Uttern D66 – hämmästyttävän helppo

D66:lla veneily on niin helppoa,
että reilusti yli 40 solmun nopeuksissa
syntyy uhka vauhtisokeudesta.

Uttern on perinteinen ruotsalainen venemerkki, jolla ei ole enää mitään tekemistä Ruotsin kanssa. Nykyään isot Utternit tehdään Puolassa uuden omistajansa, monikansallisen Brunswickin omassa tehtaassa. Pienten ”Utternien” valmistus jatkuu Ruotsissa nimellä Sandström.

Brunswick on pyrkinyt modernisoimaan Utternin mallistoa sekä teknisesti että visuaalisesti. Myyntistrategiaan kuuluu, että veneiden vakiovarustelista on kattava ja hinnoittelu siitä huolimatta kohtuullista.

Utternit varustetaan aina Brunswickin omilla koneilla, Mercury-perämoottoreilla sekä MerCruiser- ja CMD-sisäperämoottoreilla. Erityisen tärkeä vene Brunswickille on – ainakin Euroopassa – Uttern D66, jonka peräpeiliin sopivat tehokkaat Mercury Verado -perämoottorit. Veneestä tehty sisäperämoottoriversio (220 hv) on nimeltään D68.

Tutustuimme D66:een Airistolla ajoittain tihkusateisena ja täysin tyynenä päivänä. Jo lyhyen koeajon jälkeen kävi selväksi, että vene on ainakin näissä olosuhteissa poikkeuksellisen helppokäyttöinen. Suurin ansio tästä lankeaa 250-hevosvoimaiselle Veradolle sekä hyvälle kaukohallintalaitteelle.

Liukuun nousu oli sujuvaa, kaasua pystyi käyttämään aktiivisen tarkasti ja ahdettu Verado tarjosi kuskin käyttöön tuntuvia reservejä vielä yläkierroksilla.

Veneen ohjaus oli vaivatonta. Se kaartui rajujenkin ohjausliikkeiden jälkeen johdonmukaisesti juuri haluttuun suuntaan. Tämän yhdistelmän ratissa viihtyy kokematonkin ohjaaja, kunhan vauhti pysyy maltillisena. Nopeuden suhteen pitää tosin olla tarkkana, sillä veneen helppokäyttöisyys johtaa helposti myös vauhtisokeuteen.

Ei lisävarusteita

D66:ssa ei ole lainkaan lisävarustelistaa. Ostaja pääsee kaupanteossa helpommalla, kun joku on jo valmiiksi pohtinut, mitä varusteita juuri tähän veneeseen tarvitaan.

Harmaakylkinen D66 on Veradon kanssa hyvännäköinen yhdistelmä. Varsinaisia uusia innovaatioita veneessä ei ole, jollei sellaisiksi lasketa ruostumattomasta teräksestä valmistettuja uimatasoja ja perässä lähellä vesirajaa olevia, sivuille jatkuvia kaiteita.

Veneen tilaratkaisut ovat perinteisen selkeät. Ohjaamo on yksinkertainen, mutta toimiva, ja kuskin ajoasento laatupenkillä hyvä. Viiden tuuman näytöllä varustettu pieni plotteri on hieman kaukana ja sitä hankalampi lukea, mitä kovemmaksi vauhti kasvaa.

Trimmilevyjä emme koeajon aikana käyttäneet, sillä vene kulki hyvässä asennossa myös ilman niitä. Levyjen käyttökytkimien sijaintia voisi vielä harkita uudelleen.

Navigaattorin edessä on läpinäkyvällä kannella varustettu laakea hanskalokero. Huonoa tuuria on, että suomalainen karttasarja on hieman liian iso täällä pidettäväksi.

Keulakajuuttaan päästään, kun siirretään keskellä oleva liukuovi syrjään paapuurin puolelle.

Ikävä natina

Ankannokka on kätevä ja kaiteet tukevat. Perästäkin pääsee maihin, kun laskeutuu yhden portaan kautta moottorin molemmilla puolilla oleville uimatasoille.

D66:ssa on joitakin pieniä viimeistelyn puutteita. Niistä ärsyttävin on peräpenkin keskiosan armoton natina, kun sen päälle astuu tai istuu. Ongelma heikentää yleistä laatuvaikutelmaa.

Peräpenkin alla on iso säilytystila, mutta erilaiset pumppu- ja muu asennukset ovat suojaamattomia. Aivan oma lukunsa on, että kaikki peräpenkin patjat pitää siirtää, jos kannen haluaa kunnolla auki.

Huonoja tuulilasinpyyhkimiä ei kaiketi voi liittää viimeistelyn ongelmaksi, sillä ne ovat veneissä pikemminkin sääntö kuin poikkeus. D66:ssa hyvät pyyhkimet olisivat tarpeen, sillä näkyvyys ohjaamosta ei ole erityisen hyvä edes silloin, kun tuulilasit ovat kuivat.

Yksi D66:n ominaisuus on voimakkaat runkoäänet, kun venettä ajaa liu’ussa keula liian alhaalla. Lorinaa voi pitää eräänlaisena merkkiäänenä, joka kehottaa kuskia nostamaan keulaa ylös. Kun vesilinja lyhenee, nopeus kasvaa ja ajo on taloudellisempaa. Toisaalta, kun konetrimmin ääriasento lähestyy, ilmenee yhdistelmässä lievää laukkaherkkyyttä.

Aloitteleville?

D66 on hyvä kahden hengen retkivene, jossa viihtyy kauniina kesäpäivänä myös joukko ystäviä. Periaatteessa venettä on niin vaivatonta käsitellä, että sitä voisi suositella jopa veneilyharrastusta aloittelevalle pariskunnalle.

Mutta: Kun peräpeilissä on joko 200- tai 250-hevosvoimainen Verado, nousevat huippunopeudet koviksi. Tehoa on tarjolla niin paljon, että sen kurissa pito vaatii ainakin jonkinlaista perusymmärrystä veneen ohjaamisesta sekä käyttäytymisestä eri sääoloissa.

Veneen merikelpoisuudesta meillä ei ole tietoa. Tyynessä säässä lähes mikä tahansa vene vaikuttaa hyvältä – Veradolla varustettu D66 kuitenkin erityisen hyvältä.

Tekniset tiedot

Teksti ja kuvat: Heikki Juuri-Oja
Testiavustus: Seppo Katajisto

Tiivistelmä Vene-lehden 10/2010 jutusta