Aloitimme kesälomapurjehduksemme Turusta ja suuntasimme Itäiselle Suomenlahdelle. Viron kohteista meillä oli jo pitkään ollut mielessä Dirhamin edustalla sijaitseva Osmussaari. Se kiinnosti kovin, mutta sen satamasta meillä oli hyvin vähän tietoa.
Selvää oli, että sinne voisi mennä vain kevyehköllä kelillä. Kun sääennusteet alkoivat näyttää juuri sopivaa säätä Osmussaaren tutkimiseen, päätimme purjehtia pitkän legin suoraan Itäisen Suomenlahden Pitkäviirasta Osmussaareen.
Satamakirjoista tai internetistä emme olleet löytäneet tietoa satamasta, mutta tutkimme merikartan lisäksi Google mapsin karttakuvaa. Myös soitimme saarelle, kun aloimme olla lähempänä. Ystävällinen Rita Koppel vastasi puhelimeen ja toivotti meidät tervetulleiksi.
Sataman syvyydestä emme löytäneet virallisia tietoja, mutta Rita arveli sen riittävän meidän 1,58 metrin syväyksellemme. Ajoimme erittäin varovasti hyvin viitoitettua väylää pitäen samalla tarkkaa tähystystä keulassa. Viimeisen viittaportin jälkeen kaiku näytti jo alle kaksi metriä ja meitä alkoi arveluttaa saareen pääseminen.
Pohja oli aivan tasainen ja varovaisesti edeten pääsimme kiinni ponttonilaituriin. Kaikumme näytti 1,7 metriä köysien ollessa kiinni. Hyvä vaihtoehto syvemmällä kölillä purjehtijoille on moottorivenekyyti Dirhamista.
Maisema Osmussaaren majakan tornista.
Lapsilla oli kova tarve päästä jaloittelemaan pitkän purjehduksen päätteeksi. Heti rantauduttuamme lähdimme saaren länsipuolelle katselemaan ilta-auringon värjäämää rantaa, jossa laakeat kalkkikivilaatat kohoavat porrasmaisesti merestä. Lapset olivat innoissaan erikoisesta rantaviivasta, josta löytyi monenlaista tutkittavaa. Sataman tuntumassa oli katajien keskellä grillipaikka. Iltapalan grillailun jälkeen kaikille tuli uni nopeasti.
Aamulla lähdimme retkelle Osmussaarta kiertävälle yhdeksän kilometriä pitkälle luontopolulle. Reitti kulki ensin saaren sisäosien niittyjen ja katajikkojen keskellä. Lapset keräilivät tien laidalta metsämansikoita, ja pian näkyi ensimmäinen kohde, vanha kappeli, josta oli jäljellä lähinnä kunnostettu kellotorni ja sisäänkäynti. Lapsia kiinnostivat enemmän saarella laiduntavat lampaat ja lehmät, jotka kulkivat vapaina niityillä. Maasto oli hyvin tasaista. Saaren korkein kohta kohoaa vain kahdeksan metriä merenpinnan yläpuolelle.
Laidunten jälkeen saavuimme pohjoisrannalle. Sitä seuraillen päädyimme luoteiskärjessä sijaitsevalle, vuonna 1954 rakennetulle rautabetoniselle majakalle. Majakkaan pääsi kiipeämään jyrkkiä kierreportaita ylös asti, ja sieltä näkyi pitkälle matalan saaren yli. Evästauon jälkeen jatkoimme länsirantaa luontopolkua pitkin takaisin satamaan.
Pitkät kapeat kierreportaat johtavat Osmussaaren majakan lyhtykojuun.
Paluumatkan nähtävyyksiin kuului muun muassa breksia-lohkare, joita Osmussaarelta löytyy useita muistona 540 miljoonaa vuotta sitten lähistölle iskeytyneestä meteoriitista. Saaren vieressä sijaitseva Neugrund on yksi maailman parhaiten säilyneistä merenpohjassa sijaitsevista kraattereista.
Auringon paistaessa helteisesti tallustelimme vielä viimeiset metrit veneelle katsellen lintuja, jotka kahlailivat matalassa rantavedessä kivenlohkareiden lomassa.
