| Kustantaja | Paasilinna | ||
| Antikvariaateista | |||
”On tiistain ja keskiviikon välinen yö, 8.–9.10.1771.”
On Vrouw Marian kohtalonyö.
Syyskuun 5. päivä Amsterdamista alkanut purjehdus oli tullut päätepisteeseensä, ei kuitenkaan määränpäähänsä Pietariin. Kuusi päivää aikaisemmin snaupriki Vrouw Maria oli purjehtinut kokka kohisten kuuden solmun nopeudella kohti itää, kun se tapasi hievahtamattoman peruskallion Glosaskärin saariryhmässä, Jurmosta itään. Miehistö tekee mitä voi, mutta aallot ja tuuli viskovat laivaa kiveltä toiselle, kunnes se pääsee jälleen vapaaseen veteen. Vähitellen laivaväelle selviää, että vaikka laiva vielä kelluu, sitä ei voi pelastaa.
Vrouw Marian miehistö ja osa lastista saatiin pelastettua ennen laivan uppoamista, mutta kun laiva painui pinnan alle, sinne se myös jäi – yli kahdeksi vuosisadaksi.
Juha Flinkmanin ja Petri Puromiehen kirja Vrouw Marian viimeisestä purjehduksesta on äärettömän kiinnostava sekoitus faktaa ja fiktiota.
Lokikirjaan ja muihin säilyneisiin dokumentteihin pohjautuva kertomus täydentyy laivan matkaa ja miehistön ajatuksia ja työtä hyvin elävästi kuvaavalla tarinalla, ainakin maallikosta toden tuntuisesti.
Kun päästään laivan etsintään ja löytymisen jälkeisiin toimiin, kirja muuttuu enemmän tietokirjaksi menettämättä tippaakaan tenhostaan. Kirjoittajilla on todella taito vangita lukija myös sukellusteknisiin yksityiskohtiin. Kiistojakin herättänyt tutkimustyö tuo laivan ja aikakauden historiallisen ympäristön ymmärrettäväksi.
Minun mielestäni Vrouw Marian viimeinen matka on kuluvan vuoden paras merikirja.
