Missään Suomessa maaseutua ei ole museoitu yhtä kokonaisvaltaisella tavalla kuin Lounais-Suomen saaristossa. Aikamatka myyttiseen heinäseipäiden aikaan tapahtuu huomaamatta.
1800-luvun maaseudun Suomi on koettavissa ehjinä säilyneissä pikku kylissä pitkin saaristoa – isäntätilojen vauraat päärakennukset uhkuvat voimaa rinta rinnan, metsänlaidassa näkyvät jo ensimmäiset torpat.
Björkön kylä on pittoreski kohde maalaisromantikolle.
Koska maanviljelys on täällä yhä, jos sitä ylipäätään on, pienimuotoista, moderneja maatilan rakennuksia ei ole juuri rakennettu. Historiasta on pidetty huolta jo aikanaan, toisin kuin valtaosassa Suomea, jossa vanha päärakennus on jätetty yleisesti lahoamaan pihapiiriin, kun 1970-luvulla piti rakentaa se uusi tiilinen ja tasakattoinen asuinrakennus. Jostain syystä näin ei käynyt saaristossa: yhtenä esimerkkiä vaikkapa Ahvensaari, eli Åvensor, jonka kylänraittia koristavat yhä ne kantatilojen 1800-luvulla rakennetut päärakennukset, asuttuina.
Toiseen vastaavaan miljööseen voi tutustua matkalla Lappon vierassatamasta Björkön kylään. Alle tarvitaan vuokrattava polkupyörä. Tie lävistää pellon, jossa tämän päivän Bonden Paavo kaitsee lampaitaan. Kilien koominen pääyntä saattelee kulkua syvemmälle saaristolaiseen maaseutuun.
Kihdin länsipuolella sijaitseva Lappon satama on kesällä suosittu veneilijöiden kohde. Sieltä on vuokrattavissa polkupyöriä saarien sisäosiin tutustumiseksi.
”Pane leipään puoli petäjätä”, Bonden Paavo tuumasi aikanaan.
Elämä saaristossa on tietysti ollut aina kovaa, mutta nälkävuosista 1867 ja 1868 täällä selvittiin paremmin kuin muualla Suomessa. Vauraus näkyy saavuttaessa vihdoin Björkön lumoavaan pieneen kylään. Kalastusta on pidetty yhtenä syynä, miksi saaristossa säilyttiin hengissä, toisaalta myös merenkulkua, joka työllisti ja toi leipää pöytään. Niinpä myös täällä kylä päättyy jyhkeään, pienimittakaavaisista puisista taloista poikkeavaan merikapteenin taloon. Nykyisin maarianhaminalaisen pariskunnan vapaa-ajan asuntona oleva valtava kivitalo nousee pellon takaa jykevänä.
Myös merikapteenin vanhassa talossa oli omat pellot.
Mutta se vilja – siitä on osattu pitää täällä huolta: tarkka katse löytää aittojen kivijalasta innovaation. Myshyllan, eli suuri laakakivi kivilatomuksen keskellä pitää hiiret, myyrät ja muut viljan perässä rapistelevat jyrsijät poissa aarteen luota.
Myshyllan on yksinkertainen, mutta näyttävä innovaatio jyrsijöiden pitämiseksi rakennuksen ulkopuolella.
Björkössä asuu yhä kymmenen henkeä, mutta kesällä talot täyttyvät kesävieraista. Mitään palveluita täällä ei ole, ellei heittäydy tuttavalliseksi jyväjemmarin kanssa. Hyvällä tuurilla saat ostaa paikallista lampaan lihaa. Sillä sitä täällä vielä tuotetaan, kuten myös highland-karjaa.
Mutta muista: täällä pitkään eristäytyneenä eläneille saarelaisille on muodostunut oma eriytynyt kieli. Tarkalla korvalla siis.
