Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Jutut

Rullamaston niksit

23.05.2006

KirjoittajaVenelehti

Lähes jokaisessa matkapurressa on rullagenua, mutta rullamasto on yleensä lisävaruste.

Rullaisopurje hankitaan matkaveneeseen etenkin siksi, että purjeen nosto ja lasku esimerkiksi satamamanöövereissä on hyvin nopeaa ja helppoa. Myös purjepinta-alan pienentäminen käy tarvittaessa käden käänteessä. Lisäetuna on, että purje on aina siististi suojassa auringonsäteiltä ja ilmansaasteilta. Isopurjeen voi rullata joko puomiin tai mastoon.

Rullaisopurjeen suorituskyky verrattuna tavalliseen isopurjeeseen on hieman heikompi, sillä siihen ei voi rakentaa tehokkuuden kannalta edullista leveää huippua, eikä kovinkaan suurta ahvenselkää. ”Kadonneen ahvenselän metsästykseen” on fiksu ratkaisu: rullaisoon ommellut pystysuuntaiset latat.

Rullamasto trimmataan samaan tapaan kuin tavallinen takila. Rullamasto pyritään pitämään suorempana kuin tavanomainen masto. Mastossa on kuitenkin syytä olla pieni esitaivutus eli ”prebend”, jonka tarkoitus on tukevoittaa takila ja ehkäistä suoran mastoputken edestakaiset heilahtelut. Hieman kaarelle jännitetty profiili pysyy rauhallisena eikä ”pumppaa” aallokossa. Rullamaston esitaivutuksen tulisi olla 0,5 % I-mitasta.

Rullaison päivittäiseen käyttöön ja säätämiseen tarvitaan ainoastaan kahta säätököyttä: jaluskulman ulosvetoköyttä ja rullan kierrätysköyttä. Tämän lisäksi veneessä on hyvä olla joko kannattava puominalasvedin tai puomin päätä kannattava dirkki. Turvallisinta rullaison käyttö on, kun rullaköysi ja ulosvetoköysi on johdettu avotilaan miehistön ulottuville.

Purje rullataan auki yksinkertaisesti avaamalla rullausköyden lukot ja kiristämällä purjekulman ulosvetoköyttä. Mitä tiukemmalle ulosvetoköyttä kiristetään, sitä latteammaksi purje tulee etenkin alaosastaan. Luovilla purje saakin olla lattea, mutta kevyessä tuulessa tai sivumyötäiseen purjehdittaessa ulosvetoköyttä voi hieman löysätä, jolloin purjeeseen muodostuu tehoa lisäävä pussi.

Rullaisopurje

Tiivistelmä Vene-lehden 5/2006 jutusta
X