Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Vendée Globe: Ari Huuselan matkan päättymisestä on pian jo kaksi kuukautta – ”Heräilen vieläkin öisin, vaikka alla on tukeva sänky ja katto pään päällä”.

Kolme ja puoli vuotta sitten, syksyllä 2017, Tekniikan Maailman toimitukseen asteli Finnairin lentäjänä työskentelevä purjehdusharrastaja. Hän oli tullut kertomaan hullusta unelmastaan osallistua vuoden 2020 Vendée Globeen – maailman vaativimpaan yksinpurjehduskilpailuun.

08.05.2021

Kirjoittajaveneen toimitus

Nyt tuon miehen nimi on tuttu useimmille suomalaisille ja monille ulkomaillakin. Ranskassa, yksinpurjehduksen suurmaassa, Ari Huusela on supertähti. Hänen 25-vuotinen unelmansa huipentui 5. maaliskuuta, kun hän astui maapallon kierrettyään kuivalle maalle – ensimmäistä kertaa miltei neljään kuukauteen.

”Kyllä se ensimmäisen illan ajan keinutti melko kovasti. Tuntui, kuin kadut Les Sables-d’Olonnessa olisivat olleet vinossa. Meinasin kompuroidakin siellä kerran, mutta sain onneksi juostua jalat alleni”, Huusela muistelee maaliintulopäiväänsä.

Suomalaisella meni planeettamme ympäri purjehtimiseen 116 päivää 18 tuntia 15 minuuttia ja 46 sekuntia. Laiturille astui maaliskuussa laihempi mies kuin se, joka lähti sieltä marraskuun alussa.

”Elimistössäni on vielä jonkinlainen hälytystila päällä, vaikka matkan päättymisestä on pian jo kaksi kuukautta.”

Suomeen palattuaan yksinpurjehtija suuntasi Lapin tuntureille rauhoittumaan ja viettämään ensimmäistä todellista lomaansa moneen vuoteen. Viimeksi kuluneen neljän vuoden aikana stressi purjehdusprojektista ei ole päästänyt irti päiväksikään. Huusela osallistui Vendée Globeen ainoana ”harrastelijana”, ilman valtavaa budjettia ja ammattitiimiä.

Asiantuntijoiden mukaan palautuminen rankasta purjehdusurakasta kestää helposti kuukausia. Huusela kertoo henkisen ja fyysisen palautumisensa edenneen hyvin, mutta suoritus muistuttaa itsestään edelleen öisin.

”Heräilen vieläkin öisin, vaikka alla on tukeva sänky ja katto pään päällä. Se kertoo siitä, että elimistössäni on vielä jonkinlainen hälytystila päällä, vaikka matkan päättymisestä on pian jo kaksi kuukautta.”

Yksinpurjehtija palaa Helsinkiin hiihtoretriitiltään myöhemmin toukokuussa. Hän kertoo purjehdusmatkalla kadonneiden kilojen tulleen jo takaisin ja jalkojen jaksavan jo pitkiä hiihtolenkkejä ja tuntureilla kiipeilyä.

Myös STARK-vene on kilpailun jälkeisissä tarkastuksissa saanut terveen paperit. Vene on rakenteellisesti kunnossa, vaikka pientä korjailtavaa siinäkin toki on.

”Yksi tuulimittarin anturi on kateissa ja vhf-antenni lähti kilpailun aikana omille teilleen. Maston kulma-anturikin hajosi kisan ensimmäisinä päivinä.”

 

STARK-vene on parhaillaan myynnissä, ja se odottaa uutta ostajaansa siellä, minne Huusela sen maaliskuussa jätti – Les Sables-d’Olonnen satamassa. Hän toivoo, että vene menisi kaupaksi pian, jottei sitä pitäisi enää tuoda Suomeen.

”Se on aika raskas urakka siirtää se Suomeen, ja kallis myös. Sitä varten pitäisi ottaa vakuutus, mikä maksaisi 20 000 euroa.”

Kysyntää veneelle kuitenkin on ollut.

”Seuraavaan Vendée Globeen on jo täysi kilpajuoksu päällä, ja oma veneyksilöni on näissä piireissä arvostettu. Eihän sillä voittoa voi lähteä tavoittelemaan, mutta se tunnetaan luotettavana ja vahvana veneenä. Sillä on purjehdittu maailman ympäri jo kolme kertaa”, Huusela muistuttaa.

Veneestä on jo tehty ostotarjous täyteen hintaan, ja kiinnostuneita ostajia on ollut useampia. Huusela toivoo kauppojen syntyvän amerikkalaisen ostajan kanssa heinäkuuhun mennessä. Venekauppa stabiloisi samalla myös Huuselan talouden, joka on miehen omia sanoja käyttäen ollut viime vuodet jatkuvasti ”veitsen terällä”.

