Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Satamaesittely: Jussaröstä kuuluu hyvää

Tammisaaren ulkosaariston sylissä lepäävä Jussarö avattiin veneilijöille viitisentoista vuotta sitten. Nykyään Suomen saaristokuljetuksen ja Metsähallituksen ylläpitämä saari on ollut viime vuosina turbulenssissa. Yrittäjät ovat vaihtuneet tiuhaan ja huono maine levisi. Viime kesänä tilanne muuttui ja nyt saaressa on palveluasenne kohdillaan.

15.07.2020

Kirjoittajaja kuvat Risto Nordell

Topakka länsituuli toi meidät radion Merisäästä tuttuun Jussaröhön kauniina heinäkuun päivänä. Se on luoteisen lisäksi ainoa tuuli, joka puhaltaa suoraan saaren vieraslaiturille. Rantautuminen sivutuulessa onnistui kunniallisesti naapuriveneiden kippareiden avustuksella. Onneksi tuuli tyyntyi illaksi ja saimme viettää rauhallisen yön keinumatta.

Jussarön rannassa riitti vipinää, sillä vierasveneiden lisäksi paikalla oli Helsingin Urheilusukeltajat, jolla oli meneillään viikon mittainen sukellusleiri. Jussarön ympäristö on sukeltajien suosiossa, sillä alueelta on löydetty kymmenkunta vanhaa hylkyä. Niistä on vuosien varrella sukellettu muun muassa rahoja ja porsliinia.

Astelimme kohti punaiseksi maalattua rantavajaa, jonka pihalta kuului iloinen nauru ja puheensorina. Lapset leikkivät kuurupiiloa ja joku soitti taitavasti kitaraa. Kitaristi paljastui nuoreksi saari-isännäksi, joka viihdytti asiakkaitaan musiikkituokioilla. Soiton loputtua hän esitteli meille innokkaasti, miten magneetti nostaa maasta pieniä kiviä, joissa on rautamalmia. Rautamalmi muistuttaa edelleen vierailijoita saaren menneisyyden kaivostoiminnasta.

Saari on myös sukeltajien suosittu tukikohta.

Palvelu pelaa

Kahvilassa oli tarjolla pientä purtavaa, kuten suolaisia ja makeita lettuja, sekä makkaraa ja leivonnaisia. Suosituin annos on kuitenkin Jussarön lohikeitto. Juotavasta ei tule pulaa, sillä saaressa on A-oikeudet. Hinnat ovat kohtuullisia, sillä esimerkiksi punaviini- tai kuohuviinipullon saa 25 eurolla. Veneilijä voi tilata myös aamiaisen (8€), joka sisältää tuoreita sämpylöitä, puuroa, teetä ja kahvia. Kahvilan nurkassa pidetään pientä kirpparia ja seiniä koristava komeat kuvat saaresta ja sitä ympäröivästä saaristosta. Hyllyiltä voi lainata lukemista veneeseen.

Satamamaksun voi maksaa kahvilassa kortilla tai sitten modernisti tekstiviestillä. Ohjeet löytyvät Jussarön nettisivulta.

Kahvila ja satamatoimisto ovat vanhassa vajassa.

Aivan rannasta, laiturien läheisyydestä, löytyy uudenkarhea sauna. Sen terassilta avautuu kaunis näkymä satamalahdelle. Miehille ja naisille on omat pukeutumis- ja peseytymistilat, mutta löylyhuone on yhteinen. Saunan löylyt ovat lempeät ja lauteilla juttu luistaa. Suihkuhuoneessa muistutetaan, että saaren vesivarat ovat rajalliset. Uimaan pääsee, jos haluaa liukastella terävillä kivillä. Rannassa näkyi rippeet edelliskesän uimalaiturista. Toivottavasti se saadaan rakennettua uudestaan jo täksi kesäksi. Muitakin korjauksia on veneilijöiden toivelistalla, sillä esimerkiksi septin tyhjennys ei ollut käytössä kesällä 2019.

Jussarön värikäs historia

Saunan jälkeen on mukavaa vilvoitella terassilla ja muistella saaren menneitä aikoja. Jussarö mainitaan asiakirjoissa jo vuonna 1240. Siitä lähtien se on ollut purjehtijoille maamerkki ja satamapaikka. Jo 1600-luvun purjehdusoppaissa mainittiin kompassihäiriöistä saaren lähettyvillä. Silloin puhuttiin pahoista hengistä ja taikatempuista. Selitys on tylsempi kuin tarinat, sillä häiriöt johtuivat Jussarön rautamalmiesiintymistä. Ne johtivat kaivostoimintaan, josta saaressa näkyy vieläkin paljon jälkiä. Kaivos lopetti toimintansa 1960-luvulla. Tarinan mukaan Jussarön lähistöllä, meren pohjassa on yli kolme kilometriä rautatietä, jonka tunnelit ovat täyttyneet vedellä. Kerrotaan, että meren pinnan alta löytyisi vieläkin kaivostyöläisten ruokasali, sillä olisihan ollut turhaa ajan ja voimien hukkaa nousta pinnalle ruuan takia. Kaivoksen lisäksi Jussarössä on ollut luotseja, varuskunta ja rajavartiolaitoksen merivartioasema.

Saarelta löytyy vieläkin merkkejä entisestä kaivostoiminnasta.

Jussarön salaperäisyyttä lisää myös saaren hiekkaranta, jonka hiekka on kahvinpavun ruskeaa. Tällekin ihmeelle löytyy arkinen selitys, sillä ranta on saanut värinsä kaivoksista ajetusta, hienoksi murskatusta rauta-aineksesta. Kenties juuri siitä syystä hiekkarantaa kutsutaan Iron Beachiksi.

Jussaröhön rakennettiin majakka vuonna 1881, mutta kompassihäiriöiden takia sijainti havaittiin huonoksi. Siksi valotorni korvattiin uudella. Sen sijoituspaikaksi valittiin Jussaröstä etelään oleva Sundharun. Uudesta majakasta tuli myös ensimmäinen majakka Suomessa, joka jo rakennusvaiheessa suunniteltiin miehittämättömäksi.

Ennen veneen iltalampun varjoon vetäytymistä teemme vielä kävelyretken saarella. Sisäosiin johtaa satamasta leveä vanha ajotie. Sen varrella törröttävät vieläkin armeijan hylkäämät ränsistyneet kerrostalot. Ne näyttävät kesäisen iltayön hämärässä aivan kummitustaloilta. En tiedä, kenen velvollisuus on hävittää talot, mutta se pitäisi tehdä nopeasti! Kävimme Jussarössä edellisen kerran seitsemän vuotta sitten eikä asialle ole tehty mitään sen jälkeen.

Vanhaa kaivotornia vastapäätä, vanhassa armeijan parakissa toimii vieläkin retkeilymaja. Karuudessaan se näyttää olevan kuin suoraan Kaurismäen elokuvasta. Yöpyminen maksaa 20€. Retkeilymajan pihalla hyörivä rouva tervehtii iloisesti ja kertoo leipovansa kahvilan pullat, kakut ja sämpylät.

Ankeahkot maisemat muuttuvat kuin taikaiskusta, kun silmä vihdoin tapaa Jussarön saaren etelärannan, taivaanrannan taakse katoavan mieltä rauhoittavan meren ulapan. Palaamme vaiti veneelle. Ilta tuoksuu merilevälle ja metsäniityille. Kesäillan konsertoijat, yölaulajat, virittelevät säkeitään jo lehvistön siimeksessä. Kaukana sirittää yksinäinen sirkka.

 

 

 

 

X