Meriveden korkeuteen vaikuttavia säätekijöitä ovat tuuli, ilmanpaine ja jääpeite. Pitkään jatkuvat länsi- ja lounaisvirtaukset tuppaavat pakkaamaan merivettä Suomen rannikoiden pohjukoihin, jolloin vedenkorkeus nousee meillä ja vastaavasti laskee Ruotsin rannikolla.
Suurimmat poikkeamat meriveden korkeudessa on havaittu syys- ja talvikuukausina voimakkaiden lounais- ja länsimyrskyjen yhteydessä, kun tuuli on voimakasta ja ilmanpaine laskee. 9. tammikuuta vuonna 2005 meriveden korkeus nousi ennätyslukemiin useilla mittauspisteillä etelä- ja lounaisrannikolla.
Haminassa vedenkorkeus oli jopa 197 cm yli normaaliarvojen, Helsingissäkin 151 cm. Joku saattaakin muistaa, kuinka merivesi tunkeutui tuolloin Helsingin Kauppatorille.
Miten ilmanpaine sitten vaikuttaa vedenkorkeuteen? Yksinkertaisimmillaan voisi ajatella, että korkea ilmanpaine painaa vettä kasaan, koska ilma veden päällä painaa enemmän. Matalapaineen vallitessa ilmanpaine laskee ja niinpä vedenpintaan kohdistuu pienempi paino, jolloin vedenpinta nousee. Keskimääräinen ilmanpaine on 1013 hPa. Yhden hPa:n (ilmanpaineyksikkö, hehtopascal) muutos ilmanpaineessa vaikuttaa vedenkorkeuteen noin senttimetrin verran.
Pitkäkestoisen korkeapaineen vallitessa vesillä kannattaa olla erittäin tarkkana. Aurinkoisessa ja heikkotuulisessa säässä sitä helposti unohtaa, että veneilyreitin varrella saattaa vaania yllättävä vaara. Erityisen tarkkana kannattaa olla silloin, kun korkeapaine tuo Suomeen itä- ja koillistuulia. Tällöin merivesi tuppaa pakenemaan Suomen rannikoilta kohti Ruotsia ja Itämeren eteläosaa.
Merenpinta voi laskea Perämeren rannikolla jopa yli metrin ja Suomenlahdellakin yli puoli metriä, jolloin karilleajon riski kasvaa. Sekä Forecan että Ilmatieteen laitoksen sivuilta löytyy ajantasaista tietoa meriveden korkeuksista eri puolilla Suomea.
Myös jääpeitteellä on vaikutusta vedenpinnan korkeuteen. Jääpeite estää tuulen vaikutuksen veden pintaan, mikä johtaa siihen, ettei tuuli pääse kasaamaan vettä rannikkoa vasten.
Muita tekijöitä, jotka vaikuttavat meriveden korkeuteen Itämerellä, ovat Tanskan salmien kautta saapuvat virtaukset ja nk. Seiche-aalto. Kun valtameren korkeus Atlantilla nousee, tuntuvat vaikutukset viiveellä myös Itämerellä. Seiche-aallolla puolestaan tarkoitetaan seisovaa aaltoliikettä (”kylpyamme-efektiä”), joka on ominainen pitkulaisissa ja kapeissa merialtaissa.
Suomenlahdella seisovaa aaltoliikettä syntyy länsi- ja itätuulilla ja sen vaikutus tuntuu varsinkin lahtien pohjukoissa.
Voimakkaat tuulet käynnistävät seisovan aaltoliikkeen, jolloin vesi vuoroin nousee ja vuoroin laskee Suomenlahden eri osissa. Kylpyammeessa saman seisovan aaltoliikkeen saa aikaiseksi kohottamalla ammetta toisesta päästä ja poikkeuttamalla vesimassaa.
