Pikatesti: Navataq Horizon One -kiikarit – Vakautta ja tarkkuutta

Kaukoputkia näkee enää tuskin muualla kuin elokuvissa. Pari vuosisataa sitten niillä oli paikkansa, kun vieraan laivan tunnistaminen aivan horisontissa saattoi olla sekä hengen että omaisuuden turvalle välttämätöntä.

Vähemmän dramaattisia syitä isoille suurennuksille on ammatti- ja viranomaisaluksissa edelleen. Niissä kiikareiden koolle ja hinnalle ei ole niin tiukkoja rajoja kuin huviveneissä, joten komentosilloille ovat ensin löytäneet myös automaattiset kuvanvakaimet.

Harrastajilla 7×50 on pysynyt käytännön standardikokona. Sen suoma kompromissi tarkkuuden, näkökentän laajuuden, valovoiman ja näppärän koon suhteen on ollut lyömätön juuri veneilykäytössä.

Ulkoisesti Navataqit ovat identtisiä, tehokkaampi painaa muutaman gramman enemmän. Irrotettavia silikonikuoria on neljää eri väriä.

Tilanne voi muuttua, kun vakaimet pienenevät ja halpenevat. Askel tähän suuntaan ovat belgialaisen, ammattioptiikkaa valmistavan Navataqin uudet Horizon One -merikiikarit. 12- ja 16-kertaisilla suurennoksilla sekä 44 mm etulinsseillä varustetut laitteet on nimetty uuden vakaintekniikkansa mukaan.

Merikiikarien perusvaatimukset Navataqit täyttävät helposti. Vedenkestävyys on suojausluokkaa IPX7. Paineistettu typpikaasu estää sisäpuolista kostumista. Kiikareita suojaa irrotettava silikonikuori (4 värivaihtoehtoa), josta saa hyvän otteen märin käsin. Säätöjä ja kytkimiä voi käyttää hansikkaat käsissä, tosin vähän paksumpi ja karkeampi tarkennusrulla pyörisi vielä paremmin.

Kuvanvakain vaatii sähköä (2 kpl AA-paristoja). Toiminta-ajaksi kerrotaan 60 tuntia ja virransäästö on rakennettu huolella. Käyttämätön kiikari sammuttaa itsensä 90 minuutissa, ja Navataqit tunnistavat roikkuvansa kaulalla: pystyasennossa ne kytkevät virran poikki.

Kotelot vara- ja varsinaisille paristoille on jyrsitty rungon alumiiniin.

Sekä varsinaisten että varaparistojen kotelot ovat putkien sivuilla ja alumiinista jyrsittyjen kierrekorkkien jykevyys antaa yhtä hyvän kuvan laatutasosta kuin kaikki muutkin detaljit.

Navataqit toimivat virran loppuessa tavanomaisten, vakaamattomien kiikarien tavoin. Näin kokeillessa ilmeni korkean suurennuksen ja kapean näkökentän ongelma: isoista kertoimista ei ole iloa, kun keinuvassa veneessä tuskin saa edes tarkennusta kunnolla kohdalleen.

Maailma muuttui heti, kun kytki vakaimen päälle. 16-kertoimen kiikarilla pystyi lukemaan yli puolen meripeninkulman etäisyydellä liikkuneen moottoriveneen rekisteritunnuksen. Niin 12-kertoimen pikkusisarellakin, mutta hankalammin.

Vakaintekniikka on tehokas ja nopea. Käsien tärinän se poisti kokonaan, eikä vanhoissa vakaimissa usein esiintyvää viivettä veneen kallisteluun nähden juuri havainnut.

Tarkennusrulla, vakaimen kytkin ja diopterisäätö okulaarissa toimivat myös hansikkaat kädessä.

Navataqien optiikka on ilmeisen korkeatasoista. Vain 42 millin objektiivista huolimatta niiden hämäräluvut (25,9 ja 22,4) ovat korkeatasoisten 7×50-kiikareiden luokkaa. Yllätys oli, kuinka voimakkaasti kuvanvakain paransi katselukokemusta pimeällä.

Navataqit tuovat veneilykäyttöön suorituskykyä, johon perinteiset merikiikarit eivät yllä. Silti on pohdittava, onko isoille suurennuksille sellaista tarvetta, joka peittää niiden aiheuttamat heikennykset.

Kuvakulmat ja näkökentät ovat Navataqeilla reilusti kapeammat kuin tyypillisillä merikiikareilla. 12x-Navataqilla kuvakulma on 3,5° ja 16-kertoimella 3,9°. Näkökenttien leveydeksi kilometrin etäisyydellä ilmoitetaan vastaavasti 67 ja 68 metriä. Hyvillä 7×50-merikiikareilla lukemat ovat luokkaa 6–7° ja 100–120 metriä.

Asialla on väliä sen eron takia, mikä on kiikarien käytössä ammattiliikenteessä ja huviveneilyssä. Jälkimmäisessä on harvoin tarvetta tunnistaa kaukaa, mikä kohde on kyseessä. Useammin kiikaria käytetään apuna suunnistaessa ja silloin halutaan selvittää nopeasti, missä se kaivattu meri- tai maamerkki on. Tarvitaan selkeää yleiskuvaa enemmän kuin äärimmäisen tarkkaa detaljia.

Silloin laaja näkökenttä on parempi kuin valtava suurennus, vaikka kuva olisikin vakaa ja tarkka. Hiusristikko, ehkä myös kompassisuunta näkökentässä olisivat suuria etuja. Navataqeihin edellisen saa lisävarusteena, jälkimmäistä ei lainkaan.

Navataqit asettuvat hinnaltaan vakainkiikareiden edullisimpaan joukkoon. Silti ne ovat helposti kymmenen kertaa kalliimpia kuin hyvätkään 7×50 -mallit. Jo siksi otaksumme, että harrastajaveneilijät edelleen päätyvät ensi sijassa perinteisiin merikiikareihin.

Mutta uusien vakainten kehittyessä ja halventuessa ennustamme merikiikareiden kerroinvalikoiman laajenevan. Sitä odotellessa vihjaamme, että arvokasta lahjaa veneilevälle ystävälleen harkitsevat tutustuvat vakainkiikareihin. Saaja tulee varmuudella olemaan kiitollinen.