Illallinen Dirhamissa
Luontopolun jälkeen nuorimmaisen mentyä päiväunille irrotimme köydet. Keinahtelimme leppoisassa myötätuulessa pelkällä genoalla kaakkoon kohti Dirhamia. Matkaa oli vain viisi merimailia, eikä meillä ollut kiire minnekään.
Sisäänajo oli helppo hyvän viitoituksen ansiosta, vaikka ympärillä olikin runsaasti kivikkoa. Hangosta tänne on nelisenkymmentä mailia, joten Dirhamiin ehtii hyvin lyhyemmälläkin reissulla, jos vain tuulet ovat sopivat. Satamamestari oli meitä vastassa ja osoitti sopivan aisapaikan toisen suomalaisveneen vierestä.
Dirhamista löytyvät lähes kaikki vierassataman palvelut, mutta satamaoppaassa luvattua septitankin tyhjennystä ei harmiksemme ollutkaan.
Auringon vielä lämmittäessä mukavasti lähdimme pienelle retkelle satamaa ympäröiville hiekkarannoille. Iltapäivän tuuli oli viileä, joten uikkarit jäivät tällä kertaa kassin pohjalle, mutta se ei leikkejä haitannut. Lapsiperheelle nämä hiekkarantaiset kohteet ovat arvossaan, sillä miehistön pienimmät jäsenet viihtyvät hyvin ja matalan veden äärellä on turvallista puuhastella.
Dirhamissa lapsille riittää tekemistä.
Ilta huipentui Dirhamin Kalakohvik-ravintolaan, jota ympäröi hieno hiekka. Terassin vieressä oli jopa muutamia leluja, joten lapset saivat jatkaa leikkejään ruokia odotellessamme. Onneksi, sillä lähes täydessä ravintolassa saimme odotella ruokia aika tovin. Terassilta on kaunis, avara näkymä merelle ja ilta-aurinko lämmitti mukavasti. Terassia suojaavat tuulelta lasit, joten odottelu ei haitannut meitä. Kun ruuat vihdoin tulivat, katosivat ne vauhdilla nälkäisiin suihin.
Lasten mentyä nukkumaan pohdiskelimme tulevaa reittiä. Muutamaksi päiväksi ennustettiin pohjoisen puoleisia tuulia, jotka sitten puhaltelisivat lounaasta pidemmän aikaa. Ennusteita katsellessamme syntyi ajatus koukkauksesta etelään.
Lähdimme aamulla Dirhamista suoraan kohti Ventspilsiä. Yöpurjehduksen jälkeen olimme perillä seuraavana päivänä.
Meillä oli haaveissa päästä seuraavaksi Viron Kalanaan. Katselimme tarkasti säätietoja ja pohdimme, milloin olisi hyvä aika purjehtia sinne. Arvelimme, että etelän suuntaan avoimeen satamaan ei olisi mukava ajaa sisään kovin reippaalla lounaistuulella.
Löysimme sopivan sääikkunan ja teimme pitkän päiväpurjehduksen Ventspilsistä suoraan Hiidenmaan Kalanaan. Matkaa kertyi noin sata merimailia, mutta tuuli oli erinomainen ja ehdimme perille ennen auringonlaskua.
Dirhamin sataman läheisyydestä löytyy hiekkarantojen lisäksi kaunista mäntymetsää, joka toimii mainiona virikkeenä lapsille.
Hyvin varusteltu satama
Olimme käyneet Kalanassa pikaisesti vanhalla veneellämme vuonna 2012 ja ihastunut hiekkarantojen ympäröimään, pitkälle Itämereen kurkottavaan Hiidenmaan länsikärkeen. Silloin vierassatamaa vasta rakennettiin ja päätimme, että tänne täytyisi tulla uudelleen, kun laiturit ovat valmiit. Satamaan on sittemmin rakennettu ponttonilaiturit, joita suojaa kaksi aallonmurtajaa. Uloimmassa laiturissa on lisäksi kolme poijupaikkaa.
Selkeästi merkatun väylän päässä odottaa Kalanan satama, jossa on hyvät laiturit ja palvelut kohdillaan.
