I Love Poland lipui maalilinjan yli parin solmun vauhdilla sunnuntaina 24. heinäkuuta. Viimeiset luovit tyyntyvässä illassa Helsingin majakalta Lauttasaaren edustalle veivät pari tuntia ja olivat kutkuttava päätös 630 mailin kierrokselle Gotlannin ympäri, takana uhkaavien Ousiderin, Bullhoundin ja Ambersail2:n lähestyessä.
VO70-, -65 ja TP52 -purret olivat vahvoja kevyen ja reikäisen tuulen kisassa. Tasoitustulokset ovat silti auki vielä tätä kirjoittaessa. Maalissa on seitsemän venettä, matkalla 19 ja niiden vauhti kasvaa tuulen voimistuessa. Nopeimpana suomalaisena Xtra Staerk veti pääjoukkoa Hiidenmaan edustalla noin 80 mailin päässä maalilinjasta.
Roschier Baltic Sea Race on ensimmäinen virallinen RORC-kilpailu Itämerellä. Juuri vaihtelevia, taktista osaamista vaativia kelejä pidettiin alueen suurena houkuttimena, kertoi RORC:n toimitusjohtaja Jeremy Wilton ennen kisaa.
”Sekä tietenkin purjehdusta valoisassa kesäyössä ja upeita saaristoja.”
Yhtä innoissaan pitkän yli 600 mpk kilpailun avaamisesta Itämerelle on kilpailupäällikkö Chris Stone. He kiittävät alueen perinteitä merenkulussa ja kilpapurjehduksessa.
”Suomesta ja Ruotsista on todella paljon jäseniä RORC:ssa, kuulutte ilman muuta tärkeimpiin maihin”, Stone huomauttaa. Tähän asti asia ei kaukovesiltä ole juuri näkynyt huippupurjehduksen sisäpiirin ulkopuolelle.
Yksi Baltic Sea Racen aktiivisimmista puuhamiehistä RORC:issä on ollut Ari Känsäkoski, Class40 Fujin kippari. Oma vene on nyt brittein vesillä, mutta kisassa hän on sen suurimman veneen, CNB 79 Enderpearlin kipparina. Yhteyshenkilönä Suomen avomeri- ja kilpapurjehdustoiminnan ja RORC:n välillä hän on nähnyt innon uudelle tapahtumalle molemmissa päissä.
”Ja viiden vuoden järjestelyn jälkeen nyt se tapahtuu”, Känsäkoski riemuitsi ennen starttia. Työtä on tehty paljon, sen kertoo jo järjestävien seurojen pitkä luettelo: HSK, NJK, XSORS, ORA, FORA ja Avomeripurjehtijat.
Ei pelkkiä huippuja
Starttilinjalla torstaina näkyi kisan poikkeuksellinen kiinnostavuus. Katsoja- ja mediaveneitä oli paikalla yli 30 ja Suomenlinnan valleillekin kertyi yleisöä.
Toinen huomattava asia oli venetyyppien kirjo. Luokkia on monta (IRC 0-2, Finrating 1-2, MOCRA, DH IRC ja FR), isojen VO-pursien vastapainona pienin vene ja yksi varhaisimmista ilmoittautuneista oli Salla Kavénin H-323 Silver Moon II.
”Kahdeksaksi päiväksi on varattu ruokaa”, tokaisi Kari Itkonen vastaukseksi arvioidusta kisan kestosta.
Pienimpiin kuuluu myös J/109 Irie, jolla Sanna Moliis ja Julius Haarti lähtivät kaksinpurjehdusluokkaan. Koon puute ei vähennä menestyksen mahdollisuuksia. Kun veneet olivat vielä melkein 200 mailin päässä maalista, kumpikin purjehti toisella sijalla sarjassaan.
Monella miehistöllä on myös yhtä kisaa laajempia tavoitteita. I Love Polandin (VO70) takana on puolalainen säätiö, joka kouluttaa nuoria purjehtijoita huipputason kölivenekilpailuihin. Aivan vastaava tausta on hollantilaisella Boudragonilla (VO60). Myös saksalainen Störtebeker, on ”koulupursi”, mutta säätiön sijaan sitä ylläpitää hampurilainen pursiseura HSV.
Suomalainen Ocean Ladies Carissa-veneellään (Swan 441) on jo tuttu naispurjehduksen edistäjä Atlantin-reissuiltaan. Kiinnostus myös kilpailuihin on kasvussa, arvioi kippari Raija Alapeteri miehistönsä tunnelmia.
Ja toki Suomenkin lipun alla purjehtii uusia purjehtijoita kasvattava vene. Naantalin meripartiolaisten Tokka-Lotta (MP42) vei Philippa Rytkösen kipparoimana eri lippukuntien nuoria Gotlannin ympäri. Maanantain ennusteen mukaan heitä odotettiin maaliin tiistain iltapäivällä. Mutta nousevan tuulen suunta lupaili loppumatkalle pitkää spinnuajoa.