Heinäkuun aamu herättää meidät aurinkoisena. Nautimme kahvit kaikessa rauhassa istuinlaatikossa ja mietimme seuraavaa kohdetta. Täälläpäin purjehtiessa ei tarvitse kiirehtiä. Hyviä satamia on tiuhaan, ja niihin mahtuu, vaikka saapuisi myöhään. Tilanne on siis aivan toinen kuin Saaristomerellä tähän aikaan vuodesta.
Päätämme suunnata kansallispuistoon nauttimaan luonnosta. Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon kuuluu sata saarta ja luotoa. Se levittäytyy kapeahkona, 60 kilometrin pituisena kaistana Pyhtään ja Kotkan kohdalta itärajalle.
Illaksi on luvassa navakkaa tuulta, joten luonnonsatamien sijaan valitsemme suojaisan Ulko-Tammion. Sen länsipuolen retkisatamassa on hyvä laituri ja jopa poijut.
Purjehdimme kohti Ulko-Tammiota Haapasaaren suunnalta. Matkaa on vajaat 10 meripeninkulmaa. Merikorttia lukiessa kiinnitämme huomiota meille outoihin sanoihin. Pienten saarten ja luotojen nimien lopuissa toistuvat sanat kopu, helli ja letto. Saaret myös näyttävät erilaisilta kuin meille tutummalla Saaristomerellä. Täällä monet muistuttavat ihan limppua. Ja ne ovat hyvin vehreitä mäntyjen ansiosta.
Hylje moikkasi lapsia
Perillä tapaamme Niemelän perheen, jotka näimme aiemmin Haapasaaressa. Hekin olivat nauttineet kauniista ulkomerinäkymistä matkalla sieltä Ulko-Tammioon.
”Näimme vielä hylkeenkin! Oli niin tyyntä, että lapset ajoivat jollalla veneen vieressä. Yhtä äkkiä hylje kurkkasi heitä edestäpäin. Ja sitten vielä takaa. Se oli tosi symppis! Ja lapset olivat tietenkin aivan innoissaan!”, Emmi Niemelä kertoo.
”Olimme täällä ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja nyt on kolmas kerta. Itäisellä Suomenlahdella on aina ollut hiljaista. Ei todellakaan ole ruuhkaa”, Emmi jatkaa.
Ulko-Tammion eduiksi Emmi listaa suojaisan sataman ja varmuuden siitä, että yö on hiljainen. Aiemmin Niemelät ovat olleet myös Ulko-Tammion itäpuolen satamassa, joka on selvästi matalampi.
”Meistä on kivaa kävellä luontopolkuja, ja täällähän on oikein hyvä sellainen. Lasten suosikki on vanha tykki, kun sitä voi pyörittääkin”, Emmi sanoo, ja tytär Kerttu vahvistaa asian ponnekkaasti nyökkäämällä. Sitten pitääkin kiinnittää huomio perheen koiranpentuun, joka näkee jotain mielenkiintoista laiturin ja veneiden välissä. Touhukas tuleva metsästyskoira on osoittautunut lupaavaksi purjehtijanaluksi.
Ulko-Tammion kartasta näkee sodan ajan rakennelmia. Saaressa on hyvin kerrottu sen ajan historiaa.
Monipuolinen luonto
Ulko-Tammion luonto on poikkeuksellisen vaihteleva. On kuivia rantakallioita, mäntykangasmetsää, rantaniittyjä ja soista lettoa. Monipuolisen kasvillisuuden arvo ymmärrettiin jo varhain, ja saari suojeltiinkin ensimmäisen kerran jo 1920. Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon saari liitettiin heti perustamisvuonna 1982.
Kansallispuisto tunnetaan kuitenkin ennen muuta merilinnuistaan. Keväisin muuttolinnut täyttävät taivaan, sillä miljoonapäisen arktikan reitti kulkee kansallispuiston yli. Silloin yksi parhaista tähystyspaikoista on Ulko-Tammion lintutorni. Kesäisin yleisimpiä vesilintuja ovat lokkien ohella isokoskelo ja tukkasotka. Ruokki ja riskilä viihtyvät myös, sillä maihinnousukielto useilla luodoilla turvaa niiden pesinnän. Harvinaisista vesilinnuista täällä elävät pilkkasiipi, etelänkiisla, merihanhi ja luotokirvinen.
Haahkan tapaa sen sijaan harvemmin kuin Itämeren läntisissä osissa. Tämä johtuu siitä, että veden suolapitoisuus on täällä alhaisempi, ja sen seurauksena haahkojen pääravintoa, sinisimpukkaa on vähemmän tarjolla. Alhaisemman suolapitoisuuden vuoksi myös esimerkiksi Saaristomereltä tuttu rakkolevä sinnittelee äärirajoilla.
Rauhoitettu Rantakäärme (Natrix natrix). Näitä vaarattomia käärmeitä voi rauhassa katsella laiturikiviltä.
Sota jätti jälkensä
Saaressa näkyvät myös toisen maailmansodan jäljet. Metsähallituksen verkkosivuilta löytyy erillinen esite, jonka opastuksella voi kiertää tutustumassa esimerkiksi palautettuun rannikkotykkiin. Taskulamppu kannattaa ottaa mukaan, sillä yksi kiinnostava kohde on kallioon louhittu tunneli.
Canet rannikkotykki. Suomen rannikkotykistön pääase. Komentopaikaksi ja varastoksi tarkoitettu tunneli on kymmeniä metrejä pitkä. Sisällä on pimeää ja märkää – taskulamput mukaan ja saappaat jalkaan.
Ulko-Tammiosta tehtiin linnake talvisodan jälkeen, kun itäraja oli siirtynyt lähemmäs ja Neuvostoliitolle oli menetetty myös esimerkiksi parinkymmenen meripeninkulman päässä sijaitseva Suursaari. Tuolloin myös Ulko-Tammiosta tehtiin yksi saari, kun kaksi saarta yhdistettiin täyttämällä niiden kapea väli. Satama sijaitsi samassa paikassa kuin nytkin.
