Heinäkuisena perjantaina vuonna 2019, Santaniemen perhe lähti hellettä pakoon vesille. Perheeseen kuuluivat vanhemmat Nea ja Justus, sekä neljävuotias Leo ja kaksivuotias Lilja. Veneenä heillä oli reilut kymmenen vuotta vanha Yamarin 53 BR. Perheveneilyyn tämä yksi tuulilasillisten kestosuosikeista on mitä parhain. Siinä on korkeat laidat kunnollisilla kaiteilla, ja koko perhe mahtui tarvittaessa tuulilasin taakse suojaan.
Veneen moottorina hyrräsi 80 hevosvoiman Yamaha, jonka ansiosta vene nousi plaaniin hivenen suuremmallakin kuormalla. Moottori ei kuitenkaan ollut liian suuri, joten käyttökustannukset jäivät varsin maltillisiksi.
Santaniemet olivat liikkeellä perheveneilyyn erinomaisesti soveltuvalla Yamarin 53 BR:llä. Kuvituskuva.
Sisäsaariston aarteita
Santaniemien venepaikka Helsingin kantakaupungin tuntumassa mahdollisti paljon erilaisia reittivaihtoehtoja. Satamasta pääsi hyvin länteen taikka itään tai sitten pystyi jäämään pyörimään Helsingin edustalle.
Pienet lapset eivät pitkistä etapeista innostu. Sopivat tauot jäätelön tai muiden herkkujen parissa tekevät perheveneilystäkin viihtyisää.
Viihtyisä päivä oli Nean ja Justuksenkin suunnitelmissa, kun he suuntasivat Yamarinin keulan kohti itää. Yksi luonteva taukopaikka matkan varrella on Karhusaaren kauppa Helsingin ja Sipoon rajamailla. Siellä mökkiveneily tekee paikasta varsin omaleimaisen.
Vuosaaren satama ei välttämättä ole mereltä katsottuna kaikkein kauneinta katsottavaa, mutta tietyllä tavalla se on kuitenkin varsin vaikuttava näky. Pian sataman jälkeen merimaisema muuttuu urbaanista perinteiseen saaristoon.
Granön pohjoispuolella on sisäsaaristoon tyypillinen selkä, Granöfjärden. Keskisyvyys alueella on vain viiden metrin luokkaa. Pohja on varsin mutaista, mutta silti alue on tunnettu hyvistä kalavesistään. Granöfjärdenillä on muutama kivikko ja kari, joihin ei saa osua. Aikoinaan alueella on ollut useitakin ”aavelaivoja”. Nämä puurakenteiset, pohjassa kiinni olevat alukset muuttuivat aikojen saatossa uljaista merten kyntäjistä entistä enemmän autioiksi hylyiksi.
Granöfjärden on sisäsaariston tyypillinen matala selkä. Sen rannat ovat kaislikkoiset, mutta keskelläkin selkää on kareja, joihin ei saa osua.
Matka keskeytyy
Granöfjärdenillä Yamarin pysähtyi äkisti, johonkin oli osuttu. Justus meni perään selvittämään Yamahan tilannetta. Nopeasti selvisi, ettei matka enää jatkuisi.
Justus soitti meripelastuksen hälytysnumeroon 02941000 ja pyysi apua. Puhelu otettiin vastaan Meripelastuslohkokeskus Helsingissä, jossa meripelastusjohtaja luokitteli tehtävän keskimmäiseksi, eli hälytystilanteeksi meripelastuksen kolmiportaisella asteikolla.
Meripelastuslain mukaisesti meripelastusta on hädässä olevien ihmisten auttaminen merellä hätä- tai vaaratilanteessa. Vaikka Santaniemet eivät välittömässä hengenvaarassa olleetkaan, ilman ulkopuolista apua Santaniemet eivät keskeltä selkää olisi päässeet pois. Lisäksi kaksi pientä lasta hankaloitti tilannetta.
Perheen matka keskeytyi Granön pohjoispuolella (1) ja sieltä pelastusvene Aktia Porvoo otti seurueen hinaukseen. Meripelastustehtävänä hinaus eteni Pikku Niinisaaren tasalle (2), josta tehtävä jatkui trossitehtävänä kohti Helsingin keskustaa. Matosaaren meripelastusaseman lähellä pelastusvene Aisko toi avuntarvitsijoille juotavaa (3).
Apua tulee
Meripelastusseuran Porvoon meripelastajien PV Aktia Porvoo oli sattumalta hyvin lähellä. Pelastusveneen päällikkö Curt Söderholm muistaa päivän hyvin: ”Oli niin kuuma, että mekin ajettiin vain paikasta toiseen ja pidettiin pitkiä taukoja. Tavanomaiseen partiointiin rauhallisella vauhdilla ei ollut mitään mahdollisuuksia.”
