Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Käytetty: Pettersson nro 530 Klara Bella – Syy veneilyyn

Tavallinen vene valitaan niin, että sopii käyttötarkoitukseen. Klassikon kanssa syy ja seuraus voivat vaihtaa paikkaa: se onkin vene, joka määrää millaiseksi harrastus muotoutuu.

23.11.2020

Kirjoittajaja kuvat pasi nuutinen

Klara-Bella on aito pettersson. Siitä on todisteena kuulun suunnittelijan omakätisesti signeeraama piirustus numero 530, päivättynä vuodelle 1918 ja Liljeholmiin. Rakennuspaikka on ilmeisesti Österhamnin telakka pari vuotta myöhemmin.

Näin tapahtui veneen hankinta tuolloin, ennen sarjavalmistuksen syntymistä. Ostaja otti ensin yhteyttä suunnittelijaan, kertoi hänelle toiveensa ja sai piirustukset. Niiden kanssa hän marssi veistämölle sopimaan valmistuksesta.

Suomeen Klara-Bella päätyi vuonna 2007 ja seuraavana kesänä se siirtyi nykyiselle omistajalleen. Tehdään kuitenkin pieni tarkennus omistajan ja käyttäjän välille: jälkimmäinen hankki sen syntymäpäivälahjaksi edelliselle, eli vaimolleen. Hienon eleen arvoa ei lainkaan laske, että tosiasiassa lahjoittaja itse ajelee leijonanosan Klara-Bellan käyttötunneista.

Vanhan puuveneen hankkija tietää – toivottavasti – yleensä, että edessä voi olla merkittävä määrä huoltotöitä. Klara-Bellankin kunnostusten luettelo voi ensimmäisellä lukemisella kuulostaa lähes pelottavalta.

Pohjalaudoitusta on kahteen otteeseen paikattu ja tiivistetty rimoittamalla. Molemmilla kerroilla on jouduttu vaihtamaan myös kaaria. Keulakantta verhoava pellavakangas on uusittu, eikä silloinkaan vältytty myös alla olevien rakenteiden kunnostukselta. Perälauta jouduttiin poistamaan kokonaan, ja ennen kuin uuden asentamiseen löytyi riittävän kovaa puuta kylkilaudoituksista, jouduttiin venettä lyhentämään viitisen senttimetriä. Lisäksi on vaihdettu yksittäisiä lautoja ja kantta tukevia polvioita.

Kansi on uusittu alkuperäiseen, pellavakankaalla päällystettyyn asuunsa.

Yksinkertainen ohjaamo. Kannelle noustaan suoraan, ei kapean sivukannen kautta.

Pienempää teholuokkaan

Suhteellisuudentaju rauhoittaa. Remontit on tehty runkoon, jolla on ikää lähes vuosisata. Lisäksi ne jakautuvat kymmenelle vuodelle, joiden aikana vene kuitenkin on ollut jokaisella avovesikaudella ahkerasti vesillä.

Itse asiassa vieläpä kahdessa vesistössä. Klara-Bella asuu varsinaisesti Ruovedellä ja seikkailee sieltä aukeavilla, upeilla sisävesireiteillä. Tyypillisesti sillä tehdään päiväretkiä, joilla mukana on usein omistajapariskunnan kesävieraita. Yöpymistä tarvittaessa turvaudutaan mieluimmin maissa olevaan majoitustarjontaan.

Keulakajuutta on yhdelle väljä ja kahdelle sopuisalle riittävä. Aivan keulassa on pieni varustekaappi, punkkien alla tilaa ei ole.

Keväisin ja syksyisin Klara-Bella siirtyy Helsinkiin. Silloin sen käyttö jää pääosin – mutta ei kokonaan – isännälle. Soolona veneillessä kajuutta etukannen alla on nukkumapaikaksi jopa väljä, joten liikkumisalue kasvaa useamman päivän mittaiseksi. Klara-Bellan kuuden solmun matkavauhdilla se tarkoittaa käytännössä Porvoon ja Bärösundin välistä aluetta.

