On puuvenepäiviä pidetty ennenkin Porvoossa, mutta milloin ja millä nimellä?
”Sitä en edes muista, mutta varmaan siitä 15–20 vuotta ainakin on”, arvelee Max Lundell. Hän edustaa historiallista Wileniuksen telakkaa nykyisin hallinnoivaa yhdistystä, joka on tämänkertaisen tilaisuuden toinen järjestäjä.
Se toinen on Hamarin Purjehtijat, vuosi sitten perustettu seura, joka kokoaa yhteen klassisten ja puisten veneiden harrastajia kotisatamistaan riippumatta vahvistamaan Porvoon seudun saaristoveneilyn perinteitä.
”Ehkä puolet täällä talvehtivista veneistä kuuluu meihin, mutta ei Wileniuksesta ole tarkoitus mitään pienen porukan omaa telakkaa tehdä”, sanoo seuran kommodori Adele Kotsalo.
Eikä pienestä porukasta voi puhua nytkään. Syyskuun ensimmäisenä lauantaina paikalle on saapunut kolmisenkymmentä puuvenettä Haminasta Helsinkiin. Kaunis sää on vetänyt paikalle väkeä niin, että laitureilla on ajoittain tungosta, vaikka telakan vajoissa ja pihoilla mahdutaan liikkumaan turvallisin välein.
Avoin tapahtuma ja veneiden esittely on suuntaa, johon Porvoon kaupunki toivoo telakka-aluetta kehitettävän. Pitkään Wileniusta uhkasi katoaminen kaavoituksen jalkoihin eikä yhdistys vieläkään saa kuin vuoden mittaisia vuokrasopimuksia, mutta sekä Lundell että Kotsalo kiittävät kaupungin uutta asennetta.
”Tähänkin tapahtumaan olemme saaneet Porvoolta hyvin tukea”, Kotsalo toteaa. Lundell viittaa telakan eteläpuolelle, jonne kaupunki suunnittelee uutta vierassatamaa; se nivoutuisi hienosti yhteen telakan kanssa ja molemmat tukisivat toisiaan. Sitä odotellessa telakkayhdistys ja Hamarin purjehtijat pyrkivät järjestämään alueelle lisää tapahtumia, puuveneilyyn liittyviä kursseja ja muuta toimintaa niin paljon, kuin vapaaehtoisvoimin jaksetaan ja kylmiin vajoihin soveltuu.
Puuvenepäivän yleisömäärän perusteella potentiaalia on. Historiallinen telakka muutaman minuutin kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta on harvinaisuus, jota ei Porvoon lisäksi Suomessa muilla kaupungeilla ole tarjota nähtävyydeksi.
