Tilaa
Oppaat

Merimetso, Itämeren koukkunokkainen merirosvo?

25.05.2006

KirjoittajaVenelehti

merimetso
Merimetso herättää tunteita saaristossa liikkuvien ja elävien keskuudessa. Valkoisiksi ulostetut kalliot ja rangoiksi kuolleet puut seuraavat merimetsokannan leviämistä. Joillekin tämä lintu on tervetullut lisä saariston eläimistöön, toisille rosvo, joka pitäisi hävittää. Mutta onko maine pahempi kuin itse lintu?

Meren korppi, merikorppi, musta viikinki ovat merimetsolle annettuja nimiä. Jokainen niistä kuvaa tavallaan lintua, mustaa väriltään ja maineeltaan kiisteltyä.

Merimetso on komea lintu. Se kuuluu pelikaanilintuihin, on siipiväliltään runsaan metrin mittainen, pitkänokkainen ja väriltään nuoren linnun ruskeasta vanhan linnun lähes täysin mustaan. Merimetso on taitava uimari ja sukeltaja. Kuikkamainen uimatyyli ja pystyssä sojottava kaula erottavat sen helposti muista saariston vesilinnuista. Rasvarauhasen puuttumisen vuoksi merimetso ei pysty sukimaan höyheniään vettähylkiviksi, vaan uintiretkensä jälkeen lintu kuivattelee itseään siivet levällään rantapuissa tai kallioilla lekotellen.

Arkoina lintuina merimetsot elävät tiiviissä yhdyskunnissa, jotka ne pyrkivät perustamaan rauhallisille seuduille, useimmiten kauaksi asutuksesta ja vilkkaasti liikennöidyiltä venereiteiltä.

Itämeren maista nopeinta merimetsokannan kasvu on ollut Suomessa ja Virossa. Suomessa linnut ovat levittäytyneet kaikille merialueille Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Pesimäkannasta puolet esiintyy edelleen Suomenlahdella, joskin Saaristo- ja Selkämerellä havaittiin voimakkain kasvu. Mustat linnut ovat vierailleet myös suurimmilla sisämaan järvillä.

Kannan nopea kasvu ja lähinnä kalastajien huoli oman elinkeinonsa puolesta on herättänyt viranomaisten kiinnostuksen aiheeseen. Ympäristöministeriö asetti maaliskuussa 2004 merimetsotyöryhmän, jonka tehtävä oli laatia merimetson kannanhoitosuunnitelma. Työryhmän tuli selvittää minkälaisia ja kuinka laajoja merimetson vaikutukset voivat olla kalastoon, muuhun meriluontoon sekä kalastukseen. Merimetsokannan rajoittaminen ja käytettävät keinot olivat myös osa selvitystä.

Selvityksessä todetaan, että merimetsot aiheuttavat ongelmia, mutta vahinkojen laajuus, todenperäiseksi osoittaminen ja kartoittaminen vaativat lisätutkimuksia. Kannanhoitosuunnitelma valmistui kesäkuussa ja siinä arvioidaan, että merimetsokanta jatkaa kasvuaan voimakkaana vielä muutamia vuosia. Ilman ihmisen aktiivisia rajoitustoimenpiteitä luonnollinen kannan huippu tulee jossain vaiheessa vastaan, joskin lopullisesta määrästä on vaikeaa esittää ennusteita. Luonnollisia rajoitustekijöitä saattavat olla pesimäpaikkojen puute, ravinnon määrä, lintuyhdyskuntien sosiaalinen rakenne, pedot, loiset ja ilmasto.

Ympäristöministeriön laatimassa selvityksessä merimetson käyttämän kalasaaliin määräksi mainitaan keskimäärin puoli kiloa kalaa päivässä. Vaikka tutkimusten mukaan merimetso käyttää ravinnokseen pääasiassa taloudellisesti vähempiarvoisia kaloja (särkiä, kivinilkkoja ja ahvenia), ovat kalanviljelijät ja kalastajat kertoneet ruokalistalle joutuneen myös arvokaloja. Istutusaltaissa tai pyydyksissä ikään kuin tarjottimella olevat kalat lienevät liian suuri houkutus, ja linnut vahingoittavat, häiritsevät tai syövät niitä. Isokokoinen ja voimakas lintu saattaa myös kalastaessaan rikkoa pyydyksiä.

Miten merimetson käy?

Kokeeko se vainotun, merirosvoksi syytetyn kapteeni Kidin kohtalon vai mahtuvatko linnut elämään saaristossamme sopuisissa väleissä ihmisten kanssa?

Tiivistelmä Vene-lehden 12/2005 jutusta

Lue myös nämä

X