Kun kerron vierailleeni Porsössä, Puolustusvoimien kantahenkilökuntaan kuuluva ystäväni innostuu välittömästi. ”Näittekö käärmeitä?”
Kuulemma aina kun saaren tykeillä keväisin ammuttiin, kyyt lähtivät kalliokoloistaan poluille vaeltelemaan.
Ja niitä polkuja Porsössä ei ole montaa. Toisaalta nyt kyyt saavat olla rauhassa, sillä tykeillä ei saaressa enää ammuta.
Keskellä Porkkalanselkää molempien erittäin suosittujen väylien välissä sijaitseva Porsö vapautui Puolustusvoimilta lähes kymmenen vuotta sitten, vuonna 2013. Metsähallitus otti saaren haltuunsa, mutta on sen jälkeen vatuloinut sen virkistyskäyttöön siirtämisessä. Se ei ole rakentanut saareen minkäänlaisia veneilijöiden palveluita – päinvastoin purkanut niitä vähiä. Nyt laitureita on yksi, yhdelle veneelle. Iso betoninen ramppi on palvellut kuljetuslaivojen lastauksessa ja siinä on pari pollaria, joihin ottaa kiinni.
Metsähallitus on kertonut kehittävänsä saarta yhdessä alueen neljän veneseuran kanssa, mutta on ilmiselvää, että Metsähallitus ei halua saarelle vielä kävijöitä. Porsö olisi helposti avattavissa, sillä vaarallisia rakenteita on rajattavaksi vähän.
Jo saapuminen saareen vaatii lujaa uskoa: rantakallioilla on yhä pystyssä näyttävät kyltit, jotka kertovat puolustusvoimien hallinnoivan saarta ja kieltävät rantautumisen. Vasta pienellä lapulla rannan ilmoitustaululla lukee, että Puolustusvoimien toiminta saarella on päättynyt ja että Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa saaren toiminnasta.
Porsö linnoitettiin ensimmäisen kerran, kun Neuvostoliitto oli Porkkalassa vuokralaisena. Jäänteitä tuolta ajalta löytyy Porsö Klobbenilta. Kun Porkkala palautui, Puolustusvoimat liitti Porsön Mäkiluodon linnakkeeseen. Porsölle sijoitettiin T-55-panssarivaunun tykkeihin pohjautuneita 100 millimetrin Tornikanuunoita. Ne ovat ensin modernisoituina ja sittemmin deaktivoituina yhä sijoillaan saaressa.
Porsössä nykyisin vain metsän pedot tekevät toisistaan ruumiita.
Ilmeisesti aluevalvontalain sotilaallisen suoja-alueen määräyksiä ei ole Porsössä kumottu. Ne rajoittavat muun muassa ankkurointia, eikä hyvän ankkurointipaikan tarjoavaa laivalaiturin viereistä kalliota voi käyttää keulakiinnitykseen. Toisaalta ankkurointi on muutenkin satamassa kyseenalaista, sillä saareen tulevien kaapeleiden tarkempi kulku veden alla ei selviä merikortista.
Porsössä ei ole ollut varsinaista kasarmia. Rakennuksia on vähän ja nekin usein maan alla bunkkereina. Yhtä isoa luolavarastoa ja tulenjohtotornia lukuun ottamatta ovet ovat auki kävijöiden kulkea. Toki samat lukot ottavat vastaan sataman hiekkarannalla hienolla paikalla sijaitsevalla pienellä puulämmitteisellä saunalla.
Porsön halkaisee yksi kivetty tykkitie. Se vie umpeen kasvamattomana iäkkäiden luonnonmetsien halki kaikille keskeisille rakennuksille. Luonto Porsössä on koskemattoman oloista. Bunkkereita peittää tuhti sammalpatja, joka nousee maastouttamaan betonin. Tutkimuksissa on löytynyt harvinaisia jäkälälajistoja tykkiasemilta: ”Ne ovat tärkeitä korvaavia kasvuympäristöjä kalkkia suosiville jäkälälajeille.”
Kartoituksissa Porsön luontoarvoltaan harvinaisimmiksi on todettu erilaiset sammal- ja jäkäläkasvustot, jotka viihtyvät betonisten rakenteiden pinnoilla. Rappuset vievät bunkkeriin, jonka avonaiset ovat houkuttelevat nousemaan aina tykkitorniin asti.
Porsöstä on myös komeita lehtomaisemia, joten ei ole ihme, että perimätieto kertoo sotilaiden saaneen sieltä ennätysmäärin punkkeja. Meille ei siunaannu yllätykseksemme ensimmäistäkään.
Porsö tarjoaa hienon iltapäivän saaressa, jossa luontoa on suojattu asein.
Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 4/2022
Tarkennus: Porsössä laituri
Porsössä Porkkalanselällä on vanhan puolustusvoimiesn laiturin lisäksi vapaassa käytössä oleva laituri (ankkurikiinnitys) saaren koilliskulmassa, jossa myös puucee.
