Pääset lukemaan sivustoa tämän mainoksen jälkeen.

Tilaa
Testit

Käytetty: Ryds 435 FC – Välimeren tunnelmissa

Kun lukituissa sisätiloissa odottavat kaikki tarvittavat varusteet, voi fillarilla tai bussilla saapua rantaan vaikka suoraan töistä. Tämän helpommaksi ei piknik-veneily tule, eikä juuri edullisemmaksi.

13.04.2021

Kirjoittajaja kuvat pasi nuutinen

Suuret luksusjahdit eivät ole veneilyn valtavirtaa Välimerellä enempää kuin meilläkään. Kun etelänloman iltakävelyn suuntaa vierasmarinoiden sijaan kaupunkien ja kylien omiin rantoihin, huomaa niitä kansoittavat pienet, tukevarunkoiset, korkeakeulaiset ja minimalistisella keulakopilla varustetut perätuupparipaatit.

Samat nuotit soivat Ranskassa, josta Ryds 435 FC:n innoitus on alkuperäisen esitteen mukaan haettu. Juuri sinne Rydsin silloinen omistaja, amerikkalaiskonserni OMC näitä veneitä myi, samoin kuin hieman myöhempiä ja suurempia FC-malleja 485 ja 535.

Ne olivat sen verran varustellumpia ja viimeistellympiä, ettei niissä enää pistänyt yhtä selvästi silmään pikkuserkun kaikkein suurin vetonaula, halpuus. Hintaero 435FC:n ja 485FC:n välillä oli uutena melkein puolet, askel 535:een enää alle 10 prosenttia.

Halpuuden tavoittelu meni aikalaisarvioiden mukaan 435FC:n kohdalla hieman överiksi. Kantta ja sen kiinnitystä runkoon moitittiin niin huteraksi, että aallokossa ne liikkuivat eri tahtiin. Sisätilan lasikuidusta sanottiin irtoavan tikkuja käsiin. Akun ja bensatankin sijoitusta samaan tilaan pidettiin suoranaisesti vaarallisena ratkaisuna, aivan oikeutetusti.

Veneen kulku vesillä arvioitiin silti asialliseksi, koko ja käyttötarkoitus huomioiden. Hyvä niin, sillä huokean hinnan ansiosta niitä myytiin melkoisia määriä Ranskan lisäksi tarkan markan Suomeen: esittelyvuonna 1992 olimme vielä syvällä laman syövereissä.

Ihan ensi silmäyksellä se ei tule mieleen, mutta Ryds 435 FC tosiaan kopioi Välimerellä yleistä pienveneen konseptia.

Kevyt 20 hv kaksitahtimoottori on juuri sopiva valinta. Joskus Rydsissä näkee isoja 4-tahtikoneita, jotka tekevät veneestä liian peräpainoisen.

Kiva konsepti

Niinpä pikku-Rydsejä liikkuu edelleen sekä vesillä että myynnissä. Edelleenkään perusideaan – kahden hengen yövyttävä vene mahdollisimman pienellä koneteholla – on vaikea löytää huokeampaa vaihtoehtoa.

Patjakangas on vaihtunut jossain vaiheessa vinyyliä mukavammaksi. Hyllyjen ohella ainoa säilytystila on lokero keulakolmiossa.

Eikä ideassa mitään vikaa ole, ei meillä eikä muualla. Konsepti on oikeastaan sitä houkuttavampi, mitä enemmän kaupungistumme. Se tarjoaa helppoa virkistysveneilyä minimaalisella panostuksella rahaan, huoltoon, aikaan ja vaivaan.

Kaikki pakollinen ja paljon ylimääräistäkin varustusta säilyy veneessä lukkojen takana. Ryds on lähtövalmis ilman laukkuja ja lastausta, joten laiturille voi tulla ilman henkilöautoa.

Inspiraation tullen Ryds vie piknikille lähisaariin taloudellisesti, sillä 20-heppainen moottori ei monta litraa bensaa tunnissa niele.

Peräkulmissa on mukavimmat penkit. Akku ja irtotankki ovat samalla puolella, viisaampaa olisi erottaa kipinät ja bensahöyryt eri tiloihin.

Rakenteellisiin heikkouksiin Ryds on ilmeisesti puuttunut heti ensimmäisten mallien saaman palautteen myötä. Kyseessä ovat myös voineet olla yksilöviat. Testivene on vuodelta 1992, mutta siinä ei näy jälkiä kannen ja rungon sauman pettämisistä tai vesivuodoista kajuuttaan. Sisällä verhoamaton kuitupinta on toki karu, mutta jos tikkuongelmaa esiintyy, sitä on helppo korvata kevyellä paikkahionnalla ja lisäämällä topcoatia pintaan. Akun ja bensatankin sijainti samassa tilassa on ilmeinen virhe, vaikkei ihan ainutlaatuisesti Rydsissä. Korjattavissa on sekin, tosin vähän työläämmin.

