Lauantai, toukokuun 23. päivä vuonna 2015 ei ollut paras päivä lohen uisteluun. Perjantai-lauantain välisenä yönä etelätuuli oli Porin edustalla tuivertanut pahimmillaan yli 18 metriä sekunnissa. Aallonkorkeuskin oli noussut yli kahteen metriin. Sääennusteen mukaan tuuli oli kuitenkin laantumassa. Ja toisaalta, toukokuun lopulla lohen vaellus Porin tasolla oli kiivaimmillaan. Max ja Kalle eivät halunneet jäädä vaille saalista, vaan päättivät lähteä ulos merelle. Veneenä heillä oli uisteluun hyvin soveltuva perämoottorilla varustettu ympärikäveltävä lasikuituvene. Toiveet saaliista olivat korkealla, sillä edellisenä vuonna kutemaan nousevia merilohia oli ollut ennätysmäärä.
Aurinko nousee myös Turussa
Aamulla vuoronsa aloitti Turun meripelastuskeskuksessa myös Christian Lahti. Ensimmäisenä hän kuunteli yövuoron raportin tapahtumista. Sitten sisäänkirjautuminen eri järjestelmiin ja sääennustusten tarkastus. Meriveden lämpö ulkomerellä oli vain reilu neljä astetta, eikä ilmankaan lämpötila nousisi kahdeksaa astetta korkeammaksi. Toki olosuhteet vaihtelivat, sillä Lahden vastuualueella olisi meripelastustehtävien johtaminen Länsi-Suomen merivartioston alueella Hangon läntiseltä selältä aina Pohjanlahden perukoille saakka, Ahvenanmaa mukaan lukien.
Aaltojen armoilla
Max ja Kalle olivat päässeet ulkomerelle. Vaikka aaltojen voima oli vähentynyt, vyöryivät ne edelleen reilusti toista metriä korkeina. Sitten tapahtui jotain, mitä ei merellä ikinä toivoisi tapahtuvan. Veneen moottori sammui, eikä käynnistynyt enää uudestaan. Veneen perä kääntyi nopeasti tuuleen, jolloin aallot alkoivat iskeä tasaisen perän kautta vettä suoraan avonaiseen takatilaan. Ensimmäinen aalto iski sisään, saman tien toinen. Kolmannella aallolla vettä tuli jo niin runsaasti, että molemmat tiesivät tosipaikan olevan kyseessä. Onneksi matkapuhelimessa oli kenttää ja miehet saivat soitettua hätänumeroon 112. Hätäkeskus otti tiedot ylös ja välitti puhelun tiedot Turun meripelastuskeskukseen.
Kellon ollessa 17.25, hätälinja soi meripelastuskeskuksessa. Hätäkeskuksen päivystäjä kertoi tilanteesta. Puhelun kääntäminen ei kuitenkaan onnistunut. Christian Lahden kollegana keskuksessa toimi Santeri Kokko.
Santeri yritti soittaa hätäkeskuksesta saatuun numeroon, mutta sieltä ei heti vastattu. Samalla Christian luokitteli tehtävän meripelastuksen kolmiportaisella asteikolla kaikkein kiireisimmäksi tehtäväksi, hätätilanteeksi. ”Hätätilanne on silloin, kun ollaan varmoja, että joku tarvitsee välitöntä apua merellä”, toteaa Lahti. Samalla keskus hälytti myös meripelastushelikopterin, merivartioston partion Porin merivartioasemalta, vapaaehtoisten meripelastajien pelastusvene Rantamon. Myös pelastuslaitos oli mukana. ”Vaikka AIS-tietojen mukaan muita aluksia ei ollut alueella, halusin varmuudeksi käynnistää hätäliikenteen meri-VHF:llä”, kertoo Lahti. Niinpä Santeri valitsi meri-VHF-järjestelmästä Porin linkin, painoi tangentin pohjaan ja aloitti: ”MAYDAY RELAY, MAYDAY RELAY MAYDAY RELAY, THIS IS RESCUE CENTER TURKU.”
Ilmaan
Päivystävän meripelastushelikopterin miehistön Virve-puhelimet soivat hälytyksen merkiksi vartiolentolaivueen Turun tukikohdassa. Kopterin päällikkönä toimi Juuso Törnävä, perämiehenä Joel Ranta ja lentomekaanikkona Ari Malmi. Pintapelastajina olivat Ville Matikainen ja Mikael Ylisilta. Ville varautui menemään veteen, joten hän puki välittömästi kuivapuvun ylleen. Ilmaan kopteri pääsi reilussa kymmenessä minuutissa, mutta lentoaika Porin edustalle oli lähes 40 minuuttia. Matkalla miehistö sai radiolla lisätietoa Christianilta: ”Etsitään kahta ihmistä veden varassa tai pientä venettä. Teidän etsintämenetelmä on laajeneva neliö alkaen Porin majakalta.” Puhelinpaikannuksen ja hädässä olleilta saatujen tietojen perusteella, etsintäalue saatiin rajattua neliön muotoiseksi Porin majakan ympärille. Alue oli kuitenkin iso, sillä neliön sivulla oli mittaa 7 meripeninkulmaa. Siis lähes 170 neliökilometriä aavaa merta! ”Valitettavasti puhelinpaikannus ei ulkomerellä tuolloin ollut kovin tarkkaa”, kertoo Christian. ”Eikä se välttämättä ole sitä tänäkään päivää, jos puhelimen gps ei ole päällä.”
