Jutut

Onnettomuusanalyysi: Liekkien läpi järveen

Mikko Perkiömäen kyydissä oli kolme aikuista ja seitsemän lasta. Keskellä Saimaan selkää moottori sammui, kuului pari ”tussahdusta” ja liekit nousivat konetilasta. Osa lapsista sekä aikuisista joutui hyppäämään veteen tulen lävitse. Mitä oikein tapahtui?

01.10.2018

TekstiJukka-Pekka Lumilahti

KuvatPentti Happonen Kippari-lehden arkisto, Kartta/Liikennevirasto

Paikka: Savonlinna: 61°48,46’ P 28°54,57’ I

Päivämäärä: 24.7.2016

7,5-metrinen Bayliner 2450 Ciera oli valmistettu Yhdysvalloissa vuonna 1988. Mikko Perkiömäki osti veneen vene liikkeestä heinäkuun alussa vuonna 2016. Edellisen kerran sillä oli ajettu kesällä 2015, mutta se ei estänyt kauppojen tekoa, sillä Mikko oletti veneen olevan kunnossa, kun se myytiin huollettuna.

Näin suuresta veneestä hänellä ei ollut kokemusta, toisaalta veneilykokemusta oli kuitenkin karttunut pienemmällä HT-veneellä.

Kaupanteon jälkeen Mikko teki muutamia koeajoja. Jotta vene olisi uusille omistajille mahdollisimman mukava, pesivät he sen sisältäpäin erittäin perusteellisesti. Pesusta huolimatta polttoaineen hajua ei veneestä saatu pois. Mikko ei osannut olla siitä enempää huolissaan, vaan piti sitä veneen ominaisuuteen kuuluvana.

Onnettomuuspäivä

24. heinäkuuta 2016, kauniina kesäsunnuntaina veneellä lähdettiin liikkeelle Savonlinnasta. Mikon lisäksi kyytiin nousivat kolme muuta aikuista ja seitsemän lasta.

Ensimmäiseksi suunnattiin Savonlinnan eteläpuolella sijaitsevaan Moinsalmeen, josta jatkettiin Punkaharjun Kesämaan vierassatamaan. Kello 17.00 oli aika lähteä takaisin kotiin. Mikko varmisti vielä veneen polttoaineen määrän, 200 litraa, mikä riittäisi varmasti takaisin Savonlinnaan.

Kesämaasta lähdön jälkeen päätettiin vielä pysähtyä jälleen Moinsalmella syömään paikallisessa kahvilassa. Viimeiselle etapille lähdettäessä Mikko meni veneen rattiin. Ohjaamossa oli hänen lisäkseen Pasi sekä 13-vuotias Sofia, 8-vuotias Valtteri, sekä kaksi muuta lasta. Kaikilla ohjaamossa olevilla lapsilla oli pelastusliivit yllä, vaikka ohjaamo olikin suojattu kokonaan pressulla. Loput kaksi aikuista sekä kolme lasta menivät veneen keulakajuuttaan. Heillä ei liivejä ollut, sillä veteen putoamisvaaraa veneen sisätiloista ei pidetty suurena.

Aluksi vene toimi hyvin, mutta vähitellen moottorin tehot pienenivät. Ensin ruorissa ollut Mikko ei tätä havainnut, mutta kun vauhti oli pudonnut neljä solmua ja vene alkoi pudota plaanista, Mikko havahtui huomaamaan, ettei kaikki ollut niin kuin piti.

Samassa Mikko katsoi polttoainemittaria, joka näytti enää neljäsosatankillista. Polttoaineen suuri kulutus mietitytti Mikkoa, sillä mittarin mukaan viimeisen tunnin aikana moottori olisi kuluttanut 120 litraa bensiiniä. Jotta bensiini ei loppuisi kesken matkaa, päätettiin mukana olleista varakanistereista tankata vielä 50 litraa polttoainetta veneen tankkiin. Yhteen kanisteriin jäi vielä bensiiniä, ja se jätettiin perän avotilaan. Tankkauksen jälkeen moottori sammui heti käynnistyttyään. Mikko väänsi virta-avainta uudestaan ja uudestaan, mutta moottori ei käynnistynyt.

Jotta käynnistysakku ei olisi kokonaan tyhjentynyt, päätettiin pitää vartin tauko ennen uutta yritystä. Seuraavakaan yritys ei tuottanut tulosta, eikä toinenkaan vartin tauko auttanut asiaa. Lämpötila ohjaamossa nousi pressun vuoksi, joten lapset ottivat pelastusliivit päältään. Raitista ilmaa pressun sisäpuolelle saatiin, kun pressun kulmaa hieman avattiin. Koneongelmaa yritettiin ratkoa avaamalla moottoritilan luukkua, mutta siellä ei havaittu mitään poikkeavaa.

Kolmas kerta toden sanoo

Kolmannella käynnistyskerralla, moottoritilan luukku jätettiin hivenen auki, jolloin moottoria pystyttiin samalla seuraamaan. Moottori käynnistyi ja Mikko kytki vaihteen päälle. Vene lähti liikkeelle, mutta sammui taas hetken päästä. Samalla se päästi pari pientä ”tussahdusta”. Kolmas ”tussahdus” oli jo suurempi ja sen jälkeen moottoritilan luukku avautui itsekseen. Kauhukseen Mikko huomasi moottoritilasta nousevat liekit ja huusi samalla muille veneen olevan tulessa. Liekit kasvoivat räjähdyksenomaisesti saaden lisäenergiaa avotilan varakanisterista, pressusta, styroksisesta kylmälaukusta, sekä lasten päällä olevista vaatteista.

