Mikä oli reitti ja kauanko olette nyt siellä olleet?
Lähdimme 10. kesäkuuta 2019 Helsingin Laivalahdesta. Hyvä itätuuli houkutti ottamaan Suomenlahden itärantoja seurailevan reitin. Klaipedassa vietimme muutaman mukavan päivän ja tuuli kääntyi normaaliksi länsiluoteiseksi. Sen mukana päädyimme Gdanskin lahden Heliin. Itämeri yritti tästä eteenpäin kovasti jarruttaa kovilla vastatuulilla etenemistämme. Puolan rannikko edettiin pienin hypyin ja rauhalliseen tahtiin kohti länttä.
Kielin kanavan jälkeen edessä olivat vuorovedet ja niihin totuttelu.
Cuxhavenissa olimme 16. heinäkuuta ja Biskajan ylityksen aikataulu ennen elokuun loppua alkoi aiheuttaa rauhattomuutta. Hollannin Den Helder ja Cherbourg saivat siksi vain lyhyet pysähdykset.
Guernseyllä tehtiin taas pakollinen kovan kelin stoppi. Teräsveneellä oli hyvä olla viiden veneen kylkiletkan sisimpänä. Puhuri riuhtoi 30. heinäkuuta laiturin laakongin irti ja siirteli ponttooneita. Jotkin veneet saivat kolhuja yön kestäneessä myräkässä.
1. elokuuta tapahtui lähtö Guernseyltä kovasti ennakkoon jännitetylle Biskajan ylitykselle. Kaikki tuuli oli ilmeisesti käytetty edellisellä viikolla, me kelluimme peilityynellä Biscajalla ja ajoimme koneella lähes koko ylityksen A Corunaan Espanjaan.
Tästä kohti etelää hyppelimme taas rauhallisin mielin kuin kunnon turistit. Pohjois Espanjan suojaisat Ria-lahdet tutkittiin huolella, samoin kuin Cies-saari. Nämä ovat jokseenkin viimeiset luonnonsatamat euroopan länsirannoilla.
Murokseen oli suunniteltu ja varattu veneen vuosihuolto: pohjan hiekkapuhallus, maalaus ja paljon muuta. Telakkaa voi vilpittömästi suositella. Suomenlinnasta kotoisin oleva Sulo-ketsi lepäsi samalla telakalla ja kippari Eki tunsi paikkakunnan palvelut ja metkut.
Syyskuun alkupuolelta lokakuun alkuun etenimme verkalleen Espanjan ja Portugalin rannikon kylistä ja kaupungeista nautiskellen kohti Portimaoa.
Marraskuun alussa loikkasimme meille uudelle mantereelle Marokon Rabatiin.
8. marraskuuta oli taas suunta kohti lounasta ja Kanarian saaria. Ensin Lanzarotelle ja edelleen Las Palmasiin jossa oli täysi ARC-rallin tohina päällä. Saattelimme suomalaiset ystävämme merelle, siirryimme tyhjentyneeseen satamaan ja aloitimme oman varustelumme Atlantin ylitystä varten.
Ensimmäinen etappi Kap Verden Mindeloon uudenvuoden viettoon sujui suunnitellusti.
S/y Victoria.
Mindeloa tituleerataan Pikku Kuubaksikin: kaikki onnistuu ja kaikkea korjataan. Varaosien tilaus ei välttämättä onnistu.
14. tammikuuta irtauduimme isolle merelle. Ilmastonmuutos pilasi tältäkin ylitykseltämme dramatiikan: ei ihan niin tyytä, kuin Biskajalla, mutta 23 päivää kelluskelimme kohti Karibiaa – tuulia välillä konevoimalla haeskellen. Iridiumilla saimme säätietoja, mutta luvatut tuulet toteutuivat varsin laimeina.
Guadeloupen Les Saintes -saarille ankkuroiduimme 5. helmikuuta.
Reilu viikko kului rattoisasti Guadeloupen ankkuripaikoilla ja poukamissa.
