Vänö, Borstö, Jurmo. Vuosikymmenten ajan huviveneilijöiden matka on kulkenut tätä saarten helminauhaa pitkin Saaristomerellä. Nämä kolme saarta ovat kaikki vanhoja kyliä ja aika erilaisia.
Borstössä kylämiljöö on parhaiten säilynyt. Borstössä ei ole kauppaa kuten Vänössä tai Kaffelaa ja ravintolaa kuten Jurmossa. Borstössä veneilijälle on tarjolla vain peruspalvelut kuten hyvä laituri suojaisella lahdella sekä puucee. Sen vuoksi se on kolmikon satamista rauhallisin.
Saavumme Borstön lahdelle Vänön suunnasta. Vanhat rakennukset ja niiden sijoittelu hivelee silmää. Suurin osa taloista ja venevajoista on maalattu punamullalla, mutta yksi suurista venevajoista on keltainen, samoin yksi taloista. Täältä katsottuna yksi asuinrakennuksista näyttää valkoiselta, mutta tosiasiassa se on ylintä osaa lukuun ottamatta punainen.
Sataman vieraslaiturilla oli tällä kertaa hyvin tilaa. Taustalla yhteyslaivan laituri.
Merirosvojen kylä?
Kylä on niin kaunis, että meillä on tapana käydä katsomassa sitä ainakin mereltä silloinkin, kun emme pysähdy saareen. Teemme pienen mutkan jäänmurtajaväylältä ja purjehdimme saaren ohi etelän emmekä pohjoisen puolelta.
Arvid Mörne on kuvannut reitin kauniisti: ”…sluuppi lipui kapeikkoon, joka hiljalleen levisi satamalahdeksi ja avautui jälleen kahden kaarevan salmen kautta merelle.” Mörne kuvaa myös rannan rakennuksia vuonna 1828. Silloin ne olivat vielä harmaita.
Borstön venevajat. Siistiä ja hyvin hoidettua.
Mörnen vuonna 1921 ruotsiksi julkaistu saaristolaisdraama Meren kasvojen edessä sijoittuu muutenkin Borstön saareen. Varmuudella ei tiedetä, missä määrin kirjassa kuvattu merirosvous, hylkyjen ryöstäminen ja laivojen tahallaan eksyttäminen kareille pitää todellisuudessa paikkansa juuri Borstön väen kohdalla. Saaristossa sitä kuitenkin tapahtui 1800-luvulla.
Kirjasta on varmuudella tunnistettu kaksi Borstön entistä asukasta – sekä eukko, joka edelleen jököttää Borstössä.
Eukko vartioi saarta
Kiipeämme satamasta lähtevää luontopolkua ylös saaren korkeimmalle kohdalle tapaamaan Borstön tunnukseksi muodostunutta ”borstögummaa”. Lyhyen naisen kokoinen eukko katsoo tiukasti ympärillä aukeavalle merelle säässä kuin säässä.
Eukko löytyi jäältä Borstön edustalta joskus 1800-luvun puolivälissä. Sen uskotaan olleen keulakuvana 1700-luvulla rakennetussa ruotsalaisessa sotalaivassa. Löydettäessä siinä oli vielä alkuperäistä väriä. 1920-luvulla eukko maalattiin valkoiseksi ja nykyisin se on musta. Eukko on restauroitu viimeksi vuonna 1979 museoviraston toimesta. Talveksi se saa suojakseen ”palttoon”.
Aikoinaan Borstössä oli myös puinen, niin ikään merenjäältä löydetty ukko. Kylän pojilla oli tapana pilailla ja piilottaa se jonkun tytön sänkyyn. Jossain vaiheessa Borstön neidot saivat tarpeekseen ja paiskasivat ukon takaisin mereen. Se kuitenkin ajautui takaisin rantaan, mutta päätyi tyttöjen onneksi polttopuiksi.
Laivojen hautausmaa
Luontopolun varrella on myös muistomerkki, joka on pystytetty Borstön vesillä menehtyneiden merenkulkijoiden muistoksi. Saaren karikkoisilla lähivesillä on tapahtunut niin monia haaksirikkoja, että aluetta on kutsuttu myös laivojen hautausmaaksi. Hylkyjen joukossa on useita erittäin tunnettuja kuten venäläinen kaljuutti St Mikael, joka oli vuonna 1747 matkalla Amsterdamista Pietariin mukanaan arvokasta lastia myös Venäjän keisarinnalle.
Borstössä on kerrottu tarinaa dramaattisesta haaksirikosta, joka on liitetty St Mikaelin uppoamiseen. Saareen ensimmäisenä muuttanut Abraham Thomasson oli kertonut nähneensä haaksirikosta, jossa olisi menehtynyt 20 laivalla ollutta morsiusparia. Abrahamin poika, Thomas, puolestaan sanoi nähneensä haudastaan nousseet morsiusparit tanssimassa. Ehkä näiden vahvojen kummitusjuttujen ansiosta Borstön väki jätti hylyn rauhaan, ja St Mikael sai ensimmäiset vieraansa vasta 1950-luvulla, kun sukeltajat alkoivat käydä siellä. Muita tunnettuja seudun hylkyjä ovat parkkilaiva Nordstjernan sekä vuonna 1771 Jurmon ja Borstön välille uponnut hollantilainen kauppa-alus Vrouw Maria, joka löydettiin vasta kesällä 1999.
Lokit päivystävät laiturilla.
Borstössä on pieni museo, jossa on esillä eräistä hylyistä nostettuja esineitä sekä kertomuksia alueen merenkulusta. Museossa kerrotaan myös saaren omavaraisesta ja karusta elämästä. Emme valitettavasti tällä kertaa päässeet sisälle, mutta aiempien käyntien pohjalta suosittelemme sopimaan vaikka etukäteen ajan vierailua varten. (Toim.huom. Museo on tällä hetkellä suljettu toistaiseksi).
Borstössä voi vapaasti kävellä myös ihailemassa venevajoja, mutta asuntojen ikkunoista sisään kurkistelemisesta ei ymmärrettävästi pidetä.
Rakkaalla saarella monta nimeä
Mörnen kirjassa Borstötä kutsutaan nimellä ”Vrakö” eli Hylkysaari. Tuota nimeä on syystä käytetty myös tosielämässä, samoin kuin nimeä ”Lövo” eli lehtisaari. Borstössä ei nimittäin kasva kuusia tai mäntyjä, mutta esimerkiksi tammia kylläkin.
Borstön nimi on kulkenut myös muodossa ”Bortersö” eli kauimpana oleva saari. Nykyveneillä kulkiessa Saaristomerestäkin on tullut niin ”pieni”, että nimi ei enää toimi. Itse asiassa Borstö tuntuu olevan niin lähellä montaa muutakin mieluista yöpymispaikkaa, että se tulee ohitettua turhan usein.
Lisätiedot: Borstö Kyläyhdistys
