Olin ensimmäisen kerran elämässäni purjeveneen kyydissä vuonna 2014 Tampereen Näsijärvellä. Kyseisenä kesänä hyvä ystäväni Rikumatti päätti Pertti Dunckerin kirjan innoittamana hankkia itselleen purjeveneen. Vene oli nimeltään Cariann, 27 jalkainen kuidutettu one-off puuvene.
Purjehduksesta emme tienneet mitään – köysiä vedettiin ja välillä jopa työnnettiin ja sen jälkeen katsottiin mitä tapahtuu. Alkutalvi saapui Tampereelle, mutta halusimme purjehtia niin pitkään, kuin pystyy. Viimeisillä reissuilla köydet olivat jäässä, joka hankaloitti mutta ei kuitenkaan estänyt purjehdusta. Suomen talvi on pitkä ja purjehdusta harrastavalle vielä pidempi.
Silloin on paljon aikaa miettiä mitä seuraavaksi tehdään.
Rikumatti ehdotti veneen siirtämistä merelle, jotta voitaisiin purjehtia Ruotsiin kesälomalla 2015. Kuulosti kiehtovalta! Mahdollisuuksia ideassa nähtiin huomattavasti riskitekijöitä enemmän. Vene siirrettiin Raisioon ja yksi ystävämme houkuteltiin myös mukaan matkaan. Veneellä päästiin aina Nynäshamniin asti ja takaisin Suomeen. Lågskärin majakalla ymmärsin, mitä purjeveneellä liikkuminen voikaan ihmiselle mahdollistaa. Sen avulla pääsee paikkoihin, joita ei tiennyt edes olevan olemassa.
Näsijärvellä harjoiteltiin keula-ankkurointia kesällä 2018.
Vailla asuntoa
Pian Ruotsin reissun jälkeen olin vailla asuntoa ja sainkin Rikumatilta luvan asua veneessä kauden loppuun asti. Samaisena syksynä tapasin Outin, ja ensimmäiset treffit pidettiin veneessä.
Ilokseni Outi ei säikähtänyt normaalista poikkeavia asumisolosuhteita.
Vuonna 2017 Rikumatti hankki uuden veneen. Vene oli merkiltään Najad 34 ja nimeltään Rosemarie, jolla purjehdittiin samaisena kesänä Ruotsin kautta Kööpenhaminaan ja sieltä takaisin Suomeen Saksan, Puolan ja Liettuan kautta. Outi oli mukana miehistössä Puolasta takaisin Suomeen. Sitä ennen Outi oli ollut muutaman kerran purjeveneen kyydissä, joten purjehdus oli kaikin puolin uusi asia hänelle.
Retkeltä tultiin takaisin kotiin kesäloman viimeisenä päivänä. Päivä oli minulle ahdistava, kesäloma tuntui jälleen kerran liian lyhyeltä ajalta olla vapaa. Mietin, miten asiat saisi järjestettyä siten, että kesäloma olisikin joskus paljon enemmän kuin neljä viikkoa. Tuo vuoden 2017 elokuinen sunnuntai oli yksittäisistä päivistä ehkä se kaikista merkittävin Olivialla etelään -retken toteutumisen suhteen. Miksi? Koska sinä sunnuntaina muodostui suunnitelma tulevasta.
Piihiin harjoittelua Näsijärvellä kesällä 2018.
Suunnitelma ja päätös
Ehdotin Outille, että ostetaan lompakollemme sopiva merikelpoinen vene. Asutaan veneessä kesä 2018 ja irtisanotaan varsinainen asunto, jotta saadaan rahaa säästöön. Kesällä 2019 lähdetään vuodeksi jonnekin missä meri ei jäädy. Outi piti suunnitelmaa erinomaisena, mutta kehotti miettimään asiaa vielä yön yli. Mietin, ja ajatus irtiotosta tuntui edelleen erittäin järkevältä.
