Kuten Tirkkonen arvioi, venelomien keskimääräinen pituus on lyhentynyt ja päiväkohtaisesti käytetty rahamäärä kasvanut.

Nopeilla reissuilla yhä useammalla veneilijällä palveluiden hinnalla ei ole edes väliä. ”Pääasia on, että kaikki toimii”, Bödötä nykyisin pitävä Laura Simonen-Spicer näkee.

”Meillä käy paljon veneilijöitä, jotka eivät halua nukkua veneessä – tai mahdu. Majoitustoiminnan tarjoaminen on tärkeää”, Bödön Simonen-Spicer kertoo.

Samalla lailla kuin ravintoloiden puolella asiakas ymmärtää, että Michelin-tähden ravintolassa illallinen maksaa korttelikapakkaa enemmän, myös vesillä retkisataman ja palvelusataman välinen ero tiedostetaan. Yhä useampi on nykyisin tottunut myös kotimaassa nauttimaan lomallaan paremmista ravintoloista, hotelleista ja harrastusinfrastruktuureista, ei vain ulkomaan matkoillaan.

Miksi tasokkaista palveluista haluaisi luopua, kun alla on monen sadan tuhannen euron vene ja ollaan saaristossa?

Kuivaksi savustettu kassilohi tai ”gourmet-burger” ei kaikille enää toimi. Kylmä kaljakaan ei yksin enää riitä, eikä oikein enää kuohuviinikään – kun ollaan vesillä lomaa viettämässä, on juhlan aika, ja silloin, kesä kun on, voi aivan hyvin sijoittaa aitoon samppanjaan. Esimerkiksi Nauvon vierassataman toissa kesänä avattu Strandbon samppanjabaari on ollut menestys.

On oikeastaan ihme, miten kauan muutoksessa on kestänyt.

Kortti piikkiin

Kun vertaa saariston matkailua kotimaan matkailun jättiläiseen Lappiin, huomaa, että saaristossa matkailun taso kehittyi pari vuosikymmentä sitten nopeammin, mutta siinä missä Lapissa on otettu nyt jo seuraava askel kokonaan Suomessa uudelle luksusmatkailun tasolle, saaristossa ollaan vasta menossa siihen suuntaan.

Muutos on useimmissa tapauksissa alkanut muualta saapuneiden yrittäjien käynnistämänä. He eivät ole vuokraamassa omaa kotilaituriaan tai takapihan saunaansa, vaan ovat tulleet tekemään liiketoimintaa. Esimerkiksi Tirkkonen ja Liski-Tirkkonen ovat ravintola-alalta ja vain veneilleet saaristossa, eivät asuneet.

”Se näkyy varmasti. Yhtään väheksymättä saaristolaisia yrittäjiä. Paikalliset eivät välttämättä uskalla nähdä isompaa tulevaisuutta, kun toiminta on aina ollut pienempää”, Liski-Tirkkonen kertoo.

Yhä edelleen iso osa veneilijöistä arvostaa perinteisiä matalan palvelutason kyläsatamia, eikä luonnonrantojen suosiossa ole tapahtumassa fataalia notkahdusta. Mutta toisaalta yhä useampi odottaa veneretkeltään ylellisyyttä.

”Veneilijöissä on nykyään enemmän pariskuntia, jotka haluavat samaa palvelua, mihin he ovat muualla elämässään tottuneet. He ovat siitä valmiita myös maksamaan”, Liski-Tirkkonen sanoo.

Differointi on tuttu hotellien ja ravintoloiden ohella myös esimerkiksi ammattiurheilun tai oopperan katsomoista – kehänvierus- ja piippuhyllypaikkojen lippujen hintaero on säpsähdyttävä.

Vesillä ostajia on nykyisin yhä enemmän, kun yhä useammalla on enemmän vapaa-aikaa. Myös Suomessa rahaa on liikkeellä enemmän ja moni kykenee tekemään yrityksillään tilin jo nuorempana. Toisaalta vesillä liikkuvat eläkeläiset ovat nykyisin parempikuntoisia, vaateliaampia ja ennen kaikkea varakkaampia.

