Olisiko promillerajan laskusta ja pelastusliivien käyttöpakosta hyötyä? Venepoliisien mukaan olisi, ehdottomasti, vaikkei valvontaa voida nykyisestä lisätä.
Viina ja veneily. Aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, ehkä kaksi. Ja sarjan jatkeeksi kolmannen osan, jossa poliitikot, viranomaiset ja kansalaiset kertovat – osin ristiriitaisesti – mitä ongelmalle oikein pitäisi tehdä. Ongelmastahan on toki kysymys, vaikkei tätäkään määritelmää kaikki hyväksy.
Valvonta ja hälytystoimintayksikön liikenneasioista vastaava poliisitarkastaja Heikki Ihalainen Poliisihallituksesta kertoo Vene-lehdelle, että yleinen alkoholin käytön lisääntyminen Suomessa näkyy myös vesillä.
Uusi ilmiö on, että hieman alle yhden promillen lukuja puhaltavien kuskien määrä on ollut nopeassa kasvussa. Tähän on johtanut omien alkometrien yleistyminen.
Aiemmin pelko promillerajan ylityksestä vähensi juomista. Alkometrin avulla voi nyt yrittää tasapainoilla juuri ja juuri rajan alapuolella. Poliisi pitää kehitystä huolestuttavana.
”Poliisi priorisoi”
Veneily nousee valtakunnallisesti mediassa esiin säännöllisin väliajoin. Useimmiten aiheina ovat ruorijuopumusrajan laskeminen nykyisestä 1,0 promillesta, pelastusliivipakon ulottaminen soutuveneisiin sekä pohdinta veneilyajokortin tarpeellisuudesta. Julkisen käsittelyn taustalla on lähes aina jokin yksittäinen onnettomuus.
Itsestään selvää on, että uudet pakot ja säännökset lisäisivät turvallisuutta. Ainakin, jos kiinni jäämisen riski samalla kasvaisi. Kännykkään puhuminen autossa ilman hands free -laitetta oli pitkään laitonta, mutta silti erittäin yleistä, koska asiaa ei valvottu. Kun kännykkäratsioita lisättiin, kasvoi sakkojen saannin riski. Hands free -laitteiden käyttö alkoi nopeasti kiinnostaa.
Heikki Ihalaisen mukaan venepoliisien kesäisin suorittamaan valvontaan ei kuitenkaan ole luvassa lisäresursseja. Päinvastoin; määrärahoja karsitaan ja toimintaa supistetaan.
”Poliisilla ei ole tällä hetkellä mihinkään toimintaan riittäviä henkilöresursseja. Ongelmana on, että kesällä vuosiloma-aikaan tehtäviä joudutaan muutenkin priorisoimaan.”
Kun iso osa poliiseista on lomilla, on perustyönkin pyörittäminen haastavaa. Ihalaisen mukaan Liikkuvan poliisin (LP) ja paikallispoliisin yhteistyöllä venepoliisi saadaan vesille ”kohtuullisesti vilkkaimpiin paikkoihin viikonloppuina”.
Määritelmä kattaa ajallisesti ja maantieteellisesti vain pienen osan siitä tarpeesta, jota uusien lakien valvonta vaatisi.
”Välttävällä tasolla”
Vuoden poliisiksi vuonna 2000 venepoliisiansioistaan valittu ylikonstaapeli Tapani Saarinen Liikkuvan poliisin Tampereen yksiköstä arvioi, että vesiliikenteen valvonta ja muiden tehtävien hoito vesillä on Suomessa vain välttävällä tasolla, erityisesti sisävesillä. Merellä merkittävä osa valvontavastuusta on Rajavartiolaitoksella.
Määrän lisäksi Saarinen on huolestunut myös laadusta.
”Henkilöiden siirtyminen tehtävästä toiseen aiheuttaa turhan paljon koulutettujen venemiesten hävikkiä”, Saarinen toteaa.
