Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Jutut

Merimyyrän messistä helmikuussa 2009

02.03.2009

KirjoittajaVenelehti

Helmikuu
English HarbourJolly HarbourNevisSt. KittsSt. Barts

___________________________________________________________________________________
Katso Merimyyrien reitti kartalta.
___________________________________________________________________________________

YHTEISHAKU MERIMYYRÄX’n miehistöksi

S/y Merimyyräx palaa kotiin kesällä 2009. Lähdemme Karibialta vapun tienoissa, josta Bermudan kautta Azoreille. Sieltä suunta Englantiin, josta Kielin kanavan kautta kohteena Maarianhamina/Hanko. Matkan kustannukset ovat n. 35 euroa/vrk hengeltä. Jos olet avomerikelpoinen purjehtija, tule mukaan koko matkalle tai osalle matkaa. Kirjoita lyhyt cv itsestäsi ja purjehduskokemuksestasi ja lähetä se meille: vene@myyrat.net (voit myös soittaa +358 500 505 420, huomioi 6 tunnin aikaero). Odotamme postiasi!

Aikataulu on tuulista ja säistä johtuen joustava:
1.-10.5. Bermuda
13.-30.5 Azorit
5.-15.6 Englanti
18.-30.6 Kiel
1.-2.7 Kielin kanava
3.-8.7 Visby
10.-13.7 Maarianhamina/Hanko

Lauantai 28.2. St. Barts

Kävelypäivä, kaiken uimisen ja makaamisen jälkeen lähdetään heti aamusta rantaan ja kohti pohjoista. Kävellen siksi, että polkupyöriä ei ole vuokralla, vain mopoja, mönkijoita ja autoja.

St. Bartsin näköalapaikalla

Kartan mukaan tien päähän on parit kilsat ja muutama mutka päälle. Sen jo tietää, että kun tie menee kukkuloiden ylitse ja mutkittelee, se ei tiedä hyvää. Eikä tämäkään ollut yllätys. Heti rannasta kukkulalle ja sitten alas, sen jälkeen ylös ja taasen alas. Tätä parit tunnit ja jo oltiin saaren toisessa päässä, missä odottivat huimat näköalat.

Kävelyretkellä

Kaikki matkalla olleet rakennukset ja talot olivat hoidettuja ja siistejä. Ihan kuin olisi kävellyt koti-Jupperissa! Palattiin takaisinpäin ja poikettiin rantaan alas ja ylös muutamat mäet. Siellä oli ratsastustallit, suljettu. Hevosia n. 17 häntää ja söpö hoitaja. Heillä oli maanomistajien kanssa riitaa, missä saa ratsastaa ja missä ei. Joutuvat sulkemaan tallin ja muuttamaan muualle, missä on suopeampia maanomistajia. Samat ongelmat kuin Suomessa siis.

Raahauduttiin veneelle ja uimisen kautta särkevät jalat ylös ja lepuutusta. Pieni iltaruoka ja väsyneet maaihmiset nukkumaan!

Perjantai 27.2. St. Barts

Shell-ranta

Tänään on rantapäivä. Kylän vieressä on uimaranta, shell-beach. Mitä se tarkoittaa, en tiedä. Siksi lähdimme tutkimaan asiaa. Koko rannalla ei ole kiviä, vaan hiekan tilalla on simpukoita.

Niitä on rannalla n. vedenrajasta ylöspäin kymmenen metrin matka. Veden alla jatkuvat simpukat saman verran. Huimaava näky ja mukava kävellä. Pistävät jalkoihin kuin kesäiset kuusenneulaset. Uimme ja uimme.

Välillä syömme tuoretta patonkia, tomaatteja sekä muita hedelmiä. Iltapäivällä etsimään sopivaa nettiverkkoa ja jutut Vene-lehteen. Näin rasittavan päivän jälkeen veneen seslongille ja uni tuli.