Maanantai-iltana avasimme Nettiveneen ja katsoimme, mitä on tarjolla. Ymmärrystä veneistä ei juurikaan ollut, mutta sen tiesin, että pitkäkölinen vene on turvallinen ja vakaa. Maksimihinnaksi hakuun laitettiin 25 000 euroa ja minimipituudeksi yhdeksän metriä. Varteenotettavia hakutuloksia tuli kolme: Vindö 40, HR Monsun 31 ja Amigo 33.
Heti seuraavalle viikonlopulle sovimme tapaamisen Vindön ja Monsunin omistajien kanssa pääkaupunkiseudulle. Monsun, silloin nimeltään Albatross teki meihin heti vaikutuksen. Vene vaikutti todella hyvin pidetyltä ja myyjäpariskunta luotettavalta. Vene oli juuri sellainen mikä sopisi suunnitelmaamme.
Veneen ostopäivä elokuussa 2017.
Lähdimme ajamaan tapaamisten jälkeen kotia kohti ja mietimme, että mitäs nyt tehdään.
Outi oli tuolloin työtön ja juuri hakenut vapaata sairaanhoitajan paikkaa. Sovimme, että jos Outi saa työpaikan, niin tehdään tarjous veneestä. Työpaikka meni kuitenkin sivu suun. Istuimme alas ja mietimme, että oliko tämä nyt tässä ja lykkäämmekö veneen hankintaa ensi kevääseen.
Sydämen ääni kuitenkin voitti järjen ja päätettiin tehdä tarjous veneestä. Hinnaksi sovittiin 22 000 euroa ja varsinaiset kaupat tekisimme viikon päästä. Veneen laskeuduttua Näsijärveen olo oli uskomaton. Aikaa oli kulunut tasan kolme viikkoa siitä kun idea syntyi ja nyt meillä oli yhteinen vene! Viikko tästä eteenpäin Outin puhelin soi – töitä olisi tiedossa.
Aurinkopaneeli-telineen ja kumiveneen taavettien asennusta ja sovittamista keväällä 2019.
Veneen valmistelu
Purjehdimme Albatrossilla Näsijärvellä loppukauden 2017. Talvella oli tarkoitus laittaa vene ensi kesää varten asumiskuntoon. Ensimmäisenä asensimme lämminvesivaraajan ja suihkun. Suihkuhuoneena toimisi pappateltta ja hanalle fiksuin asennuspaikka oli avotilan säilytyslokero. Lämminvesivaraajan lisäksi veneeseen tarvittiin maasähköjärjestelmä. Löysimme veneisiin tarkoitetun maasähkösarjan, jonka voi asentaa ilman sähkömiehen pätevyyttä, joten pääsimme tekemään asennuksen itse.
Talvella löysimme netistä sattumalta artikkeliin, jossa kerrottiin veneemme moottorin (Volvo Penta 2003) vaihteistossa piilevästä tyyppiviasta. Vian vuoksi vaihteistossa oleva akseli kuluu huomattavasti normaalia nopeammin ja kun kulumaa on tapahtunut tarpeeksi, ei voima enää välity vaihteistolle. Tiedossa olevan kytevän vian kanssa ei reissuun ole järkevää lähteä ja vaihteisto päätettiin ottaa irti. Englannista löytyi asiaan vihkiytynyt konepaja, jonne kulunut akseli lähetettiin työstettäväksi.
Loppusyksystä olimme huomanneet pinnaa kääntäessä omituista kolinaa, joka tuntui tulevan peräsimestä. Talvella äänelle löytyi syy: molemmat peräsimen saranatapit olivat ajan myötä kuluneet.
Isäni Eeron avustuksella saimme peräsimen irti ja vanhat tapit korvattiin uusilla. Oli lohdullista tietää, että veneen ehkä tärkeimmässä osassa eli peräsimessä on nyt kaikki hyvin.