”Resurssien edelleen vähentyessä vesistötehtävien tarkoituksenmukainen hoitaminen voi vaarantua. Se saattaa näkyä valvonnan vähenemisenä. Sekä esitutkintaa vaativien tehtävien vaikeutumisena ja hidastumisena, kun paikalle ei päästä heti katkaisemaan tapahtumaa tai keräämään tutkinta-aineistoa, joka saattaa ajan myötä kadota. Priorisoinnista saattaa olla seurauksena, ettei vähäisempiä tehtäviä hoideta lainkaan.”
”On todettu, että onnettomuudet, ja päihtyneenä vesillä liikkuvat, karttavat kohtuullisesti valvottuja vesialueita. Tästä voi kääntäen todeta, että alueilla, joille ei ehditä, onnettomuusriski on korkeampi ja rikkomukset ovat yleisempiä.”
Promillerajaa laskettava
Poliisitarkastaja Heikki Ihalaisella on ehdottoman myönteinen näkemys promillerajan laskun vaikutuksista.
”Se auttaisi varmasti muuttamaan veneilyn ilmapiiriä.”
Täysin samoilla linjoilla on ylikonstaapeli Tapani Saarinen.
”Promilleraja pitäisi laskea 0,5 promilleen mahdollisimman pian. Koneiden tehot ja veneiden nopeudet ovat kasvaneet ja purjeveneidenkin määrä lisääntynyt. Liikennetiheydet ovat monin paikoin aivan erilaiset kuin ”vanhoina aikoina”, jolloin saattoi matkata kaikessa rauhassa.”
”Kuljettajan kyky arvioida tulevia väistämistilanteita heikkenee huomattavasti jo 0,5 promillen kohdalla. Myös ymmärrys omasta ja matkustajien turvallisuudesta on tuolloin jo heikentynyt”, Saarinen kertoo.
”Promillerajan lasku aiheuttaisi poliisille ja rajaviranomaisille varmasti aluksi lisää töitä, mutta resursseja tehokkaasti kohdentamalla sekä siirrettävillä tietojärjestelmillä ja valvontaveneisiin tarkkuusalkometrejä sijoittamalla olisi mahdollista päästä kohtuulliseen tulokseen.
Myös pelastusliivien käyttöpakosta olisi Ihalaisen ja Saarisen mukaan hyötyä. Yleisin kuolemaan johtava veneonnettomuus liittyy viinaan, soutuveneeseen ja avonaiseen sepalukseen.
”Nykyään pelastusliivit ovat kevyitä ja helppoja käyttää. Korkin päälle astunut kaverikin jäisi liivit päällä ainakin kellumaan ja mahdollisuus selvitä veden varassa olisi paljon parempi. Hukkuneen naaraaminen omaisten silmien alla ei ole kenellekään mukavaa puuhaa”, Saarinen viestii.
”Asenteet kyllä muuttuisivat piankin hyväksyvään suuntaan”, Saarinen uskoo.
Kesä 2012
Venepoliisien valvonnan painopisteet kesällä 2012 eivät yllätä. Ruorijuopot pitäisi pysäyttää ja venevarusteita tarkistaa, kuten aiemminkin. Kun perustyössä riittää sarkaa, ei yksittäisille kesille tarvitse kehittää omia teemojaan.
Suomalainen veneilykulttuurikaan ei ole viranomaisten mukaan juuri viime vuosina muuttunut. Yhdeksi uudeksi ongelmaksi venepoliisit tosin nostavat isot, nopeakulkuiset moottoriveneet, joiden kuskien taidot eivät välttämättä riitä kokonaisuuden hallitsemiseen. Myös suoranaista välinpitämättömyyttä ilmenee.
”Joskus tapauksiin liittyy myös alkoholi, jolloin toiminnasta tulee turvatonta veneilijälle itselleen sekä muille”, Heikki Ihalainen toteaa.