Torstai 26.2. St. Barts

Aamullla varhain saimme kiinni saarella töitä tekevän Volvon mekaanikon (aito ruotsalainen), jolla oli sattumalta koulutus käynnissä Tukholmasta tulleen Volvo-specialistin kanssa. Kävivät veneellä ja poistuivat rantaan tekemään diagnoosia tai ainakin ottamaan huurteisen. Lupasivat palata maanantaina-tiistaina. Kunhan Fedex tuo varaosia.

Megajahdit

Käytiin kaupassa ja ihmeteltiin sataman hintoja. Silloin ei ollut vielä löydetty sitä oikeaa ruokakauppaa. Palloiltiin satamassa ja ihmeteltiin veneiden kokoja. Megajahdit omassa rivissä ja niiden vieressä muutamat 150-jalkaiset purkkarit. Todettiin, että suihkut on kylmät, mutta siistit.

Siinä sitten veneestä suoritettujen uintien jälkeen olikin päivä jo mailleen mennyt.

Keskiviikko 25.2. St. Barts

Eva hammaslääkärissä

Koko kylä on supersiisti. Eilisen karnevaaliroskaamisen jäljet olivat jo aamuysiltä poissa. Kadut pesty ja kuivattu. Kärräsin Evan helposti hammaslääkäriin, joka löytyi erään talon takapihalta. Vähän arvelutti soittaa ovikelloa ja työntää rohkeasti Eva etunenässä sisälle. Mutta tulikin kotoinen ja tuttu tuoksu vastaan. Lattiat kiilsivät, taidetta roikkui seinillä ja odotushuoneen jälkeen pahimpaan! Eva tuoliin, suukki auki – väliaikanen paikka hampaaseen ja viiskymppnen ukon handuun. Koko retki kesti vartin!

Messipojan piti vetää aamun eka olut, kun oli niin kauhea päivän aloitus. Käytiin venekaupassa ostamassa näkinpoistolasta ja parit sikkelisakkelit! Loppupäivän messipoika sitten sukelteli ja poisti veneen pohjasta maksamattomat mukana kulkijat. Niitä olikin paljon. Joutuu varmaan vielä nostamaan veneen ennen kotiin lähtöä. Sinkit olivat myös jo puolessa välissä.

Veneeseen

Illan tullen katsoimme tapahtumia ympärillä ja niitähän oli. Oli grillausta peräkaiteella, emäntä seisoo megajahdin keulassa kuin tyttö Titanicissa. Jollat ja veneet kiertelevät veneitä. Osa on hukannut veneensä paikan, kuin etsisi autoa lentokentän parkkihalleista.

Tiistai 24.2. Gustavia, St. Barts, 17°54,36 P, 62°51,46 L

Lähdetään klo 7.30 aamiaisen jälkeen purjeilla kohti Gustaviaa. Tuulee 6-12 m/s E. Sivutuulessa mennään ja ollaankin jo klo 14.30 ankkurissa, 45 mailia takana.

Tämä on kyllä suurin ankkurointipaikka, jossa MerimyyräX on käynyt. Meitä on ankkurissa n. 100 alusta. Kokoluokka 30 jalkaa – valkokylkiset Masa-Yardsin rakentamat laivat. Keskellä ankkurointialuetta menee väylä, jossa ajaa vuorolaivat sekä satamaan menijät ja poistujat.

Käydään kumpparilla tullissa, matkaa n. maili. Maininki ja tuuli tekee matkasta kosteaa hommaa. Tullaus hoituu rutiinilla, mutta tullin ulkopuollella onkin sitten yllätys!

Naamiaiset

Saarella on karnevaalit. Karnevaalikulkue kiertää pitkin rantakatuja ja autoilu on kielletty. Kaikki kapakat ovat kiinni, samoin kaupat. Tarkoitus on, että ihmiset tapaavat toisiaan kadulla ja viettävät iloista yhdessäolon juhlaa. Mukana on kaikki mummoista vaahtosammuttimen kokoisiin vesseleihin. Myös me sopeudumme joukkoon, joku jopa kehui meidän naamareita (!). Ennen pimeää takasin veneelle iltaruokailuun.