Peräsimen ollessa irti oli oiva tilaisuus ottaa irti myös potkuri sekä potkuriakseli, jotta voisimme uusia potkuriakselin kuluneen kumilaakerin. Kun potkuriakseli irrotettiin, oli järkevää tarkistaa akselitiivisteen kunto ja vaihtaa uudet tiivistenauhat vanhojen tilalle. Tämä on hyvä esimerkki veneprojektien lumipalloilmiöstä.
Asumaan veneeseen
Irtisanoimme vuokra-asuntomme keväällä 2018 ja vuokrasimme autotallin maallista omaisuuttamme varten. Muuttolaatikoita varastoon vietiin 35, veneeseen tavaraa tuli viiden laatikon verran. Asuntoa irtisanoessamme tiesimme, että syksyllä asunnon löytäminen, jossa lupaudumme olemaan alle vuoden, on opiskelijakaupungissa haastava tehtävä. Ajattelimme niin kuin monta kertaa aiemminkin, että asioilla on taipumus järjestyä.
Veneessä asuminen oli suunnitelmamme kannalta erinomainen testi. Jos emme pystyisi asumaan kesää veneessä, kannattaa vuodeksi reissuun lähtöä miettiä uudelleen. Veneessä asumiseen totuimme yllättävän nopeasti. Alkukesästä veneellä järjestetyissä tupaantuliaisissa vene sai uuden nimen, Olivia.
Pyykkiä pesimme ystäviemme ja perheemme luona sekä itsepalvelupesuloissa. Kaikin puolin veneessä asuminen oli mainio kokemus. Missään vaiheessa veneen pieni asuintila ei muodostunut ongelmaksi. Tämä oli hyvä asia projektin jatkumisen suhteen. Veneasumisessa on paljon samaa kuin kesämökillä olemisessa. Viimeisiä hienouksia ei ole, mutta kaikki tarpeellinen löytyy.
Elämästämme oli veneessä asumisen myötä tullut pykälää yksinkertaisempaa. Se tuntui hyvältä.
Lisää valmistelua
Veneen valmistelu jatkui heti kesän 2018 jälkeen, kun vene oli nostettu talviteloille. Talven suurin projekti oli pääosin 30–40 vuotta vanhan 12 voltin sähköjärjestelmän uusiminen. Projektin aloittamisesta teki haasteellista se, että ymmärryksemme sähköasioihin oli vähäistä. Tutkin eri tietolähteitä ja opiskelin kaksi kuukautta miten veneiden 12 voltin sähköjärjestelmä toimii ja mitkä ovat hyviä asennustapoja. Epävarmuutta oli ilmassa paljon, mutta pienin askelin asiat alkoivat valkenemaan ja sähkökaavio saatiin piirrettyä.
Tyypillinen näky veneen sisältä talven projektien aikana.
Sähköjärjestelmän uusimista varten ostoslistalla oli uudet akut, kytkinpaneelit, akkumonitori, aurinkopaneeli, lataussäädin ja akusta-akkuun laturi, joka korvasi vanhan latauksen jakajan. Edellä mainittujen lisäksi hankittiin valtava määrä erikokoisia kaapeleita, liittimiä ja muita tarvikkeita sekä sähkötyökalut joita ei meiltä entuudestaan löytynyt. Uudelleen rakentamisen työtä oli paljon, mutta se kannatti, koska itseopiskelun ja tekemisen ansioista säästimme pitkän pennin.
Kun saimme sähköprojektin päätökseen, jatkuivat valmistelutyöt muiden tehtävien parissa. Moottorin suuttimet huollettiin, polttoainesäiliö puhdistettiin, vettynyt ankkuriboksin lattia vaihdettiin, purjeet huollettiin, uusi vhf-radio asennettiin, kannen läpiviennit uusittiin ja aurinkopaneelia ja kumivenettä varten teetettiin teline. Näiden lisäksi oli sata muuta asiaa, jotka tekivät keväästä työntäyteisen.
Aikaa ei ollut odottaa kelien lämpenemistä joten talvipakkasilla epoksitöitä tehtiin kotona lämpimässä. Taustalla pilkottaa venemessuilta ostettu 280 watin aurinkopaneeli.