(Vas.) Löytymispaikka sijaitsee Porin majakasta itään. (Oik.) Meripelastushelikopteri aloitti etsinnän Porin majakalta. Etsintämenetelmänä käytettiin laajenevaa neliötä (vihreä viiva). Meripelastusjohtajan määrittelemä kokonaisetsintäalueen (punainen neliö) sivun pituus oli 7 mpk, eli koko alue oli lähes 170 km2. Kartta on suuntaa antava.
Onneksi myötätuuli kuljetti meripelastushelikopteria hieman nopeammin. ”Onpa kova keli”, muistaa Juuso ajatelleensa. Joel oli syöttänyt etsintämenetelmän valmiiksi kopterin laskimelle, josta autopilotti sai tarvitsemansa tiedot. Juuso laski korkeutta ja hidasti vauhtia matkalennosta etsintään paremmin soveltuvammaksi. ”Saavutaan etsintäalueelle”, kertoi Joel kopterin muulle miehistölle sisäpuhelimen kautta. Ari, Ville ja Mikael siirtyivät tähystämään kopterin ikkunoista. Vaikka aallokko oli suurta, näkyvyys oli kuitenkin hyvä.
Aikaa kului, mutta mitään ei näkynyt. ”Etsinnässä tärkeintä on tahto löytää”, kertoo Ville. ”Ja kyllä jokaisessa etsinnässä kaikenlaista löytyykin, yksittäisestä fendarista viinapullon korkkiin.” Mutta nyt meri oli tyhjä.
Verkkomerkki
”Tuolla on jotain”, sanoi Ville sisäpuhelimeen. Toive lopahti kuitenkin saman tien Villen uusiin sanoihin: ”Ei kun se onkin vaan verkkomerkki tai viitta.” Havainto oli aika kaukaa, mutta se päätettiin silti käydä varmistamassa. Turhaan, sillä se osoittautui punaiseksi verkkomerkiksi. Juuso käänsi kopterin takaisin etsintäalueelle. Samalla Joel valpastui: ”Tos ne on!”
Ja kyllä, parinsadan metrin päässä kopterin edessä vedessä oli kaksi punaisiin pelastusliiveihin pukeutunutta ihmistä. Nyt seurasi uusi ongelma, miten pitää meressä olevat näköpiirissä? Pienet kohteet häviävät niin nopeasti, että Joel keskittyi täysillä heidän näkemiseen.
Kuvakaappaus Rajavartiolaitoksen videolta.
Helikopterin iso styyrpuurin puoleinen ovi avattiin ja Ville kiinnitti itsensä vaijerin koukkuun. Ari laski Villen mereen muutaman metrin päähän Maxista. Pelastuslenkki Maxin ympärille ja niin Ville ja Max nostettiin kopteriin. Mikael aloitti Maxin tutkimisen kopterissa samalla kun Ville laskeutui uudestaan mereen. Kohta myös Kalle olisi turvassa.
Ville Matikaista lasketaan pelastustehtäviin meripelastushelikopterista. Kuvakaappaus Rajavartiolaitoksen videolta.
Hetken päästä vaijeri kiristyy ja Ville Matikainen nostetaan pelastettavan kanssa kopteriin. Kuvakaappaus Rajavartiolaitoksen videolta.
Kylmässä vedessä
Vaikka tuuli ei ollutkaan enää kovaa, olivat aallot edelleen suuria. Kun Maxin ja Kalle menettivät vedon konevian johdosta, ilman suurta ajoankkuria heidän veneensä kääntyi perä tuuleen. Samassa avomeren suuret aallot pääsivät täyttämään veneen avotilan, koska vesi ei ehtinyt poistua tyhjennysaukoista.
Vesi pääsi myös syvemmälle veneen sisään ja lopulta se upposi. Samalla miehet joutuivat neliasteiseen mereen. Siellä he joutuivat ennen pelastumistaan olemaan puolesta tunnista reiluun tuntiin.
Molemmat kärsivät hypotermiasta, eli kehon alilämpöisyydestä, eikä Max jaksanut kopterissa edes puhua. Tilanteeseen nähden miesten vointi oli kuitenkin kohtalainen. Heidät kuljetettiin meripelastushelikopterilla Porin merivartioasemalle, josta ambulanssilla jatkohoitoon Satakunnan keskussairaalaan.
Villen sattumalta havaitsema pieni punainen verkkomerkki pelasti todennäköisesti Maxin ja Kallen hengen.
Hädässä olleet henkilöt eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.
Mitä tästä opittiin?
1. Pysy veneessä tai sen lähettyvillä, vaikka se olisi vesilastissa. Isompi kohde on helpompi havaita kuin vedessä oleva ihminen.
2. Pelastusliivit helpottavat selviytymistä, kun energiaa ei kulu pinnalla pysymiseen.
3. Kovissa olosuhteissa pienikin murhe voi kasvaa kohtalokkaaksi.
4. Merellä kannattaa soittaa apua suoraan meripelastuksen hälytysnumerosta 02941000.
