Finn Flyer 32 CR ja 33 R

Finn Flyer -nimellä on pitkät perinteet. Velvoittavatkin, sillä jo 1980-luvulla Finn Flyer 31 oli esikuva veneelle, joka kelpasi sekä matka- että kilpapurjehdukseen.

Racing-malli on hieman pitempi kuin cruiseri ja siinä on syvempi eväköli. Eivind Stillin vetämät runkolinjat ovat kuitenkin samat ja molemmissa veneissä on myös samankokoiset lapioperäsimet. Runko on uudenaikaisen näköinen, keularanka on suhteellisen pysty ja perän linjat kulkevat sopusuhtaisesti. Kilpuri on lähes 1 000 kg kevyempi kuin matkapursi, vaikka sekin on varustelusta huolimatta kevyemmästä päästä.

Purjehdimme veneillä rinnakkain, ja tasaisessa tuulessa vauhtieroja ei juuri huomannut. Mutta heti tuulen muuttuessa puuskaiseksi veti raaseri pitemmän korren. Kevyempänä se kiihtyi huomattavasti paremmin ja saavutti huippunopeutensa vikkelämmin kuin matkapursi. Nousukulma oli myös parempi, koska raaserissa keulapurjeen jaluskiskot oli asennettu sisemmäksi, kajuutan katon reunalle.

Luovilla vauhti nousi yli kuuden solmun. Avotuulella kilpamalli meni heittämällä cruiserin ohi, koska kilpaveneessä oli paljon suurempi genaakkeri. Nopeus oli parhaimmillaan runsaat yhdeksän solmua. Vene pysyi erittäin hyvin käsissä, vaikka pinna alkoi sivumyötäisellä painaa. Luovilla siinä oli sopivasti tuntoa. Pinnaohjaus antaa kyllä paremman ”perstuntuman” purjehtimiseen.

Raaserin keveys toi veneen käsittelyyn herkkyyttä ja vastavuoroisuutta. Vene reagoi nopeasti säätöjen muuttamiseen ja jaluksien säätelyyn: levanki on ahkerassa käytössä ja isopurjeen jalus koko ajan trimmaajan kädessä.

Kallistuskokeessa kilpuri osoittautui hieman vakaammaksi kuin matkapursi. IMS-mittauksessa Finn Flyer 33 R on saanut noin 3 % suuremman vakavuusarvon. Vertailuveneiden jäykkyys eli tuulensietokyky ovat laskelmiemme mukaan hyvin samankaltaiset.

Matka- ja kilpapurren ero näkyy tyystin erilaisissa tilaratkaisuissa. Kilpapurressa on hieman pitempi avotila, levangin eteen mahtuu neljä henkeä, mutta sen jälkeen on ahdasta. Matkapurressa on pyöristetyt roiskereunat, joilla on hyvä istua. Kilpapurren reunat ovat kulmikkaammat. Kolmekakkosen perämiehelle tarjoutuu erittäin hyvä ohjauspaikka tasaisilta roiskereunoilta. Myös kuperalta peräpenkiltä näkee hyvin eteenpäin. Kilpurissa istuinkaukalo on takaa avoin.

Molemmissa veneissä on kaksisaalinkinen kannen läpi menevä osatakila. Saalingit ovat noin 20 asteen kulmassa taaksepäin, eikä takiloissa siksi ole barduunoita. Rustit ovat kiinni veneen laidoissa. Cruiserissa on tavanomainen Seldénin takila, mutta raaserissa Sparcraft Ocean. Molemmissa veneissä on myös säätököysillä varustettu Harken-levanki ja avotilasta säädettävät keulapurjeen jaluskiskot.

Veneiden välinen ero osoittautui vieläkin suuremmaksi sisätiloissa. Raaserissa on pelkistetty kilpasisustus, kun taas matkapurressa on hienosti viimeistelty tiikkikalustus. Tai siltä se näyttää. Laipiot, ovet ja kaapit on tehty kevyestä mutta tukevasta komposiittirakenteesta, jonka ytimenä on divinycell. Mutta kaikki näkyvät pinnat on peitetty tiikkiviilulla, joka on viimeistelty satiinilakalla. Tuloksena on upea ja viihtyisä sisustus, joka kuitenkin on lähes yhtä kevyt kuin kilpaveneessä.

Finn Flyer 32 CR on hieno vene. Se on varsin tyypillinen pohjoismainen matkapursi, jossa keveyden kautta on saavutettu hyvä suorituskyky. Muotoilultaan se on aika tavanomainen, ainakin jos sitä vertaa uusimpiin keskieurooppalaisiin pursiin. Se on myös niitä hintavampi, mutta tällä hinta/laatusuhteella on käsityövoittoisesti valmistetussa suomalaispurressa tarkoitus tyydyttää vaativimmat asiakkaat. Kun veistämö vielä parantaa toimitusvarmuutta, näyttää nuorten yrittäjien tulevaisuus lupaavalta.

Tekniset tiedot

Testiryhmä:
Kari Wilén, Tom Finell, Timo Utter

Tiivistelmä Vene-lehden 8/2007 jutusta