Se näkyy jo veneiden mittojen jatkuvana kasvuna.

”Silloin tällöin vieraaksi tulee veneilijöitä, jotka jättävät kortin pitoon viikonlopuksi ja maksavat sitten lopuksi, mitä ovat kuluttaneet”, Tirkkonen kertoo.

Kasvava markkina

Kun vielä viime vuosikymmenen alussa Suomessa oli kolme kalliimpaa satamaa, Hanko, Maarianhamina ja Katajanokka, nyt niiden tuolloinen vierailumaksu on arkipäivää jopa vaatimattomammissa paikoissa. Toisaalta esimerkiksi korkeamman palvelun satamien hinnoittelu on tullut viime aikoina alaspäin – ensimerkiksi Örössä yö maksaa 30 euroa, eli saman kuin joka toisessa kyläsatamassa, eikä esimerkiksi Tackorkin 75 euron satamamaksu ole kuin muisto.

”Pientä toki napinaa tulee aina joiltain, että on liian kallista”, Tirkkonen kertoo.

Keskustelu joidenkin satamien näennäisestä kalleudesta toimii näiden satamien markkinointina. Tietoisuus lisääntyy: rahalla voi saada muutakin kuin vain yöpaikan, grillin ja tunnin yleisen saunavuoron.

”Kun itse olin lapsena mukana perheeni venereissuilla, pysähdyttiin kyläsatamissa, joissa oli lipas vapaaehtoista maksua varten. Toivottavasti se kulttuuri ei häviä, mutta samaan aikaan kysyntää kirjon kasvattamiselle on”, Tirkkonen sanoo.

”Yhden käynnin meille jättämää euromäärää tärkeämpää on kertautumisvaikutus. Yritämme olla pää kylmänä sen suhteen, että emme ajattelisi toiminnan kannattavuutta päivätasolla, vaan tähtäin olisi vuoden kahden päässä. Kun saamme kasvatettua asiakasvolyymiä, saamme samalla toiminnan laajuudella tarjottua tuotteemme yhä useammalle.”

Hemmotteluloma vesillä

Bodön saunassa on kuuma tunnelma. Köyristyvien hartioiden takaa kulmakarvat kurtistuvat, kun löylyä lyödään. Ähkimisten lomassa on hyvä kysyä kahden eri veneseurueen miehiltä, mikä paikasta tekee erityisen – he kun kertovat käyneensä Bodössä useita kertoja kaudessa jo monen vuoden ajan.

Vastaus on palvelu. Ja juuri se saa aikaan sitä jättämää.

”Olen monesti ihmetellyt hintaa, kun olen mennyt maksamaan satamapaikkaa. Henkilökunta osaa niin ovelasti paketoida kaikkea kivaa, että sitä puolivahingossa ostaa enemmän kuin oli ajatellut. Koskaan en ole kuitenkaan pettynyt. Käymmehän täällä edelleen”, toinen miehistä kertoo.

Toinen on samoilla linjoilla. ”Täällä rahalle saa vastineen, toisin kuin muutamissa itsensä vain pyytämänsä hinnan perusteella kategoriaa paria ylemmäs asemoineessa satamassa. Varsinkin aikanaan hyvin suosituissa satamissa tuntuu, että ei olla sisäistetty sitä, mihin veneilijät nykyisin ovat tottuneet. On vain katsottu muiden satamien hintoja, ei sitä, miten niissä toimitaan.”

Merivartiosto lähti Bodöstä jo vuonna 1991 ja kesti 25 vuotta, kunnes se avattiin yleisölle; vuonna 2016 Liski-Tirkkonen ja Tirkkonen avasivat paikassa vierassataman. Pariskunta aloitti saaristossa Nötössä, jossa Liski-Tirkkonen piti sataman kauppaa ja polttoainejakeluasemaa.