Hälytyksen tullessa Curt miehistöineen oli varsin lähellä. ”Meillä oli vain kymmenen minuutin matka avuntarvitsijoiden luokse”, muistelee Curt.
Meripelastuslohkokeskus oli pyytänyt Santaniemiä soittamaan uudestaan meripelastuksen hälytysnumeroon, jos tilanne merellä muuttuisi. Pienistä lapsista ja keskelle selkää pysähtyneestä matkasta huolimatta, tunnelma Yamarinissa oli rauhallinen. Sen aisti myös pelastusveneen miehistö tullessaan paikalle.
Perämoottorin eteen ei merellä voinut tehdä mitään, joten vene päätettiin ottaa hinaukseen. Ennen hinausta tehtiin hinaussopimus, jossa selvitettiin kirjallisesti molempien vastuut ja velvollisuudet hinauksen aikana. Sen jälkeen hinausköysi kiinnitettiin Yamarinin keulaan. Ennen lähtöä Curt kysyi vielä Nealta, haluaisiko hän ja lapset tulla pelastusveneeseen hinauksen ajaksi.
Nean mielestä omassa veneessä oli kuitenkin mukavampaa ja helpompaa olla, joten koko nelikko jäi omaan veneeseen.
Meripelastusta ja Trossia
Tehtävä oli alkanut meripelastuslain mukaisena meripelastustehtävänä, jonka mukaisesti ihmisten pelastaminen on aina hädässä oleville ilmaista.
Avuntarvitsijoiden turvallisuuden varmistamiseksi ja lisävahinkojen estämiseksi, veneilijät hinataan usein meripelastuksena lähimpään turvasatamaan. Sellaisiksi on määritelty satama tai laituri, josta avuntarvitsijat pystyvät jatkamaan mantereella omin voimin tai saaristossa yhteysalusten tai vesibussien avulla.
Turvasatama ei kuitenkaan ollut Santaniemien kotisatama, eikä veneen jättäminen vieraaseen laituriin, jossa sen korjaaminen olisi ollut vaikeaa, ollut heidän mielestään hyvä ajatus.
Onneksi venettä ei sinne tarvinnutkaan jättää, sillä Santaniemet olivat meripelastusseuran Trossi-jäseniä. Sen johdosta he pääsivät PV Aktia Porvoon hinauksessa kotisatamaan, joka oli myös tarkoituksenmukaisin paikka korjaamisen kannalta.
Gradöfjärdenillä on ollut useita oman onnensa nojaan jätettyjä laivanhylkyjä. Osuivatko Santaniemet tällaisesta lähteneeseen uppotukkiin vai kariin? Se jäi epäselväksi.
Hidasta menoa
Vaikka PV Aktia Porvoon ja Yamarinin molempien huippunopeudet ovat kolmenkymmenen solmun hujakoilla, hinauksissa ei tällaisiin vauhteihin turvallisuussyistä päästä. ”Käytännössä hinaamme aina enintään runkonopeudella”, kertoo Curt.
Se siis tarkoitti viiden-kuuden solmun vauhtia, noin kahden ja puolen tunnin hinausta.
Normaalisti tällainen aika ei olisi ongelma, mutta helteessä Leon ja Liljan olo alkoi käydä tukalaksi. Yamarinin takaosaan nostettu kuomu suojasi hieman auringolta, mutta samalla kate nosti lämpötilaa veneessä merkittävästi. ”Ei ole mitään”, muistaa Curt saaneensa vastaukseksi, kun hän kysyi, onko Santaniemillä veneessä juotavaa tai syötävää.
Nea ja Justus eivät olleet varanneet matkalle eväitä, sillä tarkoitus oli mennä tauolle sopivaan kahvilaan tai kauppaan. Ja nyt matka keskeytyi vain hieman ennen taukopaikkaa. ”Silti he halusivat kotisatamaan”, jatkaa Curt.
Valitettavasti pelastusveneen miehistöllä ei itselläänkään ollut soveltuvaa juomaa Santaniemille annettavaksi. Curt keksi kuitenkin ratkaisun. Hinausreitti kulkisi Helsingin meripelastusyhdistyksen meripelastusaseman vierestä. Niinpä hän pyysi heitä tuomaan juotavaa Santaniemille.
Hetken päästä pelastusvene Aisko kurvasikin Yamarinin rinnalle. Juomapullot vaihtoivat venettä ilman, että hinauksen vauhti hidastui solmuakaan.
Helteinen päivä sai sittenkin mukavan lopun.
Hädässä olleet eivät osallistuneet jutun tekemiseen. Henkilöiden nimet on yksityisyyden suojaamiseksi muutettu.
Mitä opittiin?
1 Matka voi keskeytyä kauniillakin ilmalla.
2 Juomaa ja syötävää on hyvä olla mukana lyhyilläkin matkoilla.
3 Meripelastusta on merellä vaarassa olevien ihmisten etsintä ja pelastaminen.
