Sairauskohtausten kirjo on laaja ja monia kohtauksia voidaan hoitaa tai oireita lievittää kotikonstein ja omilla lääkkeillä, ilman ammattilaisen välitöntä apua. Sairauskohtausten joukossa on kuitenkin muutamia oireistoja, joita ei koskaan saa sivuuttaa tai jäädä odottamaan oireiden ohimenoa.
Nopeasti alkanut kova rintakipu, erityisesti uutena oireena on syytä ottaa vakavasti ja soittaa välittömästi 112. Sydänlihasta ruokkiva sepelvaltimo on saattanut mennä tukkoon ja potilas vaatii nopeaa sairaalahoitoa. Ensiapu on yksinkertaista. Rintakipua valittava kippari asetetaan ehdottomaan lepoon ja mikäli autettava ei ole asetyylisalisyylihapolle allerginen, annetaan hänelle pureskeltavaksi puolikas (250 mg) tabletti Aspiriinia tai Disperiinia. Lääke ei auta rintakipuun, mutta sillä on sydäninfarktin kokoa pienentävä vaikutus.
Kokeneella sydänpotilaalla on taskussa todennäköisesti nitraattilääkettä suihkeena tai tablettina. Ensiavuksi voi riittää hetkellinen lepo ja nitron ottaminen. Mikäli oireet eivät nopeasti helpota, on syytä soittaa 112. Tukkeutunutta sepelvaltimoa voidaan poikkeustapauksissa yrittää avata liuotuslääkkeellä tiikkikannellakin, mutta parantava hoito annetaan sairaalassa.
Äkillinen puheen puuroutuminen, suupielen roikkuminen ja raajojen toispuolinen heikkous viestivät aivoverenkierron häiriöstä (AVH), joka vaatii myös välitöntä sairaalahoitoa. Aivoverenkierron häiriöstä puhutaan, kun aivojen verisuoni tukkeutuu ja aiheuttaa aivokudoksen hapenpuutteen eli infarktin.
Aivoinfarkti on aivoverenkierron häiriöistä yleisin ja vuosittain 18000 suomalaista sairastuu siihen. Aivoverenvuoto on harvinaisempi AVH:n muoto, jossa aivojen verisuoni repeytyy joko omia aikojaan tai vamman seurauksena. Aivoverenvuodon oireena on usein voimakasta päänsärkyä ja pahoinvointia, mutta edellä kuvattuja halvausoireita voi myös esiintyä. Kolmas AVH:n muoto on TIA-kohtaus eli ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. Oireet ovat samat kuin aivoinfarktissa, mutta ne menevät useimmilla ohi tunnissa.
Ensiapu kaikissa AVH:n muodoissa on välitön soitto 112. Potilas ohjataan lepoasentoon ja tarkkaillaan hengitystä ja tajunnantasoa. Mikäli halvausoireet menevät nopeasti ohi, syntyy kiusaus perua tulossa oleva apu tai jättää 112 soittamatta, mutta näin ei tule menetellä. Ohittunut kohtaus toimii varoitussignaalina, sillä hoitamattomana tilanne voi uusiutua ja johtaa pysyvään halvaukseen. AVH-potilaiden tutkimukset ja hoito on mahdollista vain sairaalassa, joten tämä potilasryhmä täytyy evakuoida saaristosta jopa nopeammin kuin sydänpotilaat.
Älli mäellä?
Tajuttomuus on aina vakavasti otettava oire, vaikka suomalaisessa veneilyperinteessä ankkurirommissa marinoitunut perämies ei ole tajuton vaan sammunut. Tajuttomuuden syitä on paljon, toiset vaarallisempia kuin toiset, mutta ensiapu on sama – kylkiasento. Tajuttomuuden syyn selvittäminen vaatii yleensä hieman välineistöä ja ammattiapua, mutta esimerkiksi eräiden huumausaineiden aiheuttama tajuttomuus voidaan helposti hoitaa ensihoitajien toimesta kohteessa, samoin matalalle päässyt verensokeri.