19.-23.2. St. Kitts

Venesataman vieressä on isojen turistilaivojen satama. On mahtavat puitteet ja vartiointi. Laivat tulevat satamaan ja laivojen lankonki vie suoraan kauppoihin ja niiden edessä odottaviin taksi- ja turistivonkaajiin. ”Meillä halvin taksi ja kierros saaren ympäri!” Vonkaajia on ehkä viitisenkymmentä, heidän takanaan soi steelband. Kakofonia on tosiaan mieltä ylentävää. Olemme samassa seurassa, koska haluamme mennä saaren kiertoon bussilla. Valitsimme bussin jo ennakkoon (20 dollaria/sieraimet ja ilmaiset drinkit stop-paikoissa).

Kiersimme saaren, näimme orjien sokeriruokopellot ja majat. ”ihmeelliset Atlantin aallot” ja muuta pientä. Apinaplantaasilla oli parit apinat ja jos otit ne syliin, oli heti ukko pyytämässä 5 amerikandollaria, kun olet hyväillyt heidän eläimiään. Nähtiin myös kasvitieteeellinen puutarha. Se olikin hyvin hoidettu ja raikas kokemus.

St. Kittsin vihkimispuu

Siellä olevan n. 400-vuotiaan puun alle tulevat nuoret vihittäväksi avioliittoon. Mukavaa!

Kankaanpainantaa.

Sisällä talossa suoritettiin kankaan painantaa (batiikkia), joka lämmmitti messipojan mieltä ja toi mieleen muistoja siltä ajalta. No siis, kankaalle tehdään vahaformu. Joka värille omansa. Kuvassa olevat laivataulut ovat sitten kuusivärsiä ja niiden teko vie aikaa on n. kolme-kuusi päivää.

Meidän bussimme pysähtyi myös rannalle, joka oli jenkkihotellin vieressä, jonka vieressä on täysmittainen golfkenttä.

St. Kittsin tyhjä satama

Palaamme takaisin stadiin, laivat ovat lähteneet ja turistiansat ovat kiinni. Vain tuuli huutaa pitkin kauppakeskuksen suljettuja ovia. Näky on lohduton ja ikävä. Kysymme, milloin seuraavat laivat tulevat, Keskiviikkona, torstaina, lauantaina ja sunnuntaina, kertoo tullin edustaja. Paikalla oleva kauppias valittelee, kun turistit eivät osta mitään! Sen kyllä uskon, samaa krääsää on joka satamassa.

Vietetään välipäivä: Eva lukee ja messipoika leikkii kuumeista. Helteillä on joskus omituisia vaikutuksia eri hemmoihin.

Portoita riittävästi

Seuraavana aamuna lähdemme bussilla kohti linnoitusta. Taksi vie perille 40 dollarilla ja bussi hintaan 7,20/me. Valitsimme siis bussin ja kävelyn päätieltä kukkulalle. Tulihan liikuntaa, matkaa oli kilometri mutta suoraan linnuntietä ja oikeasti ehkä lähemmäs kolmea. Hikisinä ja jalat puutuneina saavutamme vihdoin huipulla oleva Brimstone Hillin linnoituksen. Ihailemme jylhiä maisemia ja kummastelemme kaivon puutetta. Ehkäpä siitä syystä linnoitus antautui ja luovutti avaimet valtaajille, no mene ja tiedä. Missään ei myöskään mainita, montako rakentajaa (lue: orjaa) uupui työnsä äärelle. Äijäthän kävivät hakemassa työmiehiä lisää idästä. Upseereille tai sotilaillekaan tämä ei liene ollut mieluinen palveluspaikka. Seuraelämää ei ollut ja taudit olivat jatkuvana riesana. Mutta näkemisen arvoinen paikka, voi vaikka verrata Suomenlinnaan. Molemmilla myöskin sama kohtalo. Lampsimme takasin päätielle ja sieltä bussilla keskustaan.

Normi-ilta: Eva lukee ja messipoika katsoo kuuta!