Syntyi paniikki. Ainoa reitti ohjaamosta pois oli pressun avonainen kohta. Liekit löivät kuitenkin välissä. Ohjaamon kaksi lasta pääsivät hyppäämään veteen, samoin Mikon seurana ollut Pasi. Sofian vaatteisiin tarttunut tuli pakotti myös hänet liekeistä huolimatta hyppäämään järveen. Valtteri puolestaan pääsi pakenemaan liekkien sulattaman pressun ikkunan lävitse. Myös Mikko hyppäsi veteen.

Veneen sisällä olevilla ei ollut mahdollisuutta paeta ohjaamon kautta. Onneksi keulahytissä oli kattoluukku, jota kautta veneestä pääsi pois. Lapset saatiin nostettua luukusta pihalle, mutta aikuisille luukku oli ahdas, ja kiipeäminen ylös ilman tukia oli hankalaa. Kaikki pääsivät kuitenkin veneestä ja hyppäsivät hetken päästä veteen.

Liekkejä ja sekasortoa

Matias Renkomäki oli palaamassa veneellään mustikkametsältä, kun hän havahtui moottoriveneen pysähtymiseen keskellä selkää. Matias seurasi veneen tapahtumia ja huomasi, kuinka vene syttyi tuleen. Matias käänsi moottorinsa tehon täysille. Kolmen minuutin päästä hän oli ensimmäisenä paikalla.

Kovan kuumuuden takia hän ei kuitenkaan päässyt aivan palavan veneen viereen. Paniikin lävitse hän kuuli, kuinka palovammoja saanut Sofia pyysi auttamaan uimataidotonta pikkuveljeään. Pasi kannatteli Sofian veljeä viimeisillä voimillaan sylissään. Matias sai melan avulla Sofian ja veljen veneeseen, mutta Pasin voimat eivät veneeseen nousemiseen enää riittäneet. Vasta muiden paikalle saapuneiden veneilijöiden auttamana Pasi saatiin ylös vedestä.

Veneilijät saivat nostettua vedestä kaikki seitsemän lasta ja neljä aikuista. Heidät kuljetettiin lähellä olevaan Laukansaaren lossirantaan, jonne viranomaiset perustivat evakuointikeskuksen. Räjähdyksenomaisessa tulipalossa lieviä palovammoja saivat lopulta kolme henkilöä. Vakavampia, sairaalahoitoja vaatineita palovammoja saivat Sofia sekä Valtteri.

Pelastuslaitoksen vene saapui palavan veneen luokse ja aloitti sammutuksen, kun kaikki henkilöt oli jo pelastettu. Jäähdytyksen aikana vene otettiin hinaukseen, mutta noin 15 minuutin kuluttua vene upposi noin 40 metrin syvyyteen.

Mikä aiheutti onnettomuuden?

Tapahtumahetkellä Bayliner oli vajaa kolmekymmentä vuotta vanha. Veneellä oli ollut lukuisia eri omistajia, jotka olivat omistuksensa aikana korjanneet ja uudistaneet venettä. Dokumentaatiota näistä muutoksista ei oltu tehty. Vene oli myös vaurioitunut vuosien 2005-2009 välisenä aikana telakoinnin yhteydessä sen verran pahoin, että osa sen peräpeilistä sekä runkopalkeista oli jouduttu laminoimaan uudestaan. Veneen alkuperäisen bensakoneen tilalle oli vaihdettu diesel-moottori, joka puolestaan sai väistyä myöhemmin jälleen bensiinimoottorin tieltä. Viimeisin moottori oli tehokkain, joka veneessä oli koskaan ollut. Moottorin ilmanottoaukkoja ei kuitenkaan ollut suurennettu ja moottorin suurempi koko heikensi näkyvyyttä moottoritilan pilssiin. Myös sähköjärjestelmät olivat kirjavia. Osa asennuksista oli ammattilaisten tekemiä, osa taas omistajien itsensä laittamia. Ainakin osa polttoaineletkuista oli ajan saatossa uusittu, mutta viimeisimmät oli kiinnitetty ainoastaan päistään. Näin ollen myös ne olivat saattaneet vaurioitua veneen liikkuessa tärinän vaikutuksesta.

Veneen syttymissyy oli onnettomuustutkintakeskuksen mukaan todennäköisesti kaasuttimen tulvimisesta aiheutunut polttoainevuoto. Tulvimiseen johtanut syy saattoi olla neulaventtiilin jumiutuminen, jolloin polttoaineen syöttö oli kontrolloimatonta. Kaikki polttoaine ei tällöin mennyt moottorin palotilaan, vaan alkoi tulvia moottorin päälle ja sieltä pilssiin. Pilssiin valunut polttoaine höyrystyi lämpimän ilman, kuuman moottorin ja puutteellisen ilmanvaihdon yhteisvaikutuksesta. Moottorin käynnistysyritys puolestaan aiheutti kipinän starttimoottorissa, joka sytytti höyryn räjähdyksenomaiseen tulipaloon.

Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Mitä tästä opittiin?

1. Vanhoissa veneissä on todennäköisesti tehty erilaisia korjauksia, muutoksia sekä parannuksia. Mitä enemmän muutoksia on tehty, sen hallitsemattomampi veneen muutoshistoria on.

Oman veneen tunteminen on tärkeä lähtökohta turvalliseen veneilyyn.

2. Pelastusliivit auttavat ainoastaan puettuina. Hätätilanteessa niitä ei aina ehdi pukea päälle.

3. Palava vene tuottaa erittäin paljon lämpösäteilyä, eikä nopeasti etenevää paloa pysty välttämättä itse sammuttamaan.

4. Varsin usein todellisissa hätätilanteissa lähistöllä olevien muiden henkilöiden apu on kaikkein nopein. Vaikka viranomaiset ja vapaaehtoiset olisivat valmiiksi vesillä, silti matkoihin kuluu aikaa.

 

 

X