Lounainen saaristo on täynnä merellistä historiaa. Tuntemamme historia alkaa jo edellisen vuosituhannen vaihteessa viikinkien retkistä Suomenlahtea pitkin matkalla Novgorodiin ja kauemmas.
Yhtä tunnettua ei ole, että viikingit matkasivat lounaisrannikolle tultuaan myös pohjoiseen. Näillä matkoilla tuolloin vielä tuntemattoman Uudenkaupungin seutu oli tärkeä etappi. Viikinkien matkoista Selkämeren kanttiin on kirjoittanut mm. professori Sakari Hinneri.
Pohjanlahden rannikon maannousu on muovannut saaristoa noista ajoista kovallakin kädellä. Siellä missä aikanaan lainehtivat lahdet, lainehtii nykyään vilja. Monet reitit ovat kasvaneet umpeen.
Mutta vielä riittää veneilijöille väyliä purjehtia tutustumaan Suomen merihistorian yhteen merkittävimpään kaupunkiin. Silloin kun muun muassa Gustaf Eriksonin laivat purjehtivat maailman merillä, Uudessakaupungissa oli yksi Suomen suurimmista purjelaivastoista.
Uusikaupunki on edelleen merikaupunki, ja merellinen historia näkyy kaupungissa monin tavoin. Muun muassa museoissa, jopa katukuvassa.
Uudenkaupungin Merikeskuksessa on esillä kymmeniä venemoottoreita, sekä sisäkoneita että perämoottoreita.
Yksi uusikaupunkilaisista veneveistämöistä oli aikanaan Vene Oy, jonka näyttelystä tämä kuva on otettu.
Uudenkaupungin museo Yliselläkadulla ja Luotsimuseo Vallilan mäellä kertovat kaupungin merihistoriaa, ja omalta osaltaan paikallista sekä merenkulun että saaristolaisuuden historiaa vaalii myös Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys.
Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys on harvinaisuus suomalaisen merihistorian kentällä. Paikallisia yhdistyksiä ei ole montaakaan, vaikka rannikkomme kaupungit ovat täynnä merihistoriaa.
”Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys on varsin nuori, mikä tulee monelle yllätyksenä”, kertoo puheenjohtaja Matti Jussila. ”Yhdistys täyttää ensi vuonna 30 vuotta, vaikka toisin voisi luulla. Aihetta kyllä olisi ollut pitempäänkin historiaan.”
Purjehduksella, veneilyllä ja venerakennuksella on Uudessakaupungissa pitkät perinteet. Merihistoriallinen yhdistys on tallentanut siihen liittyvää tietoa muun muassa ”Uuskaupunkilaissi puupaatei”-kirjaan.
Iltoja ja kirjoja
Merihistoriallisen yhdistyksen toiminnan kolme kulmakiveä ovat merelliset illat, julkaisutoiminta sekä kaupungin vierassataman Pakkahuoneen välittömässä yhteydessä oleva Merikeskus.
Merelliset illat ovat suosittuja esitelmätilaisuuksia, joissa paneudutaan monipuolisesti kaupungin merenkulun ja saariston aiheisiin. Menneen kevään aiheita ovat olleet muun muassa talonpoikaislaivanrakennuksen kultakausi Vakka-Suomessa sekä virolaisten tie vapauteen Suomen kautta.
Illat keräävät kuukausittain syys- ja kevätkaudella enimmillään parikin sataa kuulijaa. Esitelmät ovat kuultavissa ja katsottavissa myös yhdistyksen YouTube-kanavalla.
Tulevan syksyn esitelmäaiheita ovat mm. Meritarinoita Tevaluodosta (Uudenkaupungin saaristo) ja ”Sillä ainahan merimies sentään on erimies”.
Kirjankustantajana merihistoriallinen yhdistys on jopa valtakunnallisesti merkittävä, vaikka kustannusohjelma keskittyykin Uuteenkaupunkiin ja sen saaristoon. Kirjoja on syntynyt jo noin 50, mikä on vapaaehtoispohjalta toimivalle yhdistykselle kunnioitusta herättävä määrä.
Kirjojen aihepiiri keskittyy paljolti saaristoon ja elämään saaristossa, mutta myös merenkululla yleisesti on merkittävä paikkansa. Yhdistyksen vuosikirja on vuosittain mielenkiintoinen kokoelma artikkeleita, joissa käsitellään merenkulkua laidasta laitaan.