Tirkkonen ja Liski-Tirkkonen omistavat Bodön edelleen, mutta ovat nyt vuokranneet sen Laura Simonen-Spicerille ja tämän miehelle Matt Spicerille neljän vuoden sopimuksella.

”Teemme kyllä edelleen satamien välillä yhteistyötä”, Simonen-Spicer kertoo.

Bodöstä tuli nopeasti veneen kannelle toimitettuine aamiaissämpylöineen valtaisa menestys. Vain vähän liioitellen voi sanoa, että Bodö uudisti koko palvelusatamien kulttuurin.

”Pyrimme yhä siihen, että tällä voi vain olla ja nauttia. Vieraanvaraisuus on pienen ekstran tarjoamista. Hemmottelua”, Simonen-Spicer sanoo.

Örö on Bodötä monta kertaluokkaa isompi. Liski-Tirkkonen kertoo, että saman palvelulupauksen toteuttaminen ei ole helppoa. ”On siinä johtamista. Keskeistä on, että emme sano käytännössä millekään ei.”

”Kun olin nuori, Hangossa sai aamiaissämpylät kannelle. Kun aloitimme Bodössä, halusin tuoda sen meille. Sämpylöiden resepti on itse kehittämäni”, Janne Tirkkonen kertoo.

Kausi pitenee

Moni veneilijä puolustelee toiselle, kriittisemmin suhtautuvalle satamien korkeampia hintoja sesongin lyhyydellä.

Tirkkonen ei ajatukselle lämpene. ”Pitäähän se toki paikkaansa, mutta toisaalta me olemme ihan itse valinneet tämän. Sesongin lyhyys ei voi tulla kenellekään alan yrittäjälle yllätyksenä.”

Mutta ne investoinnit on toisaalta kyllä maksettava vain kesäkuukausien aikana. Vaikka kiinteistöt ovat Örössä pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja muun muassa satama valmiiksi rakennettu, kalustuksen rakentaminen on ollut iso sijoitus.

”Joudumme kieli keskellä suuta miettimään, mitä investointeja voimme tehdä”, Liski-Tirkkonen kertoo.

Esimerkiksi liikkuvaa kuvaa välittävät led-näytöt olivat viime kesän uusi investointi. ”Tietoa pitää saada välitettyä asiakkaille.”

Myös satama oli valmiina vuokrattavaksi. ”Se mihin olemme satamassa investoineet on palvelu: meillä on useita laituripoikia ja päivystys on aamu yhdeksästä ilta yhdeksään. Veneet otetaan vastaan ja asiakas tulee informoiduksi saapuessaan”, Tirkkonen kertoo.

Örön satama on riittänyt kapasiteetiltaan juuri ja juuri. Kesän sesongissakaan ei yleensä ole tarvinnut käännyttää ketään pois, sillä muun muassa rantamuurin paikat joustavat kysynnän mukaan. Toisin oli pikkuruisessa Bodössä, jossa yrittäjät joutuivat käännyttämään Tirkkosen mukaan pahimpina päivinä kolmisenkymmentä venettä pois, kun tilaa ei enää ollut. ”Örössä vain muutaman kerran jollekin isolle veneelle olemme joutuneet ilmoittamaan, että satamaan ei mahdu juuri nyt.”

Toisaalta molemmissa satamissa kautta aiotaan pidentää totutusta. Bodö aikoo olla auki jo huhtikuulta ja jatkaa kautta lokakuuhun asti.

”Tänä vuonna toukokuussa oli vain yksi ilta, ettei ollut yhtään venettä. Viimeisenä toukokuun viikonloppuna meillä yöpyi 19 venettä”, Simonen-Spicer kertoo. ”Koska kaikki muut paikat ovat kiinni, uskon että kysyntää löytyy.”

Örössä on kaksi ravintolaa, joista klassiseen ranskalaiseen keittiöön luottava Ravintola 12” ei vaadi tasoituskertoimia, niin saaristossa kuin se sijaitseekin. Sisustus vanhoine vaakunoineen on hieno.

Lue myös nämä

X