Mukana vertailussa:
- E3-Marin, Porvoo
- Touri Marine, Espoo
- Marengo, Inkoo
- Venehuollot.fi, Helsinki
Perämoottori vaatii ajoittain huoltoa. Sen voi tehdä itsekin, mutta tekisikö ammattilainen huolellisempaa työtä?
Päätimme ottaa asiasta selvää Kipparin ja Vene-lehden suuressa yhteisvertailussa. Mallia otimme samaan lehtiperheeseen kuuluvan Tekniikan Maailman huoltovertailuista, eli veimme moottorit huoltoon tavallisiksi veneilijöiksi tekeytyneenä. Tarkoitus oli vertailla sekä teknistä suoritusta että asiakaspalvelua.
Testimoottoreiksi valikoitui kaksi nelitahtista: Yamahan 40-hevosvoimainen ja Evinruden 70-hevosvoimainen moottori (jonka valmistaja on itse asiassa Suzuki).
Vertailussamme on mukana yhteensä kahdeksan huoltoa: kaksi Yamaha-merkkihuoltoa ja kaksi Evinrude-merkkihuoltoa sekä yhteensä neljä ei-merkkihuoltoa. Vapaiden huoltojen tulokset kerromme tässä numerossa, merkkihuoltojen seuraavassa (Vene 4/2020, ilm. 1. huhtikuuta).
Kaksi testimoottoria
Testimoottorit eivät olleet niin uusia, että niissä olisi ollut sähköinen huoltokirja. Yamaha oli vuosimallia 2005 ja Evinrude muutaman vuoden vanhempi.
Koska moottoreissa on kokoeroa ja Evinrudessa jopa yksi sylinteri enemmän, ei huoltojen hintoja voi vertailla merkkien kesken. Sen sijaan Yamaha-huoltojen hintoja voi verrata keskenään, samoin Evinrude-huoltojen.
Ennen vertailun aloittamista haimme omistajan käsikirjoista esiin huolto-ohjelman ja etsimme huoltokohteita, jotka on tehtävä joka vuosi. Huoltoon viedessä pyysimme moottorille vuosittain tehtävän huollon, jota kutsutaan eri paikoissa hieman eri nimillä (esim. vuosihuolto, kausihuolto ja talvihuolto).
Varsinaista huoltokohteista tärkeimmät olivat tietenkin öljynvaihdot eli moottoriöljyn ja suodattimen vaihto sekä peräöljyn vaihto. Evinrudeen oli lisäksi tehtävä polttoainesuodattimen vaihto, Yamahassa vain sen tarkastus ja tarvittaessa vaihto.
Teimme moottoreihin muutamia testivikoja havaitaksemme, muistetaanko kaikki huoltokohteet tarkastaa ja kerrotaanko havaituista vioista asiakkaalle.
Valitsimme moottorihuollot etelärannikolta niin, että etäisyys Helsingistä oli maksimissaan vajaat sata kilometriä. Lännessä matkustimme Inkooseen ja idässä Porvooseen saakka, ja lisäksi kävimme korjaamoissa Espoossa ja Helsingissä.
Huollot tehtiin joulu-tammikuussa, jotta huollon laatu ei jäisi kausikiireestä kiinni. Ainakin huoltoaikoja oli sesongin ulkopuolella tarjolla hyvin.
