Auschwitzin keskitysleirin vapauttamisen vuosipäivä nosti alkuvuodesta esiin Saksan natsihallinnon sotarikokset II maailmansodan aikana. Myös Suomessa pakkotyön muistomerkkejä on edelleen nähtävissä. Vaivattomammin asiaa voi muistella Karigasniemelle Kaamasesta vievällä kantatie 92:lla, joka on saksalaisten vankityöllä rakentama.
Veneilijän kohde löytyy puolestaan Inarinjärveltä, sen erämaaosasta, Andreasnuoran salmesta.
Leirin jäänteitä on näkyvissä siellä täällä.
Väyliä pitkin ajettaessa noin 15 kilometrin päässä lähimmästä satamasta Nellimistä löytyvä Andreasnuora erottaa Kaamassaaren ja Taplasaaren. Salmen koillisrannalla Kaamassaaren puolella on edelleen nähtävissä vanhan suurlaiturin paalutuksia, mutta parempi rantautumispaikka on siitä hieman eteenpäin, kaislikon keskellä. Ensimmäisenä saaressa vastaan tulevat piikkilankaesteiden jäännökset, konekivääripesäkkeen monttu ja iso kasa vanhoja polttoainetynnyreitä. Täällä oli Organisation Todtin syrjäisin vankileiri, jossa pakkasesta ja räkästä piittaamatta tehtiin polttopuita Petsamon rintamalle.
Puu säilyy arktisessa ilmanalassa vielä kauan.
Kaamassaaren vankileiri on täysin tuotteistamaton. Palveluita ei ole edes laiturin vertaa – ei muistomerkkiä, ei opastauluja. Luonto on ottanut omansa, sillä vanhat parakit ovat saaneet lahota pystyyn. Piikkilankaesteitä on näkyvillä siellä täällä. Varsinaiset metsätyöt tehtiin syvällä saaressa sekä Andreasnuoran toisella puolella Taplasaaressa, jonne pääsee myös rantautumaan; näkyvillä on paikalleen lahonneita tukkikasoja.
Kaamassaaren rantaan pääsee perämoottoriveneellä hyvin, mutta karien vuoksi Andreasnuorassa pitää ajaa hiljaa.
Inari on mahtava veneilykohde, erityisesti luontonsa puolesta. Vaikka arktisilla alueilla kasvaminen on hidasta, täällä luonto on peittänyt pahuuden jälkiä. Silti niitä on edelleen kylliksi: kun veneen irrottaa rannasta ja matka väylälle salakavalia kiviä vältellen alkaa, miehistö on hiljainen, sanaton.