Veneilijän kannalta mielenkiintoinen on Uuskaupunkilaissi puupaatei -teos. Se kertoo uusikaupunkilaisista puuveneistä ja venerakentajista. Kirja paljastaa kaupungista saman kuin monesta muusta vastaavasta paikkakunnasta – vuosien kuluessa paikkakunnalla on toiminut valtaisa määrä veneveistäjiä.
Toiminnan talouden perustana on jäsenmaksujen ohella ollut vuosittain julkaistava joulukortti, jonka on kuvittanut useimmiten uusikaupunkilainen merimaalari Olavi Juutilainen.
Mielenkiintoinen kuriositeetti merihistoriallisen yhdistyksen toiminnassa on sen enemmistöomistama höyrylaivaosakeyhtiö Åland. Laivoja yhtiöllä ei ole, mutta muuten se toimii kuin osakeyhtiöt yleensä.
Merikeskus satamassa
”Uudenkaupungin merihistoriallisen yhdistyksen kesäisen toiminnan ydin on Pakkahuoneen vierassatamassa sijaitseva Merikeskus”, puheenjohtaja Matti Jussila kertoo.
”Vanhassa Vason myllyssä sijaitseva Merikeskus on kaikille avoin näyttelytila, jossa kiinteän näyttelyn ohella on vuosittain vaihtuvasti esillä eri teemaisia näyttelyjä.”
Matti Jussila kehuu viimevuotista Kotien kätköistä -näyttelyä, johon oli koottu uusikaupunkilaisten kotien ja yksityiskokoelmien meriaiheisia esineitä.
”Meidät yllätti, miten paljon kaupunkilaisilla oli esineistöä, joka liittyi Uudenkaupungin merenkulkuun ja elämään saaristossa. Niinpä päätimme jatkaa näyttelyä myös tänä vuonna Kotien kätköistä 2 -näyttelyllä. Esillä on erittäin kattava katsaus uusikaupunkilaista merielämää”, vakuuttaa Jussila.
Viime kesän ”Kotien kätköistä”-näyttelyssä oli esillä muun muassa laivojen pienoismalleja ja monenlaista merenkulkuvälineistöä.
Merikeskuksessa on esillä myös viime syksynä koottu näyttely Suomen Joutsenen historiasta. Suomen Joutsen oli alun perin saksalainen Oldenburg, joka hankittiin laivaston koululaivaksi. Aikanaan se kunnostettiin perusteellisesti Uudenkaupungin telakalla.
Suomen Joutsen ”syntyi” aikanaan Uudenkaupungin Telakalla saksalaisesta fregatti Oldenburgista. Laivan 120-vuotisjuhlavuoden merkeissä Uudenkaupungin Merikeskuksessa järjestettiin viime syksynä näyttely Suomen Joutsenesta. Esillä oli erilaisia esineitä ja runsaasti harvinaisia valokuvia.
Merikeskuksen vetonaula on näyttelyiden ohella parkkilaiva Warman pienoismalli. Erityisen pieni se ei ole, sillä mallilla on mittaa yli seitsemän metriä. Mallia rakennettiin viisi vuotta. Yhdistys on julkaissut kirjan Warman vaiheista, myös pienoismallin rakentamisesta.
Uudessakaupungissa vuonna 1922 valmistunut Warma oli viimeinen Suomessa rakennettu puinen parkkilaiva, jonka purjehdukset päättyivät vuonna 1936 Pohjanmeren myrskyihin. Laiva päätyi hylkynä Hampuriin.
-
![]()
- Parkkilaiva Warman upean pienoismallin rakensivat taitavat miehet. Kuvassa Sakari Ampuja (vasemmalla) ja Erkki Santonen. Rakentamiseen käytettiin kaikkiaan noin 5000 talkootuntia.
-
![]()
- Uudenkaupungin Merikeskuksen ehdoton vetonaula on parkkilaiva Warman runsaat kuusi metriä pitkä ”pienoismalli”. Se kiinnostaa sekä lapsia että aikuisia.
Uudenkaupungin Merikeskus on avoinna 27.6.–12.8.2023, ti–su klo 11–18.
Näyttelyyn on vapaa pääsy. Merikeskuksessa on myös yhdistyksen myyntipiste kirjavalikoimineen. Osoite on Pakkahuoneentori 1, Uusikaupunki.