Nykyiselle omistajalle tullessaan veneessä oli vanhasta Volvo Amazonista poimittu ja marinoitu bensakone. Iästä ja versiosta riippuen se on ollut teholtaan jotain 60 ja 90 hevosvoiman väliltä. Kun moottori uusittiin tuoreempaan ja luotettavampaan, laskettiin myös tehoa.

28 hevosvoiman diesel-Lombardini on täysin riittävä, sillä aivan alkuperäinen kone on taatusti ollut sitäkin reilusti pienempi. Pettersson suunnittelijana oli nimenomaan taikuri saamaan runkoihinsa hyvän suorituskyvyn erittäin pienellä teholla.

Kuriositeettina voi muistuttaa hänen ensimmäisestä maineeseen nousseesta kilpaveneestään. Vuonna 1904 rakennettu Vikingen oli varustettu vain 2,5 hevosvoiman moottorilla, mutta se keräsi ison tukun palkintoja niin Ruotsin kuin Saksankin moottorivenekisoissa.

Nykyisellä koneella kuuden solmun matkanopeus syntyy noin 2 300 kierroksella. Silloin pienen koneen äänitaso pysyy vielä niin alhaisena, että konekopan päällä istuvien kipparin ja apukuskin ei tarvitse korottaa ääntään keskustellessa.

Maksimikierrokset nousevat hieman yli 3 000:n, ja silloinkin äänitason nousua suurempi vaiva on kapean perän kantavuuden loppuminen. Se alkaa upota peräaaltoon, jolloin vauhdin sijasta nousevat keula ja kulutus.

Matkavauhdilla vene on kirjanpidon mukaan vienyt noin 3 l/h eli 0,5 l/mpk. Kun tankki vetää 42 litraa, tankkausväli 20 prosentin turvamarginaalilla on noin 60 meripeninkulmaa.

Meripeninkulmia kertyy, sillä Klara-Bella on saaristovene eikä avomerijahti. Terävä, pysty keula halkoo lyhyet aallot erinomaisen tehokkaasti ja reilu pisaralista kyljessä taittaa roiskeet sivuille. Kulkiessaan koko vesilinjallaan vene ei jyski aalloilta pudotessaan.

Toisaalta pitkä ja kapea runko on arka sivumainingille. Se ei nouse vasta-aallon päälle, ja pitkässä myötä-aallossa sillä on suuri vaara lähteä kääntymään poikittain.

Sivukannen nouseva polvi lienee selkein pettersson-veneiden tunnusmerkki.

Tunnelma vastaan ylellisyys

Sekin, että mukavuudet ovat sadan vuoden takaisella tasolla, kannustaa käyttämään suojaisia reittejä ja pitämään säännöllisiä taukoja.

Ei katettua ohjaamoa, pehmustettuja ja selkänojallisia penkkejä, lämmitystä eikä pentteriä, toiletista puhumattakaan. Säänsuojaa antaa vain pressu, jonka omistaja uusi pari vuotta sitten sateisen kesän innoittamana. Matala tuulilasi estää viiman, kun ohjaa konekopan päällä istuen, mutta sadekelillä pitää nousta seisomaan ja joutuu työntämään päänsä ulos kuomun alta.

Matkustajat sijoittuvat pitkille laitapenkeille. Se on hauskaa seurustelun kannalta ja aurinkoisena päivänä, mutta pidemmällä matkalla kuomun peittämänä ei näe maisemia, mikä altistaa tottumattoman meritaudille. Penkkien väliin voi ankkurissa nostaa puutarhapöydän, mutta ajossa sen käyttö evästelyyn on vaikeaa, vaikka etukäteen valmistettuja retkimuonia olisikin tarjolla.

Onko tämä sitten karua veneilyä?

Tavallaan kyllä, mutta sille saa vastapainoa veneen olemuksesta. Puuta on joka puolella luomassa tunnelmaa, ja hyvin alkuperäisen kaltaiseksi jätetty sisustus alleviivaa Klara-Bellan ainutlaatuisuutta: venehän on, hyvänen aika, elävä museoesine!