Keskiviikko 18.2. St. Kitts, 17°17.590 P, 62°43.495 L

Puolilta päivin sisään satamaan. Kukaan ei vastaa vhf-kutsuun ja ajelemme sitten ympyrää keskellä satama-allasta. Vähän hidas, hyvin syönyt kaveri tulee ja näyttää, että tähän pilttuuseen. Siihen mennään tolppien väliin pienellä väliepisodilla: Evan kädet eivät yletä laittamaan köyttä tolpan ympäri ja suoritamme uudelleen sisääntulon.

Sitten sataman konttoriin ja tullauskin hoituu mukavasti. Nyt vihdoinkin messipoika pääsee kuromaan umpeen univelkaansa. Eva jää lukemaan kannelle yksi!

Koska Volvo Penta ei vieläkään toimi, etsii messipoika satamasta kalastajaa, joka ymmärtää jotain veneistä. Löytyy Sam, jolla on parit fiskaripaatit. Puretaan vesijäähdytystä ja poistetaan termari. Kone käyntiin ruuvarilla ja vesi alkaa jäähdyttää. Kone vielä savuttaa, mutta ei kuumene. Yritetään päästä huoltoon St. Martinin saarelle. Miksikö ei huollettu Antigualla? Eivät olleet kiinnostuneita näin pienen veneen töistä. Me voimme vain äänestää jaloilla tai airoilla pois soutamalla. Sen myös teimme.

Tiistai 17.2. Nevis, 17°08,1 P, 62°38,0 L

Nevis

Pysähdyttiin puolilta öin Nevis-saaren eteen ankkuriin. Siinä oli jo muutama vene ja troolari ennen meitä. Sinne jonnekin väliin ankkuri, plomps! Sitten vahdittiin, että pitääkö. Aallot olivat maininkeja ja tuulta sopivasti siinä kympin korvilla.

Pikaisen iltapalan jälkeen salongin soffalle pitkäkseen ja kuuntelemaan yön ääniä: laineiden liplatus kylkeä pitkin ja koska vene on ankkurin ketjun ääripäässä, niin äänet laitaa vasten. Onneksi aamu valkeni ja nähtiin, missä oltiin.

Sunnuntai 15.2. Jolly Harbour

Pyhäpäivä valkeni ja kaikki musiikki sammui rannasta joskus aamuyöllä ja rantaväki hoippui nukkumaan kuka minnekin. Lähdimme Evan kanssa uimaan altaalle, mutta se olikin varattu sunnuntai-aamusta sukeltajille pariksi tunniksi. Suihkuun ja veneelle brekkarillle. Eva valmisti loistavan aterian ja kauniin kattauksen, jotta eilisen paha mieli jäisi unholaan. Jäihän se, kuka nyt pahoittasi mieltään noin vähäpätöisestä asiasta kuin kilpapurjehdus.

Kippari ja taktikko

Ei aikaakaan, kun veneeseen koputetaan ja johtavan veneen kippari James kysyy: – Haluatko Klaus lähteä mukaan, ja osaatko tosiaan kisata? Meiltä on kaksi miehistön jäsentä kadoksissa!

Menoksi ja lähtöön viisi minuuttia. Liivit mukaan ja omena evääksi, Jipiii! Matkalla starttiin kerrotaan, mitä messipoika saa tehdä, kannelle siis. Spinnun nosto ja lasku, ison gunnari, outhaul, ja kikki. Loppuaika painona sivulla. Meitä on veneessä yhdeksän henkeä, joista viisi takana ja loput edessä.

Vähän jännittää, ei startti eikä kryssi, vaan nouseeko se spinnu oikein ja nopeasti. Pyyhkeitä ei tullut, vaikka eka nosto vei kuulemma n. 16 sekuntia. Seuraavat menivät jo normiin eli 10-12 s. Jiipit hoituivat itsestään, koska ajoimme genaakerilla, niihin meni n. 8 s.