Yksittäisenä merimiestaidollisena asiana venepoliisit nostavat esiin väistämissääntöjen yleisen kertaamisen. Tämäkään aihe ei ole uusi, mutta viranomaisten mukaan sääntötuntemus ei ole edelleenkään riittävän hyvällä tasolla. Erityisesti lisäosaamista kaivataan vilkkailla väylillä paljon liikkujille.
”Eikä riitä, että huomioidaan kaikki vesillä liikkujat. Myös rannalla olijat pitäisi muistaa!”, Ihalainen toteaa.
Tapani Saarinen panostaisi myös koulutukseen. Asennekasvatus voisi alkaa jo kouluikäisenä.
”Käyttäkää paikallisten navigaatio- ja veneseurojen suhteellisen edullisia palveluja peruskursseista alkaen. Myös kouluopetukseen voisi helposti sisällyttää tietopaketteja, jolloin tulevien vesillä liikkujien asenteet olisivat jo etukäteen kunnossa”, Saarinen ohjeistaa.
Tiiskereitä, Targoja ja Bustereita
Vene-lehden Poliisihallitukselta saama venekalustoluettelo on mielenkiintoinen. Sen mukaan paikallispoliiseilla on käytössä maan eri puolilla yhteensä seitsemän Tiiskeriä, useimmat mallia 770. Liikkuvalla poliisilla on puolestaan yhdeksän Targaa, mallia 23 tai 25, ja yksi Tiiskeri 770. Pääosa Tiiskereiden ja Targojen kotisatamista on järvi-Suomessa.
Ylivoimaisesti eniten poliiseilla on käytössä Bustereita. Niitä on kaikkiaan viitisenkymmentä. Veneet ovat pieniä, yleisimmin mallia R tai RS. Erikokoisia Fastereita on yhteensä 12, joista kolme on Helsingissä, kaksi Lapissa, kaksi Varsinais-Suomessa ja kaksi Oulussa. Finnmastereita (520 Sport) on kaksi, samoin Silvereitä (Hawk ja Fox).
LP:n Tapani Saarisen mukaan kalusto vaatisi melko pikaista ajanmukaistamista.
”Poliisin kalustolle on määritelty omat huolto-ohjelmansa ja olemassa olevaa kalustoa huolletaan pääsääntöisesti hyvin. Kalusto on kuitenkin suurelta osin jo vanhahtavaa ja huoltokustannukset nousevat.”
”Navigointikalusto vanhenee samassa tahdissa. Veneet ovat kuitenkin sillä tavoin kunnossa ja turvallisia, että niillä voidaan liikkua. Turvavarusteet on kaikissa veneissä kunnossa.”
Venepoliisitoiminta on pääosin Liikkuvan poliisin vastuulla, mutta kaikilla paikallisilla poliisilaitoksilla (24 kpl) on vähintään yksi vene. Mitä suuremman veden äärellä poliisilaitos on, sitä parempaa on myös kalusto. Järvi-Suomessa osaa veneistä siirrellään tarpeen mukaan trailereilla.
”Poliisilla on kalustoa maan eri puolilla kohtuullisen tasaisesti ja niillä voidaan hoitaa tehtäviä nykyresursseilla välttävästi”, Saarinen sanoo.
Viime vuosina LP on saanut käyttöönsä uusia vesijettejä, joita on nyt kaikkiaan yhdeksän. Nopeat jetit ovat saaneet poliiseilta työkäytössä pääosin kiitosta.
LP kouluttaa vuosittain noin 20-25 henkeä poliisilaitosten venetehtäviin ja LP:n omiin venepartioihin.
| LP Tampereen puhallutukset vesillä | 2010 | 2011 |
| Ruorijuoppoja kiinni | 23 kpl | 17 kpl |
| 0,1-0.4 o/oo puhalsi | 239 kpl | 229 kpl |
| 05,-0,9 o/oo puhalsi | 76 kpl | 162 kpl |
| Kokonaispuhallusluku | 1 300 kpl | 1 200 kpl |
Teksti Heikki Juuri-Oja
Kuva Satu Björn