Varustehankinnat
Jos kertoo venetarvikkeita myyvälle yritykselle tällaisen retken suunnitelmista, on myyjän helppoa perustella pitkä lista varusteita, joita tulisi hankkia. Pelkästään turvallisuuteen vedoten saa useamman tuhannen euron edestä rahaa kulutettua. Lompakkomme kiljuivat järkytyksestä, joten alkoi ankara pohdinta siitä mitä pidämme tärkeänä ja mihin rahat priorisoidaan.
Näsijärvellä olimme purjehtineet tablettiin asennetun Navionics-karttasovelluksen avulla, joka palveli meitä loistavasti. Plotterin hankkimista mietimme pitkään. Järkevän kokoinen plotteri karttoineen olisi maksanut noin 1 500 euroa, mutta samalla hinnalla saa 15 Android-tablettia karttoineen. Päädyimme hankkimaan kaksi uutta tablettia ja niihin sopivan roiskevedenkestävän suojakuoren. Näiden lisäksi meillä on vedenkestävä puhelin, josta löytyy navigointiohjelmisto.
Ais:n suhteen päädyimme malliin, joka on lähettävä/vastaanottava ja muodostaa veneeseen wifi-verkon, jolloin alusten tiedot saa näkymään navigointiin tarkoitetussa tabletissa.
Hankimme kesällä 2018 veneeseen ohjauspinnaan kytkettävän autopilotin. Autopilotti hoiti työnsä hienosti Näsijärvellä purjehdittaessa, mutta epäilimme, että se ei pystyisi ohjaamaan venettä Atlantin aalloilla. Tämän vuoksi harkitsimme pitkään tuuliperäsimen hankkimista. Tuuliperäsimet ovat arvokkaita, joten yritimme talven aikana metsästää sellaista käytettynä – tuloksetta.
Päätimme antaa autopilotille mahdollisuuden ja jatkaa käytetyn tuuliperäsimen etsintää matkan varrelta.
Maalausta ja opiskelua
Maalasimme veneen pohjaan kaksi kerrosta pehmeää myrkkymaalia, ensimmäisen punaisella ja toisen sinisellä. Kun punaisen väri taas tulee esiin, tiedämme puolet maalin paksuudesta olevan vielä jäljellä.
Ennen retkelle lähtöä suoritimme molemmat vhf-radiotutkinnon ja kävimme Meriturvan järjestämällä veneilijän pelastautumiskurssilla. Suurin oppi itse tekemisen lisäksi on saatu Youtubesta, josta on katsottu valtavasti purjehtijoiden tekemiä videoita purjeiden trimmauksesta konehuoltoihin asti.
Työn ja kodin jättäminen
Veneessä asutun kesän 2018 jälkeen muutimme ystävämme omakotitalon pihalla olevaan piharakennukseen. Se oli meille loistava ratkaisu, koska saimme asua siinä tarvitsemamme 10 kuukautta. Ennen veneessä asuttua kesää asuimme vuokralla. Kummallakaan ei siis ollut omaa asuntoa, jota olisimme itseämme varten rakentaneet ja joka nyt olisi pitänyt laittaa vuokralle tai myydä.
Alkuvuodesta 2019 otimme tulevan retkemme puheeksi työpaikoillamme. Outi työskenteli sairaanhoitajana vanhustyössä ja minä tuotekehitysinsinöörinä IT-firmassa. Meidän molempien toive toteutui, työsuhteet pidettiin voimassa ja vuoden mittainen palkaton poissaolo mahdollistui.
Pakettiautollinen tavaraa vietiin Oliviaan. Loppu maallisesta omaisuudesta jätettiin kanahäkkiin Suomeen.
