Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Onnettomuusanalyysi: Otus riepotti optareita

Kesällä 2020 reilut toistasataa jollapurjehtijaa mitteli paremmuudestaan Helsingin edustalla. Päivän viimeisten lähtöjen aikana voimakas Otus-lempinimen saanut säärintama pyyhki kilpailujen yli pudottaen osan purjehtijoista mereen. Mitä oikein tapahtui?

12.06.2022

KirjoittajaJukka-Pekka Lumilahti

Kuvaajameripelastuskuvapalvelu

LOKIKIRJA

  • päivämäärä: 6.6.2020 klo 16.10, paikka: Rysäkari 60°06,3’N, 024°50,0’E, tuuli: 15 m/s, puuskissa 23 m/s, lämpötila: 11 °C, aallonkorkeus: 0,5 m

14-vuotias Ida Rytkönen ja 13-vuotias Viljami Laitinen pukivat kuivapukua ylleen Lauttasaaren lauantaina 6. kesäkuuta 2020. Edessä oli purjehduskisan toinen kilpailupäivä.

Ida ja Viljami purjehtivat optimistijollien Ranking-luokassa, mikä tarkoitti, että heidän kisansa järjestettäisiin kauempana merellä. Kolmipäiväisissä kilpailuissa startteja oli yhteensä yhdeksän. Idalla ja Viljamilla oli hyvä fiilis, sillä edellisen päivän lähdöt olivat menneet hyvin.

Normaalisti purjehtijat kokoontuisivat kipparikokoukseen ennen vesille lähtöä. Tällä kertaa kokousta ei koronan takia kuitenkaan voitu järjestää. ”Kilpailijat tulivat rata-alueelle suoraan omista satamistaan”, kertoo kilpailupäällikkönä toiminut Mika Viitaluoma.

Hinauksessa merelle

Ennen kello yhtätoista Viljami ja Ida hyppäsivät optimistijolliinsa. Heidän valmentajana toiminut Viljamin isä Pentti Karisalmi otti kaksikon RIB:insä hinaukseen. Kaakonpuoleinen tuuli puhalsi mukavasti kahdeksan metriä sekunnissa, eikä aallokkoa ollut kuin 30–40 senttiä. Erinomainen purjehdussää siis.

”Helsingin edustan kilpapurjehduspaikat ovat olleet käytössä jo vuosikymmeniä. Rysäkarin ja Melkin eteläpuoli ovat alueista parhaimmat, sillä niissä on tilaa, eikä alueen keskellä ole matalikkoja”, kilpailupäällikkö Mika Viitaluoma kertoo.

”Ratojen asettaminen onkin yksi kilpailupäällikön tärkeimmistä tehtävistä.” Perille päästyään Ida ja Viljami saivat vielä viimeiset vinkit valmentajaltaan.

Tuuli riepotteli optimistijollia Espoon vesillä, Rysäkarin luoteispuolella.

Ilman apuja

Purjehduskilpailuissa kommunikoidaan pääasiassa lippujen avulla. Kilpailuorganisaatioon kuuluvilla veneillä ja toimitsijoilla on käytössä meri-vhf, mutta nykyisin myös pikaviestisovellukset ovat yleisiä. Purjehtijoiden ja järjestäjien lisäksi paikalla oli myös paljon valmentajia ja huoltajia heidän omilla veneillään.

Purjehduksen aikana kaikenlainen kommunikointi valmentajien tai huoltajien ja purjehtijoiden välillä on ehdottomasti kiellettyä. Kilpapurjehduksessa jollan kaatumiset ja veteen putoamiset eivät ole harvinaisuuksia.

Sääntöjen mukaan kaikki alueella olevat ovat velvollisia auttamaan apua tarvitsevia. Toisinaan avuntarpeen määritteleminen on kuitenkin vaikeaa, sillä kilpailijat ovat tottuneet kääntämään jollansa oikein päin ja jatkamaan purjehdusta. Kynnys avun pyytämiselle tai vastaanottamiselle voikin hylkäyksen pelossa olla korkea.

Lähestyvän lähdön merkiksi lähtölinjalla olleen toimitsijaveneen saalingista laskettiin toinen lippu. Ida ja Viljami suuntasivat oransseilla lipuilla merkitylle lähtöalueelle valmiusasemiin. Sitten viimeinenkin lippu laskettiin ja äänimerkin turvin viitisenkymmentä nuorta purjehtijaa suuntasi radalle.

Kilpapurjehdus on siitä erikoinen laji, että radan pituutta voidaan olosuhteiden perusteella muuttaa jopa kesken käynnissä olevan lähdön. Muuttamisella tavoitellaan sitä, että kärjellä kestäisi yhteen lähtöön noin 50 minuuttia.

Päivän ensimmäinen purjehdus sujui Idalta ja Viljamilta hyvin. Lyhyen tauon aikana he nauttivat hieman juomista ja evästä valmentaja Pentin luona. Purjehduskisoissa päivät ovatkin pitkiä, eikä lähtöjen välillä käydä maissa.

Purjehduskilpailuissa kommunikointi tapahtuu lippumerkeillä.

Otus lähestyy

Toisen lähdön aikana kello 14.30 Hangon Russarössä tapahtui kummia. Tummat, suorastaan mustat pilvet täyttivät taivaan ja tuuli nousi hetkessä kuudesta metristä jopa 24 metriin sekunnissa. Ilmatieteen laitoksen meteorologi antoi rintamalle lempinimeksi Otus sen muodosta johtuen.

