Jutut

Oletko miettinyt, miten teräsvene syntyy?

Teräs on edullinen ja luja materiaali, joka on erityisesti itserakentajien ja ammattikalastajien suosiossa. Materiaali on monille varsin tuttu ja sen työstämisen alkeet opetellaan usein jo koulussa, ja metallialan ammattilaisia meillä riittää.

23.04.2019

KirjoittajaMatti Murto

KuvaajaTimo Utter, Veneen arkisto

Suomessa on myös lukuisia pieniä yrityksiä, jotka valmistavat teräsveneitä tilauksesta. Teräsveneen muotoihin pätee osittain sama kuin vaneriveneisiinkin, mutta teräs taipuu useampaan suuntaan, jos tähän on tarvittavat työkalut ja ammattitaitoa.

Teräsveneosaamisen kotimaa on Hollanti. Teräksen lujuuteen uskotaan. Siitä kertoo kuvitteellinen vertaus, jossa käsketään iskeä moukarilla teräs- ja lasikuituveneen kylkeen ja verrata sitten vaurioita.

Myös teräsveneet rakennetaan siten, että kaarien päälle tulevat ensin pitkittäiset jäykisteet ja vasta näiden päälle kylki- ja pohjalevyt. Kannella käytetään terästä, mutta sisustuksessa lähinnä puuta ja muita lämpimän ja viihtyisän tunteen antavia materiaaleja.

Levyvahvuudet vaihtelevat kohteen mukaan, ja rakenne on hitsattu. Materiaaliksi eri teräslaaduista suositellaan corten-terästä, joka on säänkestävä, pienillä määrillä kuparia, kromia, nikkeliä ja fosforia seostettu teräslaatu. Se käyttäytyy samaan tapaan kuin alumiini: levyn pintaan muodostuu kova hapettuma eli teräksestä puhuttaessa ruostekerros, joka on niin tiivis, että se suojaa koko levyn ja ruostuminen pysähtyy pintakerrokseen. Corten on kuitenkin selvästi kalliimpaa kuin tavallinen levy eikä tästä syystä niin suosittu.

Teräsrakenteessa ei saisi olla mitään vesitaskuja, tämän tietävät kaikki ammattitaitoiset suunnittelijat. Samoin umpinaiset kotelot, joihin voi kondensoitua vettä, ovat kiellettyjä. Hyvä ilmanvaihto läpi veneen pitää sisäpuolen rakenteet kuivina. Teräs johtaa erinomaisesti lämpöä, joten pohjalevyjen sisäpuolen lämpötila on sama kuin veden ja lämpimän sisäilman kosteus tiivistyy kylmiin pintoihin. Vesi ja kosteus on pidettävä erossa teräksestä, ja ainoa keino on asianmukainen laadukas pintakäsittely. Itserakentajille on maailmalla tarjolla laaja valikoima teräsveneiden piirustuksia eikä rakentaminen ole riippuvainen olosuhteista: rakentamiseen kelpaa vaja kuin vaja, mutta kurjimmissa olosuhteissa eivät rakentajat oikein viihdy.

Teräs on raskas materiaali, joten se soveltuu lähinnä kookkaisiin uppoumaveneisiin. Runko ja teräsosat saa kokoon kohtuuhinnalla, mutta tämän jälkeen projekti alkaa viedä rahaa. Jonkinlaisen kuvan saa, kun ajattelee, että suurehkon veneen rungon hinta on korkeintaan 15 % kokonaiskustannuksista. Jos haluaa, että vene on edes kohtuullisen nopea, siitä kannattaa tehdä tarpeeksi pitkä. Liukuviin veneisiin on olemassa terästä paljon paremmin sopivia raaka-aineita, esimerkiksi alu- miini, jos haluaa nimenomaan metalliveneen.

Teräsveneessä oleellista on hyvä pintakäsittely, johon jokaisella maalinvalmistajalla on omat aineensa ja reseptinsä. Tarkka ohjeiden noudattaminen kannattaa, sillä tässä vaiheessa oikeat olosuhteet ja menetelmät merkitsevät onnistumisen kannalta kaikkea. Rakennusaikainen huolettomuus sateen ja lämpötilan suhteen pitää unohtaa täydellisesti. Pintakäsittely alkaa hiekkapuhaltamalla mielellään kylki kerrallaan parhaaseen Sa 3 -luokkaan. Hiekkapuhalluksen jäljiltä pinta on niin aktiivinen, että ilman kosteus alkaa ruostuttaa sitä heti, joten pintaan on saatava alusmaalikerros puolen tunnin sisällä. Tämän jälkeen voi puhaltaa toisen kyljen ja käsitellä sen samalla tavalla. Valittua pintakäsittelyohjelmaa tarkasti seuraamalla saa hyvän tuloksen, joka vaatii välivuosina vain paikkamaalauksia. Uusi perusteellinen hiekkapuhallus ja koko ohjelman läpikäynti on edessä vasta vuosien kuluttua.

Teräsveneen pinta on yleensä hiukan kuhmuinen ja vaatii tasoitukseen täytteeksi kittiä. Se tulee vasta viimeisten maalikerrosten alle. Kehittyneimmät hollantilaiset valmistajat ylpeilevät sillä, että kymmenmetrisen veneen viimeistelyyn lasikuituveneiden tasoon kuluu korkeintaan puolen kilon tuubi täytettä.

Lähde: Moottoriveneilijän käsikirja (Tammi, 2012), Matti Murto ja Timo Utter

Lue myös Ruostumaton teräs – Kaunista, kestävää ja kallista

 

X