Antiguan Falmouth Harbour, Green Island, Carlisle Bay, Jolly Harbour ja sitten Barbudan paratiisisaari. Sieltä tulikin kiire sivistyksen pariin St. Martinille 18. maaliskuuta ennen satamien sulkeutumista karanteeniin.
Mikä oli alkuperäinen suunnitelma?
Matkan varrella suunnitelmaksi kypsyi Atlantin ylitys ja Karibian saarten kiertely meille tyypilliseen rauhalliseen tahtiin. Monia erilaisia vaihtoehtosuunnitelmia on lähdöstä asti ollut: Välimeri, vai Karibia? Tai vietetäänkö vain talvi Kanarialla? Edetään jos tuntuu hyvältä, jos ei, voimme vaikka kääntyä takaisin. Hyvältä on tuntunut.
Keitä on mukana?
Mukana on varustamon koko henkilökunta. Kapteeni Mikko Makkonen ja försti Valentina Italiano. Espanjasta Kap Verdelle asti oli vaihtelevaa kaverimiehistöä kokemuksia jakamassa. Muuten ollaan oltu kahdestaan.
Miten saitte tiedon koronakaranteenista?
Ylityksen jälkeen saavuimme ensin Guadaloupen Les Saintesiin. Koska nämä kuuluvat EU-alueelle, meillä oli kelvollinen netti käytettävissä omilla liittymillämme. Lisäksi hankimme paikallisen sim-kortin joka toimii suurimmassa osissa saaria, vaikka eivät olisi EU:ta. Näiden avulla pystymme aika hyvin seuraamaan tilannetta. S/y Olivian miehistö oli lähtenyt käymään Suomessa ja he sieltä varmistelivat myös, että olemme tietoisia tilanteesta.
Hyviä lähteitä ovat Noonsite, FB:n eri ryhmät (noin miljoona), purjehtijoiden omat blogit, sivut, ja sometilit. Miltei joka saarella on omat FB-sivut ja niillä vielä cruisereiden omat sivut. Niistä saa usein helposti ja nopeasti tietoa. Niiden ongelma on se, että eivät välttämättä pidä paikkansa. Jotta saa varmasti luotettavaa tietoa on parempi etsiä saarten hallituksen sivut ja lukea sieltä vahvistetut säädökset. Tämä päti erityisesti näissä poikkeusoloissa.
Itse olemme kokeneet erilaiset huhupuheet, tai kaverilta kuullut varmat tiedot, ei nyt vaarallisiksi, mutta usein harhaanjohtaviksi. Niissä kun usein on vähän draamaa lisättynä. Pitää pitää pää kylmänä ja suodattaa informaatio, tarkistaa taustat ja jos mahdollista keskustella suoraan viranomaisten kanssa. Näin oli esim. kun saavuimme Saint Martinille – jos olisimme menneet ensimmäisten nähtyjen päivitysten mukaan, emme olisi voineet ankkuroitua Marigot Bayhin. Hieman tarkempi tutkiskelu ja onnistunut retki suoraan oikeiden viranomaisten luokse mahdollisti meidän sisäänkirjautumisemme. Näin saimme rauhoittua ja asettua tänne.
Victorian gasti Valentina Italiano.
Minkälaista arki on siellä nyt?
Hyvin samankaltaista varmasti kun kaikilla muillakin – vähän tylsää ellei keksi joka päivälle jonkun pienen puuhan. Silti päivät kuluvat nopeasti ja lihakset surkastuvat yhtä nopeasti.
Minkälainen päiväohjelmanne on?
Aamulla heräämme aika luonnollisesti kello 6.30 paikkeilla. Syömme aamupalan ja kello 7.30 kuuntelemme cruisers net VHF-radion kautta päivän uutiset ja tiedotukset. Samalla tulee selailtua uutisia Suomesta ja paikan päältä.
Joka päivälle riittää joko jonkun uuden vian korjaus tai joku työlistalla oleva pieni projekti. Tähän mennessä on korjattu vesikoneen boosteripumppua, perämoottoria, konehuone on maalattu, sauna on muutettu siistiksi varastoksi. Lämpötilat ovat sen verran korkeat, ettei lisälämmölle tunnu nyt olevan suoranaisesti tarvetta. Sen sijaan unelma päästä sukeltamaan mahdollisimman vaivattomasti tuntuu nyt ajankohtaisemmalta.
