Perähyttiveneet ovat vähän kuin farkkuhaalarit. Alun perin ne tehtiin työkäyttöön, mutta vähitellen ne saivat suosiota myös vapaa-ajan vaatteena.
Etenkin 1970–80-luvuilla perähyttivene kuului monien suurten pohjoismaisten valmistajien mallistoon, mutta nykyisin ne ovat käyneet harvinaisiksi. Sitkeä poikkeus on porvoolainen TG-veneet, joka pitkässä historiassaan on melkeinpä erikoistunut juuri perähytillisiin huviveneisiin; ja hyvällä menestyksellä, sillä kotiseuduillaan TG on lähes "kansallisveneen" asemassa.
Kiitosta ovat saaneet etenkin ajo-ominaisuudet. Ne osoittautuivat miellyttäviksi myös kokeilemassamme TG 5900:ssa.
TG:n runko on kohtalaisen solakka vesilinja alapuolella ja pohjan V-kulma pieneen tehosuositukseen nähden melko jyrkästi 19 astetta. Perälle vakautta ja kantavuutta antavat kaksi nousulistaparia sekä leveähköt palteet. Niiden ansiosta perä ei kiihdytyksessä juuri uppoa. Liukuun nousu tapahtuu tasaisemmin ja hillitymmin kuin odottaisi veneeltä, jonka painopiste näyttää olevan hyvin takana ja keula kevyt. Vaikka ohjaamo on huomattavasti taaempana kuin muissa venetyypeissä, keulan yli näkee koko ajan hyvin.
Lue kaikki
VENEILYSTÄ
