Stadilaisinta kaikista on silakan litkaus. Traditio ulottuu satojen vuosien taakse. Jo pitkään keskeisin ongintapaikka on ollut Lauttasaaren sillalla, jonne saapuu kaupunkilaisia parhaaseen kutuaikaan liottamaan siimojaan satoja.
Aina silloin tällöin sinne pysähtyy myös joku veneilijä ja kaivaa kalastusrensselit esille. Paikka ei ole kuitenkaan ruuhkaisuuttaan kovin hyvä, eikä pohjaan dumpatut tavararöykkiöt houkuta ankkuroitumaan – tässä jos missä ankkurin saa lopullisesti jumiin.
Veneelliselle ihmiselle maailma on kuitenkin avoinna. Miksi änkeytyä samoille apajille, kun voi mennä merta edemmäs kalaan?
Stora Herrö on erittäin suosittu lähiveneilykohde Espoon ja Kirkkonummen rajalla. Saaren vieraslaituri sijaitsee Pentalan puolella lännen puolen pohjoiskulmassa ja sinne suurin osa retkiveneilijöistä kiinnittää aluksensa. Avoimempi idän puoli avautuu etelään repaleisen saariketjun läpi Kytön ohi aina Suomenlahden avomerelle asti; Pääkaupunkiseudulla saaristo on ohut.
Keväisin tänne ajavat kalastajat, ja he ovat täällä vesillä lilluessa silakan perässä, rantautuneiden tavoitteena puolestaan on se suurempi hopeinen saalis, siika.
Veneitä on vedetty hiekalle. Keväiseen ilmaan nousee grillipaikalta savukiehkura, makkara on maistunut.
Etelärannalla oleva käyntilaituri houkuttelee paikalle myös veneileviä heittokalastajia viettämään lounashetkeä. ”Grillipaikka sijaitsee aivan rannassa”, kertoo Antti Anttila.
Stora Herrön itäisellä rannalla on muutamia kivoja hiekkarantoja – hiekka pohjassa houkuttelee keväisin myös siikoja paikalle syömään siinä viihtyviä monisukasmatoja.
Saari on kuuluisa muun muassa sienestys- ja marjastuspaikkana. Suurin osa 44 hehtaarin kokoisesta saaresta on Espoon kaupungin omistuksessa, vaikka myös joitain yksityisiä alueita on. Niitä väistellen polku vie saaristolaisen kitukasvuiseen havupuumetsään. Sieltä jostain pitäisi löytää myös näköalatorni, josta se avomeri avautuu vielä näyttävämpänä.
Metsä Stora Herrössä on säilynyt kävijäpaineesta huolimatta polkujen ulkopuolella suhteellisen koskemattomana.
Maisematornista avautuu näkymä aina aavalle asti.
Stora Herrön luonto on polkujen ulkopuolella säilynyt hyvin kulumiselta ja siellä on paljon lahopuita. Näin on etenkin saaren lounaisosassa sijaitsevalla kahdeksan hehtaarin kokoisella suojelualueella, jossa on harvinaisen luonnontilaista vanhaa metsää. Ei ihme, että täällä pesivät myös huuhkaja ja nuolihaukka, jotka voi hyvällä tuurilla havaita. Lintukartoituksissa on saarelta löytynyt myös teeri, mutta sitä ei kyllä täältä kukaan tavallinen asfaltintallaaja löydä.
Kivenlahdesta saareen veneilleet Lasse ja Roni viettävät pitkää päivää ulkona. Periaatteessa homman nimi on kalastus. Rantakiviin kiilatut, pystyssä sojottavat vavat eivät kuitenkaan tärähtele.
”Eväitä on lähinnä nautittu – ainakaan vielä ei ole napannut”, miehet todistavat.
No – yrittänyttä ei laiteta.