Alkupäivinä tuli tehtyä täydellinen muonavarastoinventaario ja miljoona muuta pientä asiaa.
Kerran päivässä tehdään kunnollinen ateria. Joskus corned beefistä, joskus jostain hieman herkullisemmasta.
Ankkurissa olevat muut cruiserit ovat kovin aktiivisia ja yksi näistä keksi pistää pystyyn VHF -kanavalle kello 17.15 Cruisers Happy Hourin. Jos aamulähetys käynnistää päivän, niin tämä rauhoittaa pimenevään iltaan. Yksi juontaa ja kaikilla on mahdollisuus osallistua. Voi kertoa vitsejä, tarinoita tai soittaa jonkun biisin, josta muiden pitää arvata esittäjä ja kappaleen nimi. Nyt on kolmas viikko ja lähetys senkun kehittyy – tällä viikolla teemapäivinä olivat maanantai – vain vanhempia kuin 1990 tehtyjä kappaleita; Keskiviikkona – tietokilpailu; Perjantaina on vuorossa ensimmäiset tanssit. Cruiserit ehdottavat jonkun sopivan tanssibiisin jonka sitten soittavat – kaikkia on pyydetty pukeutumaan asianmukaisiin tanssiasuihin ja ottamaan kuva tai video siitä, kun tanssii omassa veneessään.
Nämä kuvat tai videot sitten voi julkaista paikallisessa cruisers & boaters -FB-ryhmässä kaikkien iloksi. Tämä Randyn kehittämä konsepti on pikkuhiljaa alkanut leviämään muillekin ankkurointipaikoille. Hänen pitäisi saada tästä joku palkinto! Niin paljon hyvää mieltä ja tsemppiä tuo tämä päivittäinen lähetys.
Auringonlaskun jälkeen olemme usein katsoneet jonkun elokuvan. Nyt alkaa DVD-varasto uhkaavasti tyhjenemään. Kirjoja on onneksi vielä hyvä nippu. Ja tietysti toinen meistä kuluttaa aikaa kutomallakin. Ei ehkä ole paras tuote näillä leveyspiireillä tuo villasukka, mutta kivaahan niitä on tehdä.
Täällä Ranskan puolella on onneksi venetarvikeliikkeet vähän raollaan – eli jos tiedät mitä tarvitset voit käydä ovella pyytämässä kyseiestä osaa ja pääset taas etenemään projektisi kanssa. Tämä mahdollisti esimerkiksi meidän vesikoneemme toiminnan.
Ruokakauppakin on vielä auki ja apteekit. Ruokakaupassa käydään noin kerran viikossa. Maihin saa mennä yksi henkilö kerrallaan ja maissa saa viipyä enintään tunnin verran. Käytännössä maissa käy kapteeni. Se on vähän tiukka aika, kun kumiveneellä maihin on noin 10 minuutin matka ja kauppaan on reilun kilometrin kävely. Eikä meistä kumpikaan ole urhelijanuorukaisia.
Tilanne on meillä huomattavasti parempi kuin Hollannin puolella ankkurissa olevilla. Hollanti laittoi täydellisen ulkonaliikkumiskiellon voimaan reilu viikko sitten – kahdeksi viikoksi. Venelijät eivät saa poistua veneestä minkään asian kanssa. Jos vesi loppuu ohjeistus kuuluu kutsua VHF-kanavalla viranomaisia ja kysyä miten toimia. Kaupat ovat pyrkineet parantamaan palveluaan verkkoasioinnilla, mutta nettikaupat ovat vielä aivan lastenkengissä. Onneksi sulku on nyt tämän hetken tiedon mukaan helpottamassa Hollannin puolella tämän viikon torstaina (16.4.2020). Me olemme siis sattumalta ja onneksi Ranskan puolella.
Victorian kapteeni Mikko Makkonen.
Onko tietoa karanteenin kestosta?
