Tilaa
Testit

Käytetty: Flying Albatross – Syvällä liukuva

Flying Albatross esitteli 32 vuotta sitten hyvin erikoisen pohjaratkaisun. Sen toimivuudesta kertoo veneen vakiintuminen kestosuosikiksi. Jopa niin, että vain vähän sisältä muuttuneena se on edelleen valmistuksessa.

13.12.2019

Kirjoittajaja kuvat Pasi Nuutinen

Jos puoliliukuvien ja uppoamarunkoisten välissä olisi vielä yksi lokero venetyyppejä, Flying Albatross kuuluisi siihen. Sen kulkuasento ja matkanopeus ovat niin ovelasti juuri tuossa rajalla erikoisen pohjan muotoilun takia.

Tavoite sitä luodessa oli vaativa. Vanha, puhtaasti uppoamarunkoinen Albatross 29 piti korvata suuremmalla ja nopeammalla, mutta moottoritehoa juuri kasvattamatta. Sillä turvattaisiin hinnan pysyminen kohtuullisena.

Veistämö päätyi ratkaisuun, jossa pitkä köli muotoiltiin leveäksi ja kantavaksi. Samalla pohja vedettiin palteisiin saakka hyvin laakeaksi noin rungon kahdelta kolmannekselta perästä lukien. Keula jätettiin syväksi ja teräväksi. Ajatuksena oli, että runko “liukuu” kevyesti vanassa, jonka keula halkaisee aaltoihin. Kantava perä pysyisi pinnalla uppoamanopeuden yli, jolloin vastus ja tehontarve jäisivät pieniksi.

VTT:n testit ja pian myös lehdistön koeajot kertoivat hyvästä hyöty-suhteesta. Niissä kyllä huomattiin pari muutakin piirrettä, jotka antavat Flying Albatrossin ajamiseen omaleimaista tunnelmaa.

Neliöiltään niukka avotila on erittäin suojainen ja syvä.

Keula tekee työt

Kauempaa katsoessa vene näyttää kulkevan hieman nenällään. On kuin se matkavauhdissaan nousisi vain neljännes- eikä puoliliukuun. Veneestä käsin ilmiötä ei näe, mutta sen voi arvata: vaikka keula on korkea, salongin sohvilta ja kuskin istuimelta näkyvyys eteen säilyy erinomaisena nopeudesta riippumatta. Niin myös sivuille ja takaviistoon, kiitos suurien ikkunoiden. Taakse jää sokeita alueita kajuutan takaseinien ja korkean peräkajuutan katveeseen.

Vaikkei asento näy, se tuntuu. Keula tekee töitä kovasti ja komea kuoha lentää kaaressa sivuille. Siihen on tuulen helppoa tarttua, jonka takia venettä on moitittu herkäksi roiskimaan tuulilasia. Kevyessä testikelissä ilmiötä ei tapahdu.

Keula-aallon takana Albatross liitää vakaasti. Suunta pysyy käsin koskematta pitkän kölin ansiosta eikä vene rullaa tai reagoi ihmisten liikkumiseen. Se nojaa mahtaviin palteisiinsa jopa jyrkissä äkkikurveissa: pitkän kölin usein aiheuttamaa voimakasta nojausta ulkokaarteeseen ei tapahdu.

Ajotuntuma on omanlaisensa, mutta ei lainkaan hassumpi. Kun siihen tottuu, se häipyy mielestä. Vasta satamaan palatessa pitää olla taas tarkkana. Flying Albatross kääntyy eteenpäin ajaessa ketterämmin kuin odottaa, mutta peruuttaessa se on yhtä haparoiva kuin muutkin uppoamaveneet.

Erotellut tilat

Kansan suosikiksi ei koskaan ole noustu yhdellä ominaisuudella, vaan monien tasapainolla. Flying Albatrossissa ne liittyvät sisustuksen ratkaisuihin ja työn jälkeen. Kun tutkii 18-vuotiaan testiveneen rakenteiden ja kalusteiden kuntoa, pitää todeta, ettei Syrjäsuon veistämö turhaan ole hyvässä maineessa. Pinnat ovat siistejä, asennukset huolellisia ja kunnolla tuettuja, mikään ei lonksu eikä repsota.