Vene toimi siis kuin kello ja ei voida puhua purjehduskilpailusta. Lost Horizon starttasi linjalla n. 1 s viivellä ja pesi siinä jo muut. Ajeltiin sitten ekana ja muut perässä. Kolme starttia ja kolme voittoa, siinä päivän saalis. Kaikkein tärkeintä kuitenkin oli hyvä mieli ja pääsy mukaan ammattilaisten veneeseen tasavertaisena kaverina. Kippari esitti myös kutsun seuraaviin kisoihin British Virgin islandille. Mutta ehkä lähemnpänä selviää, oliko kutsu vain kaunis ele. Kiitos kuitenkin, että sain olla mukana.

Lost Horizon

Maantaina odotamme vielä Volvon huoltoa, mutta jos ei kuulu, niin sitten purjeilla eteenpäin. Käymme aamulla uimassa ja ostamme parin päivän safkat varastoon sekä suuntamme kohti länttä ja vaatimatonta Nevis-saarta.

Satamassa

Lauantai 14.2. (Valentinen päivä) Jolly Harbour, Antigua

On lauantai ja Evan purkkailupäivä. Mutta Ondeck-kisapulkka ei tule kisoihin ja messipoikaa ei kosita yhteenkään veneeseen. On siis aurinkoinen, mutta surullinen fiilis, ollanko niin surkeita. No, jos joku tulisi Merimyyräx’stä kysymään tuntemattomana henkilönä, että pääsenkö huomenna mukaan? Ehkä ei, jos kaikki olisivat mukana…

Tontteja myytävänä

Lähdimme siis uimaan läheiselle uimarannalle. Raikastavan uinnin jälkeen kipusimme läheiselle kukkulalle, joka oli myynnissä. Kunnallistekniikka oli valmiina ja tien merenpuolelta myytiin tontteja ”edullisesti”. Rakentaminen rinteeseen edellyttää paaluttamista n. 30 m pudotuksen vuoksi. Mutta näköalat on upeat. Samalla tähystimme kilpailevia veneitä, jotka ajoivat niemen takana, näimme vain valkoiset purjeet.

Tekosaari

Katsoimme satamaan päin, johon on rakennettu keinosaari keskelle allasta. Siihen tehdään lomatalot.

Aika kivat?!

Uudet lomatalot myydään siten, että jokainen saa veneensä olohuoneen jatkoksi ja kaiken kukkuraksi myös ylös vedestä halutessaan. On näet saatavilla veneennostin, joka auttaa pitämään veneen pohjan kunnossa, kun se ei likoa vedessä. Asunnot ovat suosittuja, mutta arvokkaita.

Illan tullen kisaajat palaavat satamaan ja meno on sen mukaista (kuten Hangossa joskus muinoin)! Käymme myös moikkaamassa ja katsomassa tuloksia. Kisaa johtaa ylivoimaisesti S/y Lost Horizon, kolme starttia ja kolme voittoa, suorassa ja lasketussa ajassa. Vene on J-122. Omistaja on James, 71-vuotias kisaaja ja kakkosena vaimo Nina + viiskymmentä. Molemmat virkeitä purkkailijoita. Kisaavat Karibialla kevääseen ja sen jälkeen toisella veneellä Euroopassa. Heidän mielestään kisaaminen pitää virkeänä. Mutta myös täällä on puute uusista mestareista.
Jätimme juhljat jatkamaan ja menimme normaaleilla eväillä nukkumaan.

Keskiviikko 11.2. Jolly Harbour, Antigua, 17°03,9′ P, 61°53,0 L

Aina kun tulee lähdön aika, tuulee ja tuivertaa niin maan perusteellisesti. Niin myös tänään. Mutta ennen lähtöä pitää repiä ja raastaa vedestä ankkurit, jotka on maanneet siellä viikon päivät. Niin oli feikki-bruce kurkkuaan myösten savessa, että ei meinannut katsastusvaruste millään tulla kannelle.