Jotkin syyt vaativat tutkimuksia ja hoitoa sairaalassa, mutta apua odotellessa kylkiasennossa pötköttävän potilaan hengitystä seurataan herkeämättä. Kylkiasento pitää tajuttoman kielen kurissa, oksennuksen ja muut eritteet valuvat ulos ja hengitystiet pysyvät auki.
Perimätietona saaristossa puhutaan, että matalan verensokerin aiheuttama tajuttomuus on helppo hoitaa kaatamalla keltaista jaffaa kurkusta alas tai sivelemällä hunajaa ikeniin. Tutkimustieto ei tue enää ikeniin ja posken limakalvoille levitettäviä sokereita, joten tukehtumisvaaran takia tajuttoman gastin suuhun ei laiteta mitään.
Diabeetikoilta löytyy usein ensiapulääke matalaan verensokeriin ja läheiset osaavat tätä lääkettä antaa.
Sydäniskurin sijainti merkitään vihreällä pohjalla olevalla salamasydämellä.
Hengittääkö se?
Tajuttomuuden vaarallisin syy on elottomuus. Mikäli auttaja kääntää elottoman potilaan kylkiasentoon, hukataan saariston arvokkaimpia minuutteja ja lopputulos on synkkä. Elottoman erottaminen tajuttomasta tapahtuu hengitystä tarkkailemalla. Uhri, joka ei herää, ei hengitä tai ei hengitä normaalisti, on eloton.
Hätäilmoitus tehdään heti ja painelu-puhalluselvytys aloitetaan viipymättä. Vierassatamissa ja saariston kylissä on ilahduttavan paljon sydäniskureita, joten tämä defibrillaattoriksikin kutsuttu laite haetaan elvytyksen avuksi. Maallikkokäyttöön suunnatut sydäniskurit neuvovat elvyttäjää, joten käyttöä ei tarvitse arastella. Elvytystoimet etenevät perinteiseen tahtiin, 30 rintakehän painelua ja kaksi puhallusta. Koronapandemian takia puhallukset ovat hetkellisesti pannassa, mutta jokainen voi arvioida puhalluksen aiheuttaman tartuntariskin vaikkapa oman perheenjäsenen kohdalla. Puhallukset tulevat säilymään osana suomalaista peruselvytystä, vaikka joissakin maissa puhalluksista on luovuttu.
Kylmää ja kuumaa
Suomen vedet ovat suurimman osan veneilykautta sen verran kylmiä, että hypotermian riski on vedenvaraan joutuneella aina olemassa. Nopeasti vedestä pelastetun uhrin ensiavuksi riittää kuivien vaatteiden vaihto ja lämpimän mehun juominen, mutta kylmän kangistama kelluja tarvitsee enemmän apua.
Märät vaatteet poistetaan uhrin päältä, hänet kuivataan ja puetaan kuiviin vaatteisiin tai kääritään peittoihin. Ensiapulaukuissa on useasti hypotermiapeite, jota myös avaruuslakanaksi kutsutaan. Tämä muutaman euron arvoinen kahiseva peite kiedotaan uhrin ympärille ja se ehkäisee tehokkaasti lämmön haihtumista ja suojaa samalla tuulelta ja sateelta. Liikuntakyvyttömän tai tajuttoman hypotermisen uhrin siirtelyssä täytyy noudattaa varovaisuutta, sillä varomaton liikuttelu saattaa aiheuttaa sydänpysähdyksen.
Palovammojen ensiapuun on juuri tullut uusi innovaatio, sillä eurooppalaisissa ensiapuohjeissa kehotetaan peittämään palanut iho 20 min jäähdyttämisen jälkeen pentterin laatikosta löytyvällä kelmulla.
Kylmettyneeltä uhrilta riisutaan märät vaatteet, laitetaan kuivaa ylle ja kääritään avaruuslakanaan.