Flying Albatross on vene, jossa kaksi pariskuntaa asuu nauttien poikkeuksellisen hyvästä mahdollisuudesta yksityisyyteen. Päätekijä siihen on omalla sisäänkäynnillään avotilan taakse erotettu peräkajuutta. Se ei ole mitoiltaan mikään lastenhuone, vaan täyspitkillä ja kohtalaisen leveillä pistopunkilla varustettu. Tavaratilaa on punkkien alla ja peräpäädyn pienessä kaapissa, sen alla ”yöpöytä” kätkee sisäänsä peräsimen kvadrantin.

Vieraskajuutta, ja vieraiden puuttuessa rauhoittumishuone: tässä veneessä sinne on sijoitettu televisiokin.

Suuri parivuode sijataan keulaan. Sen päällä korkeus riittää mainiosti istumiseen. Tilan voi erottaa verhoilla salongista, mutta silti ilma kiertää raikkaasti. Ahtaan paikan kammosta ei ole tietoakaan, ja laitahyllyt riittävät käsitavaralle. Varsinaiset lastitilat ovat patjojen alla.

Vielä yksi tärkeä tekijä yksityisyyteen on wc:n sijoitus avotilasta käytettäväksi. Sinne kulku ja sen käyttö tapahtuvat täysin salongissa tai kajuutoissa oleskelevien huomaamatta.

Kaksi versiota

Flying Albatrossin valmistushistoria on pitkä ja yksityiskohdissa on pieniä eroja vuosimallien välillä. Ainoa merkittävä muutos tapahtui vuonna 1996, jolloin mallimerkintä vaihtui 870:sta 871:een. Kokeilemamme vene on uudempaa tyyppiä.

Koska köli on syvä ja tilava, turkki ei ole korkealla, vaikka sen alle on sijoitettu vesi-, polttoaine- ja septitankit (250, 100 ja 60 litraa) painopisteen kannalta edullisesti. Samoin moottori (vaihtoehtoina vuosien varrella Yamarin 77/88/100 ja 110 hv) jonon perimmäiseksi. Syvyys haittaa huoltokohteisiin ulottumista, mutta akseli on saatu johdettua lähes vaakasuoraan potkurille.

Paapuurin laidan U-sohvalla (sijattavissa varavuoteeksi) istuu mukavasti 7–8 henkeä, mutta varsinaiselle aterialle pöydän ääreen mahtuu parhaiten neljä. Uudemmassa mallissa sohvat ovat korkeammalla, joten näkyvyys ulos on parempi.

Ohjauspisteessä on helppo löytää hyvä asento, mutta sivuttaistukea tuoli ei anna. Pöytä riittää läppärille hyvin, paperikartalle kohtalaisesti. Mittarit ovat mainiosti esillä, osa katkaisimista jää alas reiden ja polven taa piiloon.

Suurin ero malliversioissa on salongin peräosassa. Vanhemmassa kajuutan ovi oli styyrpuurin laidalla ja jakoi pentterin kahtia. Uudemmassa ovi siirrettiin keskellä venettä.

Tuloksena wc sai hieman lisää kokoa ja kulkukäytävä leveyttä. Samalla pentteri siirtyi kokonaan styyrpuurin laidalle ja kokki pääsi pois käytävältä.

Pentteri on tiivis, mutta hyvin varusteltu ja pienehköt työtasot sijoitettu juuri oikeisiin kohtiin, uunilieden ja altaiden molemmin puolin.

Mitä kauemmin venettä tutkii, sitä selkeämmältä sen idea tuntuu. Flying Albatross on mutkaton ja huoleton kesämökki pariskunnalle, joka mieluummin kestitsee paria vierasta pitkään kuin suurta joukkoa lyhyen hetkisen.

Lue juttu digilehdestä 2/2019

 

Lue myös nämä

X