Vielä käytiin huoltoasemalla tankilla ja niin oltiin matkaan valmiit. Matkaa olikin arvion mukaan n. 15 mailia ja arvioitu aika 3 h ankkurista ankkuriin. Tuulee siis 12- 17 m/s idästä, mennään myötäiseen, vauhtia on, nopeudesta ei tietoa, loki jumissa. Varmasti kotilot ovat sinne pesiytyneet. Välillä sataa, mutta koko ajan tuulee. Rannan vierestä koralliriuttojen sisäpuolelta vie reitti. Kilpikonna kelluu meitä vastaan, aikamoinen klöntti noin 60 cm halkaisijaltaan.
Kohta Jolly Harbour jo häämöttää ja konetta peliin. Volvo lähtee käyntiin ja ottaa 3000 kierrosta. Voima on kateissa. Nopeutta 2,5 kn gps:n mukaan. Hiivitään vasta-aallokoon satamaan ja kutsutaan vhf:llä. Tarvitaan laituripaikka ja kumivene näyttämään se meille. Mielummin sellainen paikka, johon voi ajaa keula edellä.

Kumivene tulee ja varmistaa, että Merimyyräx ei kajoa muihin veneisiin, koska tuuli vielä painaa satamassakin eikä ole voimaa painaa vastaan moottorilla. Päästään hyvin pilttuuseen ja onkin sellainen laituri, jossa on siniset valot (siniset valot = isot veneet). Messipoika kalsareille ja mereen. Jos propellissa on verkot tai muovikassi tai muuta sellaista? Mutta ei ole. Tulihan nieltyä tämänkin septivapaan sataman vettä. Kone uudelleen käyntiin, toimii ja vetoa hiljaa päälle. Akseli pyörii. Pilttuussa emme tiedä voimaa. Mikä hitsi taasen on vikana motissa?!

Sinisten valojen laituri

Käydään vielä suihkussa ja sitten kerjuulla Volvo-huoltoliikkeessä. Tulevat ehkä aamulla katsomaan, jos joutavat, on sen verran suurempia moottoreita nyt huollossa.

Käydään satamakonttorissa hoitamassa maksut eli 35 US-dollaria/vrk. Halpa satama! Vielä sähkö ja vesi päälle. Pikainen käynti osoitti, että ruokakauppa on loistava. Suihkut satamassa on varustettu lämpimällä vedellä ja kuuluvat hintaan. Vielä kun illalla löydetään nettikahvio, niin tämäkin juttu tulee teidän ulottuvillenne.

Tiistai 10.2.

Jää hyvästi English Harbour. Tähän mennessä mukavin ja mieleenpainuvin satama. Vielä jos tietäsi, onkohan se laitettu suojelukohteeksi maailman listalle.

Hotellissa

Nyt on aika lähteä liikkelle ja vähän pohjoisemmaksi, että päästään katsomaan Valentinen päivän regattaa Jolly Harboriin. Ennen lähtöa Eva kävi vielä ratsastamassa kauramoottoreilla aamun raikkaina tunteina. Laukkasivat pitkin rantaa ja metsäteitä. Messipoika hinkkasi sillä välin kaidetolpat, ruorinpuolat ja veneen peräpeilin kirkkaaksi ja puhtoiseksi.

Tilaa on!

Satamaan on tullut tilaa, liekö lama saapunut tännnekin vaiko väliaikainen tyhjempi hetki.

Lauantai 7.2.

Messipoika avomielinen! Kyllä! Käveltiin purjehduskoulun ohitse ja nähtiin veneensä purkkailemassa. Pitää päästä mukaan! Koulun toimistoon kysymään: miten voisin oppia purjehtimaan ja voiko meistä (Eva ja messipoika) tulla kippareita?

Purjehduskoulun toimistossa

Tyttö tiskin takaa esittelee opetusohjelmaa ja kertoo hintoja. Messipoika ilmaisee itsensä selvästi ja tarkasti, kerrankin: – Oikeasti me ollaan jo purjehtijoita ja suoritetaan pientä opetustointa kotonamme Kivenlahdessa, Espoossa. Voimmeko tulla mukaan veneisiin ja seurata teidän tapaanne opettaa?