Huusela lentää työkseen Finnairin Airbus 350 -matkustajalentokonetta. Pandemian ja ”harrasteprojektinsa” vuoksi hänen viimeisestä kerrastaan lentokoneen puikoissa on kulunut jo melkein vuosi. Merelläkään hän ei ole maaliskuun jälkeen käynyt.

”Ihan hirveää hinkua ei ole tällä hetkellä tekemään kumpaakaan”, kippari myöntää.

”Tietysti olisi hienoa päästä takaisin töihin ja lentämään. Mutta tässä on nyt riittänyt kivaa tekemistä, ja henkilöautoreissu Norjan kauniisiin maisemiin hyvässä seurassa kiehtoo juuri nyt enemmän.”

Ari Huusela on Suomeen palattuaan viettänyt paljon aikaa Lapissa hiihtäen.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Huuselan paluukoulutus Finnairilla sijoittuu vasta kesä–heinäkuulle. Toukokuu menee miehen mukaan heittämällä muissa askareissa. Muun muassa Vendée Globen palkinnot jaetaan 22. toukokuuta Ranskassa.

”Kun lumet täältä Lapistakin häviävät ja palaan takaisin normaalimpaan ympäristöön, paluu arkeen varmasti alkaa tuntumaan hyvältä.”

Paluu pääkaupunkiseudulle voi samalla tarkoittaa myös totuttelua ison julkkiksen arkeen. Huuselan matkaa maailman merillä seurattiin Suomen mediassa aktiivisesti, yksinpurjehtijan kasvot tulivat monille tutuiksi. Lapin tuntureillakin ihmiset ovat tulleet juttusille.

”Se on ihme juttu, että vaikka menen tuolla hiihtovermeet päällä ja hiihtolasit silmillä, ihmiset tulevat kysymään, ’oletko sinä se Huusela’. Mukavaahan se on, kun ihmiset kertovat seuranneensa kisaa ja onnittelevat suorituksesta.”

Vendée Globen päihittäminen kruunasi Huuselan 25-vuotisen unelman. Hän oli ensimmäisen kerran katsomassa venekunnan lähtöä Les Sables-d’Olonnen satamassa syystalvella 1996. Vaikka vielä silloin hän ei uskaltanut edes haaveilla olevansa itse jonain päivänä kilpailijoiden joukossa.

”Tämä meidän projektimme onnistui nyt niin täydellisesti. Avain siihen oli erinomainen valmistautumisemme.”

Neljän vuoden välein järjestettävä kilpailu on historiallisesti osoittanut, että kippareiden on vaikea päästää siitä irti. Moni on vannonut lopettavansa vain löytääkseen itsensä taas neljän vuoden kuluttua kisan lähtölinjalta.

Huusela ei ainakaan vielä myönnä, että revanssi olisi käynyt mielessä.

”En varmaankaan aio enää lähteä”, hän toteaa.

”Tämä meidän projektimme onnistui nyt niin täydellisesti. Avain siihen oli erinomainen valmistautumisemme. Ja vaikka ’ajelehdin’ maaliin viimeisenä, pääsin kuitenkin maaliin. Moni isompi tiimi joutui lopettamaan kesken. On myös vaikea uskoa, että saisin itseäni enää samalla tavalla motivoitua.”

Tämä oli Ari Huuselan vuode 116 yötä. Yöpöytä oli samalla työpöytä.

Vendée Globea verrataan usein Mount Everestin valloittamiseen. Korkeammalle ei pääse, eikä maailmassa ole hurjempaa purjehduskilpailua, seuraavaa astetta. Pikkuhiljaa kipparin puhe alkaa kuitenkin kuulostaa vähemmän jyrkältä.

”Jos edes kuvittelisin revanssin ottamista, rahoituksen pitäisi tällä kertaa olla sellainen, että pystyisin palkkaamaan ammattilaistiimin ympärilleni, joka olisi vastuussa kaikesta. Siten, että itse voisin keskittyä vain purjehtimiseen.”

Huusela muistuttaa, että yksinpurjehdus on harhaanjohtava termi. Ilman osaavia käsiä ympärillä tällainen projekti olisi mahdoton kelle tahansa. Huuselan projektin menestys perustui talkoohenkeen ja ystäviin, jotka uskoivat ja tekivät tarmokkaasti töitä yhden miehen unelman toteuttaakseen.

”En oikein näe, että meidän markkinoillamme on mahdollista saada ammattilaistiimin mahdollistavaa sponsorisopimusta aikaiseksi”, Huusela sanoo.

Hän arvioi, että monivuotinen ja ammattimaisesti toteutettava projekti vaatisi noin kuuden miljoonan euron sijoituksen. Nyt hän tuli toimeen 1,5 miljoonalla eurolla, josta valtaosa oli omia säästöjä.

X