Irtojalat tukevat kääntyviä penkkejä, joiden alle jäävät hanskalokerot. Karttasarja mahtuu hädin tuskin pleksin suojiin, plotteri kuitenkin mukavasti.

Kesy käsitellä

Huokeimman luokan veneistä harvoin kerrotaan suunnittelijaa. Ei nytkään, mutta jäljet johtavat Amerikkaan, josta OMC lienee tuottanut vanhan runkomuotin ruotsalaisveneen pohjaksi. Ainakaan se näytä ei pohjautuvan Rydsin aiempiin malleihin.

Vesillä vene on sellainen, kuin tässä käytössä pitääkin, eli ennen kaikkea yllätyksetön. Se nousee kiltisti liukuun ja pitää ajolinjansa. Ryds kallistuu kaarteissa maltilla ja johdonmukaisesti, liian jyrkästi kurvatessa perä kaivautuu veteen “automaattijarruksi” ja nopeus putoaa äkkitilannetta hillitsemään.

Terävä pikkuaalto murtuu pitkällä vesilinjalla ajaessa ilman suurta pauketta, mutta kajuuttaan ei sitäkään viitsi mennä kuuntelemaan. Vähän suurempaa aaltoa löysimme testiin sen verran, että totesimme keulan kantavan tyydyttävästi niin vastaiseen kuin myötäiseen. Silti jo kohtalainen keli kannustaa suojaisammalle reitille tai takaisin laituriin.

Se on viisasta, sillä avotila on suojaton merenkäynnissä. Turkki on korkealla, jotta siitä on saatu tehokkaasti itsetyhjentyvä ja varalaidat matalat kalamiesten miellyttämiseksi. Putkikaiteet olivat lisävaruste, tähän yksilöön ne on lisätty jälkikäteen. Niiden ylikään ei ole vaikea ulottua vedenpintaan edes lyhytvartisella haavilla.

Sivukannet ja kaiteet ovat asialliset ja keulaboksi yllättävän tilava, joten rantautuminen on varsin helppoa.

Matkustajille on istuinpaikat peräkulmissa. Kookkaimmat luultavasti joutuvat hieman auttamaan liukuun nousua painonsiirrolla eteenpäin, mutta muuten paikat ovat mukavammat kuin kuskilla ja apukuskilla. Heidän ylöskäännettävät vaneri-istuimensa ovat yksinkertaisuuden huippu, mutta kooltaan niukat. Irrotettavat tukijalat ovat sivulokeroissa, joiden kansina istuinlevyt toimivat: samalla lokeroihin on hankala ulottua ajon aikana.

Kartta- tai muuta pöytää ei ole. Pleksisuikale kajuutan reunalla ei ole tuulilasi vaan -ohjain, jonka suojassa voi pitää hanskoja, kännyköitä tai vastaavia.

Yleisimmin Rydsien kajuutat lienevät varastokäytössä. Keulakolmion alla on pieni lokero ja seinillä hyllyt, mutta muuten varusteet ovat kasseissa turkilla tai sohvilla. Yöpymisen ajaksi ne täytyy siirtää avotilaan, jolloin vuoteet riittävät kahdelle korkeintaan keskimittaiselle.

Käytännössä lienee viisainta toimia, kuten tälläkin veneellä on tapana, eli lisätä varustukseen teltta retkikeittimineen.

Niillä täydennettynä Ryds 435 FC kasvaa monipuolisempaan käyttöön kuin esikuvansa avoimien ulapoiden etelämaissa, jossa pitää aina palata samaan satamaan yöksi. Meidän suojaisat saaristomme ja järvisokkelomme antavat sopivamman ympäristön retkeilyyn Rydsin kaltaisilla pikkuveneillä. Maiseman kauneus kun ei riipu siitä, minkä kokoisesta jahdista sitä tarkastelee.

Ominaisuuspuntari

Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.

Ajettavuus ”Kivalla tavalla kesy kokemus. En näe syytä edes 30 hv maksimimoottoriin, saati suurempaan.”

Asuttavuus ”Pedit lyhyet ja kajuutta liian pieni keittelemiseen, mutta riittää varasuunnitelmaksi telttailulle.”

Käsiteltävyys ”Vaikka pienuuttaan kiikkerä, sivukannet kunnolliset ja kaiteet riittävät keulaan pääsyyn. Avotilasta ulottuu helposti joka suuntaan.”

Merikelpoisuus ”Avotila suojaton ja laidat matalat etenkin ilman kaiteita. Kuten pienveneessä pitää, herättää huolta jo kauan ennen oikeaa vaaraa.”

Tyylikkyys ”Samaa vaatimatonta charmia kuin Reino-tossuissa tai sekarotuisessa pystykorvassa.”

Laatuvaikutelma ”Onhan se karu, mutta mainettaan parempi ainakin tämä yksilö. Ehkä huonoimmat ovat menneet romuttamoille.”

X