Tullessamme satamaan tuuli lounaasta 8–10 metriä sekunnissa ja merkitsevä aallonkorkeus oli arviolta hieman alle metrin. Tämä ei vielä aiheuttanut ongelmia hyvin viitoitetulla, 3,5 metriin ruopatulla väylällä. Satama-allas tuntui olevan hyvin suojassa tällaiselta etelänpuoleiselta aallolta, emmekä vierailumme aikana havainneet pumppausta. Tätä kovemmassa kelissä sisäänajo saattaa olla ikävä aaltojen murtuessa ympärillä.
Satamassa oli erinomaisen siistit vessat, suihkutilat sekä sauna. Tunnelmallisessa rantaravintolassa voi nauttia viimeisistäkin ilta-auringon säteistä katsellen Itämeren horisonttia.
Aamulla lähdimme tutkimaan niemimaan läntisintä kärkeä. Satamasta ensin hieman länteen ja sitten pohjoiseen käveltäessä ensimmäisenä vastaan tulee Paradiisi rand. Puolikuuta muistuttavalle suositulle hiekkarannalle osuivat aallot tällä kertaa valitettavasti niin, ettei se sopinut kaksivuotiaan uimapaikaksi.
Tästä voi jatkaa joko rantaviivaa tai metsässä risteileviä polkuja pitkin Ristnan majakan edustalle Surf Paradiis -rannalle. Koko perheelle sopivin ranta löytyi tällä kertaa hiekkaisen niemenkärjen pohjoispuolelta, jossa meri oli tyyni ja lasten helppo leikkiä rantavedessä. Rantaviivaa riittää kilometrikaupalla, ja saimme nautiskella rantakaistaleestamme rauhassa oman perheen kesken.
Kõpun niemimaan kärjestä löytyy surffareiden suosimia rantoja ja luonnollisesti myös rento beach bar.
Kalanan ympäristössä on helppo kulkea mäntymetsikössä risteileviä polkuja tai rantaviivaa seuraillen. Etäisyydet ovat maltillisia, joten retkeily lastenkin kanssa onnistuu hyvin. Rantojen ympäröimän niemenkärjen luoteisosissa on Ristnan majakka, jossa on helppo poiketa rantakierroksen lomassa. Majakkaan pääsee kiipeämään ylös ja sen vieressä on pieni kahvila.
Ristnan majakka on monille suomalaisille tuttu merisäästä.
Noin kymmenen kilometriä itään sijaitsee Kõpun majakka, jonka sanotaan olevan Itämeren vanhin. Se on ollut toiminnassa jo vuodesta 1531 Hiidenmaan korkeimmalla kohdalla, 67 metriä meren pinnan yläpuolella. Torni on 36 metriä korkea, joten valo loistaa yli sadan metrin korkeudessa näkyen kauas Suomenlahden suulle.
Kävimme Kõpun majakalla jo ensimmäisellä Kalanan reissullamme, joten tällä kertaa se jäi väliin osittain pitkän matkan takia. Edellisellä kerralla onnistuimme vuokraamaan pyörät retkeä varten, mutta niemimaalla kulkee myös busseja.
Koska Kõpu sijaitsee mäen päällä soiden keskellä, se on usein sumun peitossa. Tämä on ollut yksi syy rakentaa niemelle toinen majakka, Ristna.
Kõpun niemen lukuisilla hiekkarannoilla kelpaa viettää kesäpäivää.
Kotimatkalle
Tuulet olivat yltymässä ja kääntymässä vastaisemmiksi. Irrotimme köydet aikaisin aamulla ja lähdimme voimistuvan myötätuulen saattelemana kohti Saaristomerta. Kalanasta on Utön edustalle vain noin 55 merimailia ja ehdimme hyvin vielä illaksi saunomaan Österskäriin.
Kävimme näissä Viron kohteissa osana pidempää lomapurjehdusta, mutta tehdessämme reittisuunnitelmaa ja mittaillessamme matkoja huomasimme niiden olevan lähempänä Suomen rannikkoa kuin olisimme arvanneet.
Herkuttelimme jo ajatuksella pidennetystä viikonlopusta johonkin näistä kohteista, sillä välillä on mukava päästä pienelle avomerilegille. Virossa käyntiin ei tarvita pitkää lomaa, mutta tiukalla aikataululla erityisesti sopivat tuuliolot ovat tärkeät.
Viron saarilta löytyy vielä rappioromantiikkaa.