13. huhtikuuta Ranskan presidentti ilmoitti karanteenin jatkuvan aina 11. toukokuuta saakka. Saint-Martin on yksi ranskalaisista saarista ja kaikilla on päädytty seuraamaan melko tarkkaan manner-Ranskan sääntöjä. Toki heillä on myös oma hallinto. Halutessaan voivat siis tiukentaa tai löyhentää säännöksiä.
Miten suunnitelmat nyt muuttuvat kun ette pääse eteenpäin?
Matkapurjehtijat taitavat olla aika tottuneita siihen että suunnitelmat muuttuvat, ellei kyse ole charterista tai vaihtuvan miehistön reissusta. Meidän tapauksessa Victorian tarkoitus oli joka tapauksessa viipyä Karibialla pidempään.
Toukokuun aikana oli kuitenkin ajatus siirtyä etelämmäksi, jossa pitäisi olla turvaisampaa hurrikaanikaudella. Ehkä se vielä onnistuukin, pidetään toivoa yllä.
Onko siellä muita suomalaisia, ja miten yhteishenki toimii?
Saint Martinin Marigot Bayssa on s/y Vahine tuolla marinassa. Vahine saapui pari päivää meidän jälkeemme. Vaihdoimmekin heidän kanssa muutaman sanan VHF:llä, mutta sen jälkeen emme ole olleet yhteyksissä.
Guadaloupella on ainakin kaksi suomalaisvenettä miehistöineen. Martiniquella on ainakin yksi suomalaisvene jonka miehistö lähti ennen karanteeneja käymään kotimaassa ja odottelee nyt pääsyä takaisin veneelle. Huoli on luonnollisesti suuri, kun ei ole itse paikalla ja vene on saarella johon saattaa osua hurrikaani.
Näistä tiedossamme olevista venekunnista olemme tasaisesti yhteydessä kahteen – s/y Ea:an ja s/y Oliviaan. Ea on samasta kotisatamasta ja Oliviaan olemme tutustuneet paremmin tällä matkalla.
Yhteishenki on täältä katsottuna erinomainen. Tietysti on erilaisia mielipiteitä, mutta esim. näillä VHF-radiolla käytävissä keskusteluissa kaikki ovat kuitenkin pysyneet hyvin asiallisina. Meille on muodostunut sellainen käsitys, että cruiserit pitävät yhtä. Kaikki ovat halukkaita auttamaan, koska tietävät, että sekin päivä tulee, kun itse tarvitsee apua.
Yhtenä esimerkkinä voisi mainita tuolla sisälaguunin puolella olevat, jotka ovat pistäneet pystyyn VHF-yövahtiringin.
Alla olevasta kartasta saa paremmin käsityksen, mitä tarkoitamme – itse olemme siis ”avo”lahden puolella.
Victorian ankkuripaikka Saint-Martinilla.
Tämä johtuu siitä, että parin viikon jälkeen oli alkanut näkymään hieman outoa liikehdintää tyhjissä charterveneissä. Niistä nähtävästi oli käyty varastamassa kaikenlaista tarpeellista. Tyypillinen tilanne kun työt menee alta, eikä ihmisillä ole enää mitään tuloja. Jotenkin pitäisi pystyä kuitenkin ruokaa hankkimaan. Surullista mutta tyypillistä.
Onko veneilijät käsittäneet koronan vakavuuden vai onko näkynyt sooloilijoita, jotka vähät välittävät tilanteesta?
Pääsääntöisesti purjehtijat toimivat vastuullisesti. Tottakai joitakin poikkeuksia on: parissa veneessä on näkynyt melkoisia bileseurueita koolla, ja siitä nousikin yhteisössä melkoinen pulina. Eräitä seurueita santarmit hätyyttelivät takaisin kumiveneisiin hiekkarannalta. Täällä Marigot-lahdellakin on kuitenkin yli sata venettä ankkurissa, ja tilanne hyvin rauhallinen.
Uutisista voi lukea äärimmäisiä tapauksia, joihin saarten hallinto vastaa omilla tiukoilla keinoillaan.
Victorian blogiin pääsee tästä.
Victorian Facebook-sivut löytyvät täältä.