Tietyt suoranaisesti turvallisuuteen ja käyttövarmuuteen vaikuttavat asiat on päivitetty nykyaikaan. Sellaisia ovat ennen muuta kaikkien sähköjen uusiminen sekä kaiku- ja plotterivarustuksen hankkiminen. Muilta osin modernisointia on hillinnyt tehokkaasti ymmärrys siitä, että sen tien päässä väistämättä olisi tuon erityisen tunnelman rapautuminen.

Kuten Klara-Bellan kippari itse tiivistää asian: ”Jos minulla ei olisi tätä venettä, ei minulla olisi venettä lainkaan.”

Vaihtoehdoksi jää siis sopeutua olosuhteisiin ja saada niistä irti paras mahdollinen veneilykokemus. Eikä sitä tavoitellessa oikeastaan kannata väheksyä ylimääräisen varustuksen niukkuutta, jos se johtuu veneen iästä. Mietitysti tarpeelliset asiat nimittäin löytyvät hyvin sunnitellusta ja toteutetusta veneestä, aikakaudesta riippumatta.

Petterssonien kohdalla asiaa auttaa suunnittelijan henkilöhistoria. Carl Gustav Pettersson oli, paitsi erittäin tuottelias suunnittelija, myös aikansa innokkaimpia matkaveneilijöitä. Kuuluisin hänen pitkistä retkistään oli vuoden 1925 matka Tukholmasta Etelä-Ruotsin ympäri Osloon ja sieltä Norjan rannikkoa pitkin pohjoiseen aina Narvikiin asti. Tietysti itse suunnittelemallaan veneellä.

Matka on tänä päivänäkin haaste mille tahansa veneelle. Tuolloin moottoriveneellä kuljettuna se oli täysin ainutlaatuinen uroteko.

Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 1/2018.

Ominaisuuspuntari

Klara-Bella

Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.

Ajettavuus
” Kulku on nautittavaa, pehmeää ja sulavaa. Suuntavakaus ja hidas matkavauhti vapauttavat nauttimaan olosta ja maisemista.”

Asuttavuus
”Ei tätä päivää tietenkään, mutta eilisen viehätys on todella vahva. Ainakin kunnollisessa makuupussissa.”

Käsiteltävyys
”Kapean kiikkerä ja keulakansi korkea, mutta matalien laitojen ansiosta poijuille ja laituriin ulottuu helposti.”

Merikelpoisuus
”Kapearunkoisella ja matalalaitaisella veneellä kannatta uskaltautua ulapoille vain hyvän sään aikana.”

Tyylikkyys
”Satamissa todellinen katseenvangitsija ja vesillä vaikea olla koko ajan myhäilemättä.”

Laatu
”Toki on vaatinut ja vaatii huolenpitoa, mutta jos tyyppivikoja olisi ollut, tuskin olisi tähän ikään selvinnyt.”

Pettersson nro 530 Klara-Bella

Pituus 7,10 m, leveys 1,70 m, moottori Lombardini 1007M, 28 hv, valmistusvuosi 1920, valmistaja Österhamn båtvarv, Arholma, Ruotsi.

Carl Gustaf Pettersson (1876–1953) oli yksi merkittävimpiä ruotsalaisia venesuunnittelijoita – usein hänet mainitaan jopa kaikkein merkittävimmäksi. Yli tuhannen venemallin joukosta löytyy pursia, työveneitä, suuria jahteja, salonkiveneitä, jopa kanootti.

Tunnetuimpia ovat kuitenkin pienehköt, keulastaan katetut moottoriveneet. Niitä sekä niiden eriasteisia jäljitelmiä on niin paljon, että puhutaan Pettersson-tyyppisistä veneistä.

Yhdistävistä piirteistä päällimmäinen on kapeus. Tyypillisesti pituus on 4–5-kertainen leveyteen verrattuna, ja vesilinjasta mitattuna vielä enemmän. Keula on pysty ja pienitehoinen moottori keskellä venettä laatikoitu.

Pettersson on lähes poikkeuksetta tasasaumainen. Kaaritus on tiheä ja aidossa petterssonissa joka kolmas kaari on terästä.

Pyöreät valoventtiilit ovat myös tyypillisiä, ja yhdessä sivukannet etukanteen yhdistävän kaarevan polvekkeen kanssa ne antavat veneelle voimakkaan persoonallisen ilmeen.

X