Urakehitystä

Niin sovittiin, että lauantaina klo 9.00 mennään. Heille tulee ryhmä jenkkejä tutustumaan purjehdukseen. Ajetaan pari tuntia matchracea sataman ulkopuolella. Sehän sopii meille.

Veneessä olijat eli kippari ja kouluttaja eivät tienneet, keitä me olimme. Siitähän tuli mukavaa.

Kipparimme Nici

Kipparina on Nici, tumma kaunotar ja tarkka starttilinjalla. Poika veneessä oli yleisapumies: ison nosto, tuurasi jennin spiirapuomia jne… Mukava kaveri.

Yleisapumies

Siinä sitten vedettiin rataa Bénéteaun First 40.7 -veneillä. Eva skuuttasi fokkaa jenkkien kanssa ja messipoika sääteli isoa purjetta. Kisan lopuksi otettiin juomat, koska tulimme loistavasti toiseksi.

Maksavat asiakkaat ihemttelivät, että onko vinssaaminen näin raskasta, kulkeeko vene aina vinossa? Tuli kysymyksiä kuin kotoisessa purjehduskoulussa, vastattiin mitä osattiin. Meidän juttuihin oli yksi ratkaiseva ero! Haluatteko laittaa liivit päälle? Parin käännöksen jälkeen drinksut maksaville asiakkaille. Kuitenkin on englantilainen opetus/suoritus purjehduksessa vähän vaativampaa kuin meillä Suomessa. Ohessa kuva heidän suoritustavastaan.

Rantaan tulon jälkeen saimmme kutsun tulla uudelleen ajamaan kisaa, jos vain tahdomme.

Heidän veneensä osallistuu myös Ystävänpäivän kisaa, joka on vain ladyille. Messipoika lupasi laittaa liinan päähän, mutta häntä ei silti kelpuutettu mukaan. Evaa pyydettiin, mutta hän vielä miettii meneekö. Olisihan se hienoa tuoda kiiltäviä kotiin Klv:n pyttyjen vierelle.

Lampsittiin takaisin omaan satamaan ja havaittiin, että siellä oli Enkkulipun alla suomalainen vene. Heitettiin parit hetulat ja sitten venelle syömään. Näin taasen tulee ilta.

Perjantai 6.2.

Tavallista kauppailua ja veneen siivoilua, ei saatu oikein mitään aikaan. Vietiin tietokone sairaalaan. Joku ihme virus oli löytänyt sijan koneen sisältä. Hiiri poukkoili sinne tänne ja näyttö vilkkui kuin Linnanmäen valot elokuun illassa.

Illalla jatkui Sinuhe ja ristipisto-ompelu.

Torstai 5.2.

Laulussakin lauletaan: ”Tää se päivä on”. Vihdoin on Evan päivä. Tavarat ovat jo edellisestä päivästä odottaneet muovikassissa (kengät, sukat, paita ja ratsastushousut). Puhelimessa oli saatu sovittua aika ja tiedettiin myös paikka, missä kauramoottorit asuvat.

Talleilla

Taksia peliin ja vartin päästä oltiin jo talleilla. Siellä oli parisenkymmentä hepoa odottamassa ja kuumat auringon tuivertamat kentät. Tallien pomotyttö tulee ja antaa satulan ja köysiromppeita Evalle, joka sitoo niillä hevosen turvan ja laittaa istuimen selkään.

Tästä se alkaa...

Paikallinen kotirouva tulee omalla hevosellaan tietä pitkin kotoaan Evalle seuraksi maastoiluun. Hevosen nimi on Gandalf (Taru sormusten herrasta), joka enteili sitä, että laaksot ja kukkulat saavat kumista kavioiden pureutuessa niihin.

Kohta päästää itse asiaan!

Myös rannalla laukattiin ja vedestä otettiin vauhtia seuraavalle kukkulalle, kertoi Eva posket hehkuen talleille palatessaan. Niin oli tytöllä hyvä mieli, että messipoika sai ylimääräisen olusen matkalla veneelle.

