Se oli tyypillinen juhannusviikko vuonna 2014. Lämpötila yöllä oli laskenut alle kymmeneen asteeseen, mutta aamupäivällä mittari kapusi jo 14 asteeseen. Aamun aikana myös tuuli rauhoittui, eikä olosuhteissa ollut valittamista. Torsti Burman oli Itä-Helsingin saaristossa sijaitsevalla mökillään vierainaan 8- ja 10-vuotiaat lastenlapset Elias ja Aaro. Ihanteellisen veneilysään kunniaksi he päättivät puoli kahdentoista maissa lähteä Karhusaareen kaupalle ja jätskille.
Pelastustöihin
Burmanin vene kulki mukavaa reilun parinkymmenen solmun vauhtia pienessä myötäaallokossa. Pikku Niinisaaren luona Torsti, Elias ja Aaro havaitsivat vedessä jotain. ”Se näytti vesihiihtäjältä tai sukeltajalta”, muistelee Torsti. Hän pudotti välittömästi nopeutta. Lähistöllä oli alumiinivene, josta huidottiin käsillä epämääräisiä hätämerkkejä. Samassa hän näki, kuinka veneeseen nostettiin yhtä henkilöä vedestä. Ennen kuin Torsti ehti kiinnittää venettään alumiiniveneen kylkeen, siinä oleva mies huusi, ettei siinä ole tilaa kaikille. Niinpä kolme märkää miestä siirtyi Torstin veneeseen. Torsti heitti pelastusrenkaan vielä meressä olleen naisen luo ja siirtyi itse alumiiniveneeseen. Samaan aikaan paikalle saapui Sea Star -merkkinen kolmas vene. Sieltä heitettiin köysi vedessä olevan naisen ympärille. Torsti yritti nostaa naista kainaloista ja vetää kädestä häntä pois vedestä. Torstin omin voimin se ei onnistunut, mutta onneksi auttamaan tuli joku muukin. Nainen saatiin ylös alumiiniveneen perän kautta. Tilanne oli hieman sekava, tiedossa ei ollut kuinka monta hädässä olijaa oikein oli ja vieläkö joku olisi meressä.
Pelastettu nainen osoittautui veneen päälliköksi. Hän kertoi, että hän oli viimeinen vedessä ollut, joten kaikki oli nyt pelastettu. Torsti siirtyi takaisin omaan veneeseensä ja soitti apua meripelastuksen hälytysnumerosta 02941000.
Puheluun vastattiin Helsingin Meripelastuslohkokeskuksessa, jossa tilanne luokiteltiin meripelastuksen kiireellisimmäksi tehtäväksi, hätätilanteeksi. Heti ilmoituksen jälkeen meripelastuslohkokeskus hälytti paikalle merivartioston partioveneen, vapaaehtoisten meripelastajien pelastusveneen, sekä Rajavartiolaitoksen päivystävän meripelastushelikopterin. Torstille annettiin ohjeeksi jäädä paikalle odottamaan pelastajia.
Kaatunut vene ei kauas erottunut.
Mistä kaikki alkoi?
Tiina Tuorman oli lähtenyt yhdentoista aikaan Vuosaaren edustalla sijaitsevasta saaresta kohti Vuosaarenlahden venesatamaa. Tuorman oli liikkeellä 3,6 metrisellä Booster Busterilla, jolle vauhtia antoi 20 hevosvoiman perämoottori. Ikää veneellä oli reilut parikymmentä vuotta. Tiina oli liikkunut paljon vesillä ja myös tämä reitti oli hänelle varsin tuttu. Vuosaarenlahden satamassa odottivat seitsemän ystävää, jotka olivat tulossa Tiinan luokse saareen saunomaan ja grillailemaan.
Vieraita oli niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet yhteen kuljetukseen. Tiina päätti, että ensin vietäisiin neljä miestä ja seuraavalla kerralla kolme naista. Itse hän istui takapenkillä, kaksi miestä istuutui keskelle ja kaksi keulaan. Lisäksi kyytiin otettiin eväitä ja vaatteita sisältäneet pari isoa reppua.