Hieman kolmen jälkeen Mika sai kaveriltaan viestin oudosta sääilmiöstä Porkkalassa. Mikalla oli pari minuuttia aikaa päättää mitä tehdään. ”Käytännössä vaihtoehtoja oli kaksi, keskeyttää kilpailu tai jatkaa sitä.” Mika päätyi jatkamaan kisaa.

Niin päivän kolmas startti lähetettiin matkaan kello 15.10 ja Rysäkarin rata täyttyi jälleen omaan suoritukseensa keskittyvistä kilpailijoista. Myös Ida ja Viljami olivat radalla. Kymmenen minuuttia startista Otus ohitti Porkkalanselän länsilaidan. Vajaassa tunnissa Otus oli liikkunut 30 meripeninkulmaa ja nyt se oli matkalla Rysäkarille.

Otus oli nopeasti liikkunut säärintama, joka nosti tuulen myrskylukemiin ja kietoi jollapurjehtijat syleilyynsä.

Otus kaataa veneen

Kolmannen startin ensimmäiset purjehtijat pääsivät maaliin ennen Otuksen saapumista. Sen sijaan Idalla ja Viljamilla maalilinja hävisi näkyvistä, tuuli yltyi ja aallokko kasvoi. Onneksi molemmilla olivat kuivapuku ja pelastusliivit.

Monien kisojen ja harjoitusten kautta he olivat myös tottuneet meren voimaan. Mutta nyt tuuli oli paljon tavallista voimakkaampaa. Ensin veteen putosi Viljami ja hetken päästä myös Ida. Eivätkä he olleet ainoita, sillä lukuisa joukko kilpakumppaneita jakoi Viljamin ja Idan kohtalon. Kaikki veteen pudonneet kuitenkin havaittiin huoltajien tai järjestäjien toimesta ja heidät saatiin ylös varsin nopeasti.

Otuksen rynnistys kesti vain kymmenisen minuuttia ja rintaman jälkeen sää palautui lähes ennalleen. Kolmas lähtö oli suunnitellusti päivän viimeinen, joten tilanteen vakiinnuttua oli aika palata rantaan.

Ida ja Viljami ottivat Pentin tarjoaman hinausköyden ja suuntasivat takaisin Lauttasaareen.

Taivaalle kertyneet tummat pilvet ennustivat rintaman saapumista. Kilpailuun keskittyneet purjehtijat, eivät sään äkillistä muutosta välttämättä edes huomanneet.

Mikä ihmeen Otus?

Normaalisti Suomessa voimakkaita tuulia aiheuttavat voimakkaat matalapaineet tai lämpimän ilmavirran noususta syntyvät rajuilmat. Matalapaineista johtuvat myrskyt ovat kestoltaan pitkiä, mutta niiden liikkeet pystytään ennustamaan kohtalaisen tarkasti.

Rajuilmojen ennustaminen on vaikeampaa, sillä tilanne on kuin liedellä olevassa kattilassa. Lämmitettäessä vettä on varmaa, että jossain vaiheessa kattilaan muodostuu kuplia. On kuitenkin erittäin vaikeaa sanoa, mihin ensimmäiset kuplat muodostuvat. Rajuilmojen kohdalla tilanne on sama. Olosuhteet tunnistetaan helposti, mutta rytinän tarkka sijainti on edelleen hankala ennustaa. Otuksesta monimutkaisen teki sen koostumus. Se oli yhdistelmä voimakasta matalapainetta ja lämpimiä virtauksia.

Suomen Purjehdus ja Veneily, sekä Optimistijollaliitto kouluttavat kilpailujen toimitsijat ja järjestäjät. Koulutuksessa painotetaan myös turvallisuusasioita. Kilpailupäällikkö Mika Viitaluoman päätös kilpailujen jatkamisesta perustui siihen, että näin purjehtijat pysyisivät samalla alueella.

Rintaman tullessa Mika pyysi organisaatiossa mukana olevia veneitä ympäröimään purjehtijat. Näin he varmistivat, ettei kukaan pääsisi katoamaan. ”Jos olisimme keskeyttäneet kilpailun, purjehtijat olisivat hajaantuneet kotisatamiinsa.”

Tällöin purjehtijat olisivat kohdanneet rintaman juuri kotimatkalla, eikä järjestäjillä olisi ollut mahdollisuutta tilanteen kontrolloimiseen. Kuten Ida ja Viljami, myös muut purjehtijat ovat tottuneet olemaan vedessä. Tilanteesta selvittiin pelastusliivien ja ennakkoharjoittelun avulla. ”Nyt rajatulla alueella oli suhteellisen paljon auttajia, joten purjehtijoiden ei tarvinnut olla kovin kauaa veden varassa”, analysoi Mika.

”Pystyimme myös ohjaamaan jo maaliin tulleita purjehtijoita Rysäkarin suojaan.”

Miksei kisaa sitten keskeytetty ja kaikkia purjehtijoita ohjattu suojaan? Tämä olisi ollut haastavaa, koska kilpailun aikainen kommunikointi tapahtuu lippuviesteillä. Lähdöstä ja kilpailusta toiseen toistuvat tavanomaiset liput ovat hallinnassa. Sen sijaan poikkeustapauksissa lippujen tulkitseminen tuottaisi varmuudella vaikeuksia.

Minkähänlainen lippuviesti olisi tarvittu ohjaamaan kilpailijat siirtymään Rysäkarin suojaan?

 

X