Heidi ja Klaus Varjusta voi hyvin kuvailla kokeneiksi purjehtijoiksi, sillä purjehdus on heille elämäntapa. Ensimmäisen oman purjeveneen Klaus rakensi vanerista jo 11-vuotiaana. Äidin ompelemilla purjeilla varustettuna se kulki kyllä hyvin myötä- ja sivutuuleen, mutta luovia sillä ei voinut. Niinpä Vesikirppu 2 -nimisen veneen taru päättyi jo seuraavan vuoden juhannuskokkoon.
Kipinä purjehtimiseen oli kuitenkin syttynyt. ”Vuonna 1985 ostin kaverini kanssa pula-ajan vuonna 1947 rakennetun Louhen”, kertoo Klaus. ”Moottorittomalla veneellä oli pakko oppia purjehtimaan.”
Syksyllä 1997 Heidi ja Klaus hankkivat Saimaan saaristoristeilijä SSR 395:n. Pitkä ja kapea purjevene oli erinomainen purjehdittava, ja muutaman vuoden päästä Heidi ja Klaus aloittivat sillä kilpailemisenkin. ”Muutama alkuvuosi harjoiteltiin kilpailemista lähinnä höntsäilemällä”, muistelee Klaus.
Menestyksen myötä nälkä kuitenkin kasvoi. Heinäkuussa 2007 pariskunta gasteineen osallistui viikon kestävään etappipurjehduskilpailuun Turusta Kotkaan. ”Yhdellä etapilla tuloksena oli ylivoimaisin etappivoitto ikinä.” Kun Kotkassa samaan aikaan vietettiin Tall Ships Racea, niin mikä olisikaan ollut parempi paikka kokonaiskilpailuvoiton juhlistamiseen kuin Kotkan purjeiden paraati.
Isojen vanavedessä
Toista kertaa Kotkassa vieraillut Tall Ships Race oli iso tapahtuma. Lähtöhetkellä sadat pienveneet täyttivät Kotkan ulosmenoväylän saattaessaan näitä upeita laivoja merelle.
Myös Heinästen perhe oli tullut ihastelemaan purjeiden paraatia Finnsport 600 C:llä kolmen sukupolven voimin. Varsinaiselle väyläalueelle ei ollut asiaa, sillä se oli varattu purjelaivoille. Heinäset löysivät itselleen hyvän paikan jonkin matkaa Kuusisen eteläpuolelta.
Samaan aikaan Varjukset olivat myös lähtötunnelmissa. ”Ajatuksemme oli mennä juhlaliputettuna kuokkimaan lähtötunnelmaa purjelaivojen perään”, muistelee Klaus.
Laivoja oli kuitenkin paljon. Jossain vaiheessa Heidi väsähti ja meni hetkeksi saaristoristeilijän sisälle lepäämään.
Purjelaivojen lähtöhetkellä Kotkan väylällä oli ruuhkaisaa.
Kun viimeinen suuri purjelaiva oli lopulta ohittanut, Klaus nosti keulapurjeen. Saaristoristeilijä lähti liikkeelle, kulkien väylän vasempaa reunaa. Kevyellä lounaistuulella vauhti ei paria kolmea solmua kovemmaksi kiihtynyt. Saaristoristeilijän oikealta puolen purjelaivat näkyivät hyvin.
Pysähdys
Yhtäkkiä rysähti ja saaristoristeilijä pysähtyi äkisti. ”Ensimmäinen ajatus oli, että ollaan ajettu kiville”, kuvailee kajuutassa ollut Heidi. ”Sitten mietin, ettei suinkaan vene hajonnut.”
Pienistä ikkunoista Heidi ei nähnyt ulos, joten hän lähti kannelle. Karilleajo oli Klausinkin ensimmäinen ajatus. Totuus selvisi kuitenkin sekunneissa, kun purjeen takaa paljastui vaalean Finnsportin runko, jonka sisään saaristoristeilijän keula oli työntynyt puoli metriä.
Keula osui käytännössä keskelle Finnsportin runkoa. Kuin ihmeen kaupalla kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut törmäyksessä. Pian kuitenkin selvisi, että veneet ovat tukevasti kiinni toisissaan.
Joku paikalta teki hälytyksen meripelastuslohkokeskukseen ja nopeasti paikalle saapui niin viranomaisten kuin vapaaehtoistenkin veneitä auttamaan.
Purjeveneen terävä keula työntyi törmäyksessä pitkälle HT-veneen rungon sisään.
Kotkan meripelastusyhdistyksen pelastusvene Rankki oli yksi ensimmäisistä paikalle saapuneista. ”Paikalla oli hieman pelästyneitä ihmisiä, mutta kuitenkin ihmeellisen rauhallista”, muistelee Rankin kansimiehenä toiminut Matti Numminen.
