Ensivaikutelma laiturissa on hurjanlainen: valkoinen, puhtaaksi riisuttu jolla, jossa on vähän katettua sisätilaa. Korkea keula putoaa luotisuorana veteen, samoin matala avoin perä. Hiilikuituinen genaakkeripuomi odottaa kannella pidikkeissään, sitä ei ole upotettu mihinkään piiloon.
Eikö jalkalistoja ole lainkaan? On sittenkin, ne vain ovat laminoituja ja rungon värisiä.
Runko on niin sanotusti piirakanpalamallinen, joskaan näin leveää palaa ei herrasmies kehtaa kakusta veistää. Levein kohta on suunnilleen avotilan etuosan tasalla, eikä vene suippene siitä taaksepäin. Varalaita on melkein pysty taitteisiin asti, millä maksimoidaan oikaisevaa nostetta.
Avotila on erittäin pelkistetty. Varsinaisia penkkejä ei ole, sivukannet vain ulottuvat keskemmälle ohjaajan paikan etupuolella. Eikä pöytää haittaamassa miehistön liikkumista. Avotilan etuosassa on jalkatuki turkin keskellä, ”penkkien” sisäreunoissa korokkeet, toiset jalkatuet laidoilla ohjaamossa.
Levanki on aivan perässä täysleveänä. Kahta peräsintä käytetään kahdella pinnalla, niitä yhdistävä tanko on kannen alla. Ei lokeroita, vain muutama köysitasku: turkki on puhdas kaikesta ylimääräisestä.
Ohjaaja näkee korkealle nousevalta laidalta hyvin sekä meren että purjeet. Hänelle tulee levangin säätö, jota käytetään ahkerasti. Yhden takaviiston saalinkiparin tukeman maston huipusta tulevat kaksi harusta ovat myös ohjaajan käsiteltävissä. Normaalisti ne toimivat barduunoiden lailla, mutta nyt purje on niin alhaalla, että harukset saavat olla koko ajan kiinni.
Pogo 30 on suunniteltu toimimaan ”short handed” -miehistöllä. Termi voi tarkoittaa sooloa yhtä hyvin kuin kaksinpurjehdusta, ja Pogossa kyse on jälkimmäisestä. Pinnan jatkovarren avulla ohjaaja kyllä yltäisi kajuutan reunan vinsseille, mutta silloin varsi jää niin suoraksi, että peräsimen käsittely vaikeutuu.
Sitten seuraavat ne tähtihetket. Pogo irtoaa peräaallosta, joka koettaa tavoittaa venettä uudelleen, onnistuu välillä, mutta seuraavan aallon avulla karkaamme siltä taas. Meitä ympäröi hiljaisuus, jota rikkoo vain keula-aallon vaimea kohina. Pinna tuntuu melkein tunnottoman keveältä, mutta pitoa on; siitä todistaa veneen nopea ja tarkka reagointi vähäisiinkiin ohjausliikkeisiin.
Kahdella sanalla: ihanaa purjehdusta!
Verhoilemattomat pinnat ja näkyvät pohjapalkit antavat karun ilmeen, mutta toimivuutta ne eivät huononna.
Lue esittely kokonaisuudessaan Vene-lehdestä 3/2017.