Onnellinen hän!

Loppuilta olikin uudenlainen! Eva aloitti ristipistotyön ja messipoika Sinuhen. Uusi päivällä hankittu akku piti hyvin valoja yllä ja myös koneen starttaaminen helpottui.

Messipoika ei saanut sinkkiä koneesta irti, ei takomalla eikä hakkaamalla. Ilmeisesti Zink on niin loppu, että on kulunut kierteisiin asti. Yritetään vielä arkena vaihdella.

Keskiviikko 4.2.

Vedetään taas kuntopiiri kukkuloiden kautta uimarannalle. Rannalla messipoika antaa uimaopetusta paikalliselle pojalle. Kun hän meinasi hukkua, loppui opetus siihen.

Syödään lounas nakkikioskilla rannassa sekä tasataan nestevajausta. Kauppojen kautta omaan satamaan.

Illalla Ilpo tulee kumpparilla kylään. Luulin, että meitä katsomaan, mutta ei. Viereemme ankkuroi eilen päivällä ranskalaisvene, ihan tappituntumaan. Illalla rouvat pesivät itsensä kannnella ja tätä tapahtumaa halusi myös vieraamme todistaa. Mutta kun mitään ei tapahtunut, ei messipojankaan pokka pitänyt kysyä, mikä on suihkun aikataulu. Lähti Ilpo kotiaan kohti.

Illalla Eva jatkaa lukemistaan, villapaita on yhteen liittämistä vajaa. Messipoika katsoo jälleen illalla kuuta ja uneksii uudesta x-veneestä joka kulkee pehmeästi aaltojen ylitse.

Tiistai 3.2.

Aamulla varhain jääkaappi ei käy. Tarkoitan, että herään siihen, kun kompuran ääntä ei kuulu. Kalsareissa kannelle ja Volvo käyntiin. Perskeles! Vehje ei starttaa. Ei valon valoa, ei inahdustakaa. Konekoppa auki ja vasaraa koneen kylkeen sekä vetelyä piuhoista.

Valot eivät pala kojetaulussa eikä ääntä kuulu, mutta kone lähtee käyntiin. Takaisin sisälle ja soffalle tunniksi, jotta akut ehtivät saada virtansa. Kello on kaksi.

Oikeasti aamulla kun noustaan, lähdetään kaffin jälkeen venetarvikekauppaan. Ostetaan uusi vhf:n antenni ja puhutaan Janne mastoon. Aikamoiset on puhelahjat, vaikka itse sen sanonkin.

Tunnin päästä jo pelittää ja yritetään yhteyttä s/y Xiaan mutta vain Nokia saa yhteyden. Ovat viereisessä satamassa. Kuulivat jostain varmaan, että Merimyyräx on täällä ja ehtivät ajaa kauemmaksi.

Maanantai 2.2. English Harbour, Antigua, 17°00,5 P, 61°45,8 L

Ankkurissa

Ankkurissa Enkku-satamassa edelleen. Aamulla bussilla St. Johns -kaupunkiin selittämään ja kyselemään DHL:ltä, miten saataisiin meidän pakettimme Guadeloupesta tänne. Vastaus: – Helposti. Heti kun lakko loppuu. Näkemiin!

Aika hieno!

Käytiin katetraalissa ja hämmästeltiin sen rikkautta, varsinkin puhujapöntön kultainen kotka sai messipojan jakamattoman huomion.

English Harbour

Bussilla ruokakaupan kautta takaisin veneelle. Koko bussi oli lastattu suomalaisilla. Kiva matka sekin.

Evalla kotoinen olo

Vietiin kaasupullo täytettäväksi ja samasta paikasta Eva löysi parit väärän(ruotsin)kieliset romaanit. Hänen iltansa on pelastettu, messipoika istuu laatikossa ja katselee väärinpäin olevaa kuuta.

Katso Merimyyrien reitti kartalta.

alkuun

 


 

Merimyyrien reitti kartalla

Näytä suurempi kartta

X