Aallonmurtajan jälkeen hän kiihdytti vauhtia. Vesi roiskui Busterin ympärillä ja sitä tuli myös sisälle veneeseen. Keulassa olleet miehet pyysivät Tiinaa hidastamaan, sillä heidän takamuksensa kastuivat. Tiina ei hidastanut, ja samassa veneen keula hörppäsi vettä. Kymmenessä sekunnissa Buster oli kaatunut ja kaikki viisi olivat vedessä. Yksi miehistä loukkasi kaatumisen yhteydessä päänsä sen osuessa veneen reunaan. Kellään ei ollut liivejä yllä, ne olivat kaatumisen aikaan olleet veneen lattialla.
Ylösalaisin kääntynyt vene ajelehti saaren rantaan.
Neljä hädissään ollutta ihmistä jäi pitämään kiinni kumollaan olevasta veneen laidasta. Viidennen onnistui kavuta veneen päälle istumaan. Noin kymmenen minuutin päästä paikalle saapui mökilleen matkalla ollut Kalle Oikarinen. ”Yrittäkää tulla veneeseeni perän kautta”, huusi Kalle vedessä olleille.
Ensimmäinen mies pääsikin Kallen veneeseen, mutta toista ei Kalle jaksanut nostaa. ”Onneksi ensimmäiseksi pelastamani tuli auttamaan.”
Veneen päällä ollut kolmas mies oli huonossa kunnossa, eikä suostunut liikahtamaan mihinkään. Vasta vedessä olleen Tiinan ohjeistamana mies siirtyi turvaan. Neljännellä miehellä oli iso reppu selässään. ”Hän yritti nousta oman veneeni ohjauspulpetin etupuolelta”, muistelee Kalle. Kun Kalle sai autettua repun pois miehen selästä, hän pystyi nousemaan Kallen veneeseen. Samassa Kalle näki Torsti Burmanin saapuvan paikalle.
Onnettomuusmatka ei ollut pitkä. Pelastusvene Mikrolog III on paikalla hakemassa pelastettuja saaresta.
Mikä upotti veneen?
Onnettomuus koostuu aina useasta osatekijästä. Niin tälläkin kertaa. Alun perin matkaa ei ollut tarkoitus tehdä pienellä Busterilla, vaan venetaksilla. Jostain syystä se ei tullutkaan paikalle, joten Tiina päätti hakea seurueen itse.
Vuosien 1988–1990 välillä valmistettujen Booster Bustereiden kantavuus oli 300 kg tai neljä 75 kilon painoista henkilöä. Tällä matkalla veneessä oli viisi henkilöä ja lisäksi vielä repuissa olevat tavarat. Ylipainoa kertyi noin 170 kg, eli yli puolet veneen kantavuudesta. Vene kantoi kuorman kohtalaisesti ja satamasta lähdettäessä se oli vakaa. Tiina ei ohjeistanut kyytiin nousseita miehiä veneeseen istumisesta. Omatoimisesti kaksi miehistä istuutui keulaan ja kaksi keskelle. Vene jäi huomattavan keulapainoiseksi. Lisäpainoa kertyi myös kevyestä merenkäynnistä, joka roiskutti vettä laidan yli. Lopullinen uppoaminen aiheutui kuitenkin aiemmin paikalla ajaneen veneen aalloista. Ne olivat sen verran jyrkät, että veneen keula sukelsi aallon sisään. Buster menetti vedestä vakavuutensa ja vene kaatui sekunneissa väärinpäin. 
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Mitä tästä opittiin?
1. Veneen kantavuutta ei saa ylittää, sillä sen vakavuus heikkenee.
2. Keulapainoinen vene ei ole merikelpoinen, koska aallot lyövät helposti keulan ylitse.
3. Päällikön tulee ohjeistaa turvallisessa lastaamisessa sekä turvavälineiden käyttämisessä. Päällikön roolia korostaa myös kesäkuussa uudistava vesiliikennelaki.