Raha-asiat
Kuinka paljon rahaa tarvitaan joka kuukausi purjeveneellä liikkumiseen ja veneessä elämiseen? Aloitimme arvion tekemisen selvittämällä reittimme varrella olevien satamien hinnastoja. Venettä ostaessamme emme tulleet ajatelleeksi kuinka paljon merkitystä muutamalla kymmenellä sentillä voi olla satamamaksuihin. Satamamaksut alle kymmenmetriselle veneelle olivat hinnastojen perusteella 10–30 euroa per yö. Satamamaksut kasvoivat karkeasti arvioituna 20–30 prosenttia, jos veneen pituus ylitti 10 metriä.
Varovaisesti arvioimme muutaman yön per kuukausi olevan ilmaisia joko yöpurjehduksen tai luonnonsatamiin ankkuroinnin vuoksi. Tämän perusteella laskimme satamiin kuluvan noin 500 euroa kuussa.
Ruokaan varasimme 500 € ja saman verran kaikkeen muuhun (kaasu, diesel, varaosat, vakuutus, hurvittelut). Tästä muodostui arviomme kuukausibudjetiksi, 1 500 €/kk sisältäen kaiken kahdelle ihmiselle, tarkoittaen sitä että säästöjä tulee olla 18 000 € ennen reissuun lähtöä, jotta rahat riittävät vuoden mittaiselle retkelle.
Reittisuunnitelma
Purjehdusblogeista ja Youtube-videoista oli suuri apu reittisuunnitelman tekemistä varten. Niistä muodostimme käsityksen kuinka paljon eri merialueiden läpi kulkemiseen olisi hyvä varata aikaa. Alusta alkaen meillä oli ajatus, että edetään rauhassa ja vietetään aikaa mielenkiintoisissa paikoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuodessa ei kovin kauas pääse, jos haluaa purjehtia samaisen vuoden aikana vielä takaisin Suomeen. Pidämme lämmöstä ja halvoista hinnoista, joten luonnollinen suunta on silloin etelä. Pohdimme, että realistinen päämäärä voisi olla eteläinen Portugali tai Espanja.
Reitillä oli ainoastaan yksi selkeä merimatka, joka suositellaan purjehtimaan tiettyyn aikaan vuodesta. Se on Biskajanlahti, joka pitäisi ylittää elokuun loppuun mennessä. Halusimme noudattaa suosituksia, olihan kokemuksemme niin pientä, joten Biskajanlahden ylitys elokuun loppuun mennessä asetti raamit aikataulun tekemiselle. Jos haluamme käyttää Itämereen, Pohjanmereen ja Englannin kanaaliin kuhunkin noin kuukauden, tarkoitti se sitä, että lähtöpäiväksi päätettiin 4. kesäkuuta 2019.
Kuva Tampereelta keväällä 2019, pohja maalattu ja vene valmiina Raisioon siirtoa varten.
Vakuutukset
Ennen reissuun lähtöä otimme yhteyttä kaikkiin suomalaisiin ja kolmeen ulkomaalaiseen (Yatch Pool, Pantaenius, Topsail) vakuutusyhtiöön vene- ja vastuuvakuutusta varten. Yatch Pool ja Topsail eivät tarjonneet vakuutusta vedoten veneemme ikään. Pantaeniukselta tarjouksen saaminen olisi edellyttänyt perusteellisen veneen kuntotarkistuksen, jonka teettäminen olisi tullut maksamaan lähes tuhat euroa. Suomalaisista yhtiöstä tarjous saatiin ainoastaan Pohjola Vakuutukselta, josta vakuutus lopulta otettiinkin. Muilta yhtiöltä emme tarjouksia saaneet. Syinä olivat se, että retkemme sijoittui Itämeren ulkopuolelle tai veneemme arvo ei ylittänyt vakuutettavan veneen minimiarvon (50.000 €) rajaa.
Seuraavassa osassa seurataan Olivian matkaa Heikin ja Outin kanssa kohti etelää. Seuraa matkaa myös Instagramissa @slow.sailing.
Matkakertomus on julkaistu Vene-lehdessä 2/2020
