Pikkuperämoottorit ovat käteviä koneita moneen käyttöön. Niitä on helppo nostella veneeseen ja veneestä ja ne vievät raskastakin kuormaa, hitaasti tosin.
Koeajoimme markkinoiden pienimmät. Eroja löytyi, vaikka kulutuksesta ei paljon kannata saivarrella – tunnin koneita kaikki tyynni.
2,5-hevosvoimaiset perämoottorit ovat suosittuja koneita myyntimäärästä päätellen, sillä vuosittain kaupasta kannetaan 4 000-5 000 pienimmän teholuokan perämoottoria. Markkinajohtaja on – tiettävästi – Honda, mutta aivan tuntumassa on Yamaha. Suzuki ja Mercury seuraavat perässä, muita moottoreita myydään vähemmän. Pikkuisia suositumpia ovat ainoastaan neliheppaiset.
2,5 hevosvoiman perämoottoria käytetään ennen kaikkea soutuveneissä ja suurempien veneiden apujollan moottorina. Se antaa soutuveneelle ja parin hengen kuormalle mukavan 4-5 solmun nopeuden, eikä kuluta kohtuuttomasti polttoainetta. Apujollassa alle 20 kiloa painava moottori on kätevä, sillä se on helppo nostaa pois jollan perästä vaikkapa veneen kaiteeseen.
Kaikki testin moottorit olivat nelitahtisia, sillä myös 2,5-hevosvoimaisia koskevat uudet päästömääräykset. Kaksitahtisia kaasutinkoneita ei saa enää tuoda markkinoille ja kauppiaiden varastot alkavat olla tyhjiä.
Polttoaineen suoraruiskutuksella varustettuja 2,5 hevosvoiman kaksitahtikoneita ei kukaan ainakaan toistaiseksi valmista, vaikka jo aikanaan OMC sellaista testasi. Kaksitahtitekniikka nostaisi nyt noin 700 euroa maksavan nelitahtimoottorin hinnan kilpailukyvyttömäksi.
Koeajossa olleiden Hondan, Mercuryn, Tohatsun, Suzukin ja Yamahan ohella myynnissä on ollut Johnsonin nelitahtinen moottori. Sen on valmistanut Suzuki, mutta yhteistyösopimus päättyy vuoden lopussa. Johnsonin maahantuojan mukaan 2,5-hevosvoimaiset moottorit ovat heiltä loppu, eikä uusia Suzukin valmistamia enää tule. Siksi se ei osallistu tähän testiin.
Toinen samanlainen pari ovat Mercury ja Tohatsu. Jo pitkään Tohatsu on valmistanut Mercuryn pienet moottorit ja myös 2,5-hevosvoimaiset ovat identtisiä konekopan teippauksia lukuunottamatta.
Teksti: Ari Inkinen, kuva: Heikki Juuri-Oja
