Evinrude G2 -sukupolven 115-hevosvoimainen H.O-malli on epäilemättä yksi kuluvaan syksyn ehdottomista moottoriuutuuksista. Se on aiemmin esiteltyjen, tehokkaampien G2-moottorien suora perillinen, ja pohjautuu samaan filosofiaan.
Kirjaimet H.O. moottorin kopassa tarkoittavat High Output -mallia, joka on hieman terästetty versio perusmallista. Tässä tapauksessa 115-hevosvoiman perusmoottoria on vahvistettu noin 130 hevosvoimaan.
Samalla Evinrude toi yleisön nähtäväksi myös 140 hevosvoiman G2-moottorin. Se on periaatteessa sama moottori kuin pienempi sisarensa, mutta hevosvoimia on otettu hieman enemmän moottorinohjausta säätämällä. Samoin on käynyt 150-hevosvoimaisen kohdalla. Kaikki kolme tilavuudeltaan 1,9-litraista moottoria ovat kolmisylinterisiä ja kilpailijoitaan kevyempiä. Niissä on myös edellisestä sukupolvesta poiketen sisäänrakennettu öljysäiliö, jonka tilavuus on 7,2 litraa.
”Halusimme niin suuren öljysäiliön, että veneilijän ei tarvitse täyttää sitä kesken veneilykauden,” oli peruste säiliön koolle. ”Tällä ajaa 50 – 60 tuntia, mikä riittää keskimääräisen perämoottorin käyttäjän vuoden ajoihin.”
Julkistustilaisuudessa kiinnostusta herätti Evinruden ajatus kymmenen hevosvoiman välein olevasta keskitehoalueen mallistosta; miksi 130 ja 150 hevosvoiman väliin tarvittiin vielä 140 hevosvoimaa?
Valmistajan edustajan vastaus oli selvä: ”koska venevalmistajat halusivat niin”.
Miksipä valmistaja ei silloin tekisi halutunlaista moottoria etenkin, kun sen valmistus ei edellytä käytännössä muuta kuin tietokoneen näppäilyä.
Palaamme Evinruden uutuusmoottoreihin koeajon merkeissä vielä kuluvan syksyn aikana.
Muuten Genovan näyttelyn moottoriuutuudet olivat enemmän kosmetiikkaa ja muualla jo aiemmin nähtyä.
Hondan V6 Sporty White -sarja on puhtaasti estetiikkaa, sekin venevalmistajien toiveista. Valkoinen vene kaipaa väriin sopivaa moottoria ja Hondan hopeainen väritys ei kaikille sovellu. Niinpä tehtiin puhtaan valkoinen moottorisarja. Tekniikassa mikään ei ole muuttunut.
Tohatsu puolestaan on liittänyt moottoreihinsa määritteen Simpliq. Tohatsun Euroopan markkinoinnista vastaavan mukaan kyse on siitä, että moottori on käyttäjälleen simple, easy to use ja of outstanding quality. Eli yksinkertainen ja helppokäyttöinen sekä poikkeuksellisen laadukas. Hieman pitemmälle keskustellessa hän totesi, että moottorit ovat entisellään, mutta ne on haluttu kyseisellä luonnehdinnalla erottaa muista moottoreista. Sanojen takana hän kuitenkin sanoi seisovansa.
Tohatsu valmisti takavuosina merkittävän osan maailmalla eri merkkeinä myytävistä pienistä perämoottoreista. Nyt Tohatsu itse ostaa nelitahtikoneita Hondalta ja myy ne Tohatsuna 60-hevosvoimaisesta alkaen. Yhtiö on kuitenkin rakentanut myös oman 60-hevosvoimaisen, joka on Hondaa selvästi kevyempi.
Asiakkaat kuulemma haluavat jommankumman ja ymmärtävät eron kahden moottorin välillä.
Kiinalainen Hidea on päätynyt vähän samanlaiseen ratkaisuun kuin Tohatsu, tosin siitä poiketen Hidea valmistaa omat moottorinsa. Mallistossa on kaksi 40-hevosvoimaista moottoria, joista toinen on kolmisylinterinen, toinen nelisylinterinen. Miksi näin, sitä ei esittelijä osannut kertoa. Joka tapauksessa kolmisylinterinen on toista noin 12 kiloa kevyempi.
Nelisylinterinen puolestaan perustuu samaan 996 cm3:n lohkoon kuin 50- ja 60-hevosvoimaiset mallit. Kolmisylinterinen nelikymppinen maksaa Italiassa 5184 euroa, eli lähes tuhat euroa vähemmän kuin nelisylinterinen rinnakkaismalli.
Suzuki DF 40 Ari on erityisesti Italian markkinoille tehty uutuusmoottori, jossa on yhdistetty 60-hevosvoimaisen moottorin sylinteriryhmä 100 – 130 -hevosvoimaisen moottorin alavaihteistoon. Ajatus ei ole aivan uusi, sillä vastaavan kaltaisia työkoneita on tehty aiemminkin, muun muassa Mercuryn Bigfoot.
Suzukilla on kuitenkin ollut mielessään yksi tietty käyttökohde, kun se on vastannut italialaisten jälleenmyyjiensä toiveisiin.
Italiassa alle 40-hevosvoiman venettä saa ajaa kuuden meripeninkulman rajan sisällä ilman minkäänlaista veneajokorttia. Siksi venevuokraamot ovat olleet 40-hevosvoimaisten moottorien suurin ostajaryhmä. Italiassa veneiden, erityisesti kovapohjaisten kumiveneiden, vuokraus päiväkäyttöön on erittäin suosittua.
Ongelmaksi on muodostunut, että tavanomaiset 40-hevosvoimaiset ovat liian heikkotehoisia suurempien veneiden moottorina. Niinpä on haluttu moottori, jonka työntyövoima riittää jopa tuhannen kilon, seitsemän ja jopa kahdeksan metrin veneen saamiseen liukuun matkustajineen. Ratkaisuna on nähty vääntävä kolmisylinterinen moottori, jossa on erityisen iso potkuri.
Tämän jutun Ari-nimistä kirjoittajaa jäi mietityttämään, miksi moottorin nimi on Ari. Syy on kuulemma siinä, että Ari tarkoittaa japaninkielessä muurahaista, ja tämä moottori jaksaa muurahaisen tavoin kantaa monikertaisesti itseään suuremman kuorman…
Mercury kantaa tätä nykyä suurten sarjatuotantoisten perämoottorien tehokuninkaan viittaa 450-hevosvoimaisella Racing-mallillaan. Varsinaisia uutuusmalleja ei Mercurylta Genovassa nähty, mutta osasto oli komea.
Mercurylta löytyi myös perämoottorivalmistajien myyntihitti, vanhoja Mercury-moottoreita esittelevät T-paidat hintaan 22 euroa kappale. Jono oli jatkuva.
Vielä pitempi oli jono osittain avatun Yamaha 425 XTO:n ääreen. Massiivinen moottori oli aukaistu niin, että yleisö pääsi näkemään 5,6 litran sylinteritilavuuden omaavan V8-moottorin sisuskaluja. Uutuusmoottoreita ei Yamahan osastolla nähty, sillä myös 425 on esitelty jo aikaisemmin.
Sähkömoottorien osastoilla oli suhteellisen hiljaista ja merkillepantavaa oli, että näyttelyssä ei ollut juuri lainkaan sähkömoottorisovelluksia. Pääasiassa italialaisista ja ranskalaisista veneistä muodostuneen näyttelyn venevalmistajat luottivat ottomoottoreihin, ja ribien poikkeuksellisen suuren osuuden myötä erityisesti suuriin perämoottoreihin.