Koska ihmisiä ei ollut loukkaantunut, keskityttiin seuraavaksi lisävahinkojen estämiseen. ”Irrotusta ei voitu tehdä ennen kuin oli varmistettu, ettei Finnsportin isosta reiästä pääse vettä sisään. Emme myöskään tienneet, kuinka pahasti purjeveneen keula on vaurioitunut”, Matti jatkaa.
”Asetimme nostotyynyt Finnsportin ympärille ja kun pelastuslaitoksen iso palovene saapui, kiinnitimme Finnsportin alta kulkeneet liinat paloveneen nosturiin.” Onneksi saaristoristeilijän keula kesti, eikä siihen tullut vuotoja. Myöhemmin Finnsportkin saatiin turvallisesti rantaan. Finnsportin vahingot olivat kuitenkin mittavat, joten vene meni lunastukseen. Sen sijaan saaristoristeilijä selvisi naarmuilla, keulakaiteen vääntymisellä ja yhdellä pienellä reiällä.
Uppoamisen estämiseksi Finnsportin ympärille asetettiin nostotyynyt sekä paloveneen nosturiin kiinnitetyt liinat.
Miten kaikki eteni?
Veneitä oli Kotkan edustalla poikkeuksellisen paljon, sillä olosuhteet olivat tapahtumahetkellä mitä parhaimmat. Vaikka itse väylä oli varattu purjelaivoille, jouduttiin väyläalueelle tulleita katselijaveneitä ohjaamaan vähän väliä kauemmas.
Kauempaa katsottuna näytti, että katselijat olivat paikoillaan, mutta todellisuudessa osa veneistä oli ankkurissa, osa ajeli hitaasti tyhjäkäynnillä ja loput ajelehtivat hitaasti virtausten mukana. Nopeasti katsomalla sai helposti käsityksen, ettei kukaan liikkunut mihinkään.
Klauskin oli purjeen takaa katsonut vasemmalla olevia veneitä, muttei havainnut mitään vaaraa. Todellisuudessa veneiden keskinäiset suhteet muuttuivat jatkuvasti.
Tähystämiseen liittyi myös toinen onnettomuuteen myötävaikuttanut seikka. Kun kaikki paikalla olleet olivat tulleet purjeilla liikkuvien kaunokaisten vuoksi, keskittyminen kohdistui niihin. Samalla muut veneilijät jäivät vähemmälle huomiolle, eikä tähystys ollut niin tarkkaa. Tätä kuvastaa se, kuinka Heinäset eivät huomanneet Varjusten purjevenettä lainkaan, ja toisaalta Klaus kuvitteli törmänneensä kariin.
Onnettomuuden sattuessa, päivä oli jo pitkällä. Lisäksi Varjuksilla oli taustalla rankka purjehduskilpailu.
Purjeiden paraatin päättyminen aiheutti luonnollisen tarkkaavaisuuden heikentymisen, joka myötävaikutti onnettomuuden syntymiseen. Tilanteen aikana tapahtumat veivät mukanaan ja keskittyminen oli hyvää, mutta viimeisen laivan mentyä skarppaus helposti heikkenee.
Vaikka vauhti ei ollut kova, liike-energialla on yllättävän suuri vaikutus. Yli neljän tonnin painoisen, teräväkeulaisen saaristoristeilijän kolmen solmun vauhti riitti puhkaisemaan puolentoista tonnin painoisen Finnsportin lasikuiturungon helposti.
Vasta puolen metrin työntymisen jälkeen vauhti pysähtyi. Kovemmassa vauhdissa liike-energian johdosta vauriot olisivat olleet vieläkin suuremmat. Onni onnettomuudessa oli, ettei juuri törmäyskohdassa ollut ketään. Lähellä kuitenkin piti, sillä törmäyskohta oli Finnsportin ohjauspulpetin jalkatilassa.
Kymmenen senttiä vasemmalla olivat Tuomas Heinäsen jalat.
Henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi. Finnsportissa olleet ihmiset eivät osallistuneet jutun tekemiseen.
Purjelaivat lähtivät Kotkan kantasatamasta kohti avomerta. Samaa reittiä purjelaivojen perässä kulkivat myös purjeveneellä liikkeellä olleet Varjukset. Heinäset olivat moottoriveneellä ihailemassa paraatia Kuusisen eteläpuolella, jossa myös törmäys tapahtui.
Mitä opittiin?
1 Tapahtumien yhteydessä huomio kiinnittyy helposti muuhun kuin tähystämiseen.
2 Hidaskin vauhti voi liike-energian vuoksi aiheuttaa isot vauriot.
3 Hyvin hitaastikin etenevä moottorivene on väistämisvelvollinen purjeveneeseen nähden, mutta etuajo- oikeutta ei meriteiden säännöissä ole.
