Nelihenkinen suomalaisperhe etsii itselleen matkavenettä. He ovat omasta mielestään pulassa, koska vaihtoehtojen kirjo on valtava. Kuten on hintahaitarikin. Investoinnin ylärajan määrittäminen tiputtaa joukosta osan, mutta edelleen lista on turhan pitkä.
Jatketaan karsimista. Yksi ostokriteereistä voi olla valmistajan kotimaa, joillekin valmistusmateriaali, veistämön maine, venemerkin status tai jälleenmyyntiarvo ovat tärkeitä. Joillakin on tuttu kauppias, joillekin ystäväpiirin suosituksilla on iso merkitys. Bensa- ja dieselkoneilla on omat kannattajansa, kuten perä- ja sisäperämoottoreillakin.
Viime vuosina myös veneen taloudellisuus on noussut yhdeksi merkittäväksi pohdinnan aiheeksi. Koko ajan nousevat polttoainekustannukset ovat pakottaneet miettimään, kuinka paljon ajamiseen voi ja haluaa käyttää rahaa.
Paras tapa vertailla taloudellisuutta on suhteuttaa kulutus ajettuun matkaan. Vene-lehden koeajoissa mitataan tarkasti, kuinka monta litraa moottori kuluttaa polttoainetta tunnissa. Tämän jälkeen luvut suhteutetaan aina veneen nopeuteen ja vasta tällöin saadaan eri veneiden kesken vertailukelpoisia arvoja.
Monille voi tulla yllätyksenä, ettei tehon lisäys tarkoita automaattisesti taloudellisuuden heikentymistä, kun vertaillaan kunkin yhdistelmän taloudellisinta matkanopeutta. Hyvinkin monenlaiset veneet voivat päästä lähelle yhden litran kulutusta meripeninkulman matkalla. Lukemaa pidetään kohtuullisen kulutuksen rajana, joskin turhan yleistävänä sellaisena.
Täysin vastaavasti myöskään nopeuden lisäys ei läheskään aina merkitse, että ajaminen olisi heti epätaloudellista. Ja kääntäen, hidaskin vene voi olla karmea syöppö.
Uppoumavene?
Uppoumaveneellä tarkoitetaan alusta, joka ei ylitä runkonopeuttaan. Tyypillinen matkanopeus on 6–8 solmua. Moottorilta vaaditaan vain vähän tehoa. Tämä voi laskea hankintahintaa paljonkin. Pieni kone ei myöskään vie veneestä kohtuuttomasti tilaa.
Pääosa uppoumaveneistä on erittäin taloudellisia. Alle 0,5 l/mpk:n kulutuslukemat ovat yleisiä.
Mitä painavammasta veneestä on kyse, sitä enemmän hevosvoimia hidaskin eteneminen toki vaatii. Juuri tässä piilee yksi taloudellisuuteen liittyvä riski: jos kaasua käyttää liian hanakasti, voi kulutus nousta yhdestä jopa reilusti yli kahteen litraan mpk:n matkalla, vaikka vauhti samalla nousee vain yhden solmun.
Uusia uppoumaveneitä ei nykyään ole juuri tarjolla. Pääsyy tähän on, että maailmasta on tullut hektinen ja kaikilla on kiire. Venetyyppi tarjoaa kuitenkin paljon heille, joille ei ole ongelma, että 60 mpk:n matkaan kuluu 10 tuntia.
Uppoumavene Linssen Grand Sturdy 33.9, koneteho 75 hv (diesel), matkanopeus 5,5 kn, kulutus 0,76 l/mpl.
Puoliliukuva?
Myös uusien puoliliukuvien veneiden tarjonta on nykyään vähäistä – pitkälti samoista syistä kuin uppoumaveneidenkin.
Puoliliukuvat pakotetaan konetehoa kasvattamalla yli runkonopeuden ja samalla kulutus nousee jyrkästi. Useimmat venetyypin kannattajat ajavat kuitenkin useimmiten reilusti alle 10 solmun matkanopeutta ja lisäävät vauhtia vasta, kun tilanne sitä vaatii. Syinä voivat olla esimerkiksi kiire tai vaikkapa lähestyvä huono sää.
Erityisen jyrkästi taloudellisuus heikkenee välillä 6–10 solmua. Vauhtiin päästyään lajityypille tavanomainen kulutus on 1,5–2,0 l/mpk, joskin myös tätä suurempia lukemia on tullut testeissä vastaan. Hitaasti ajettaessa matkaan suhteutettu kulutus on yleensä vajaassa yhdessä litrassa.
Uppoumarunkoisella veneellä kului 60 mpk:n matkaan 10 tuntia, puoliliukuvalla pääsee samassa ajassa 180 meripeninkulmaa, jos matkanopeus on 18 solmua.
Puoliukuva Saga 31, koneteho 260 hv (diesel), matkanopeus 16,8 kn, kulutus 1,78 l/mpk.
Liukuva?
Valtaosa nykyään valmistuvista ja myös käytettyinä myytävistä veneistä on liukuvia. Yhteistä niille on soveltuvuus monenlaiseen tarpeeseen. Yli 20 solmun nopeudella ajaminen on huomattavasti taloudellisempaa kuin puoliliukuvilla, joiden huippunopeus tulee jo vastaan, kun liukuva vene on vasta noussut kunnolla veden pinnalle.
Liukuva Marino Cobra, koneteho 260 hv (diesel), matkanopeus 27 kn, kulutus 1,13 l/mpk
Pelkästään nopeutta ajatellen liukuvat veneet ovat ylivertaisia muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Kymmenessä tunnissa taittuu 360 mpk:n matka, jos keskinopeus on 36 solmua. Ero uppoumarunkoisen 60 ja puoliliukuvan 180 meripeninkulman välillä on iso.
Liukuvien veneiden keskiarvoisesti isommat konetehot nostavat kuitenkin hintoja ja varsinkin isot sisäperämoottorit lohkaisevat itselleen osan veneen tiloista. Perämoottoreiden valmistajat ovat kehittäneet viime vuosina yhä tehokkaampia koneita, joita hyödynnettäessä konehuoneelle on voitu keksiä muuta käyttöä.
Liukuvien veneiden taloudellisuus ei liity pelkästään moottorin hevosvoimiin. Mittasimme äskettäin 300 hv:n perämoottorille 30 kn:n nopeudella alle 1,2 l/mpk:n kulutuslukemia. Noin 8-metrisen daycruiserin huippunopeus oli 50 kn ja kulutus tuolloin hieman yli 2,0 l/mpk.
Paljon tätä pienemmätkin lukemat ovat mahdollisia. 5,1-metrinen DC kulutti 50 hv:n moottorilla polttoainetta 0,4 l/mpk, kun nopeus oli 20 kn. Täydellä kaasulla ajaessa kulutus on hieman yli 0,6 l/mpk ja nopeus noin 29 kn.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Vene-lehden numerossa 12/2013.
