Yhytimme Finngulfin navakkatuulisena syysviikonloppuna oman seuransa viikkokisoista. Luonteva paikka, sillä 28e on monen muun Finngulfin tavoin liukaskulkuisen veneen maineessa. Kelin kovuus ei tosin suosinut joukon pienimpiä, joihin 28-jalkainen tänä päivänä kuuluu niin radoilla kuin lomasatamissakin.
Näin ei välttämättä tarvitsisi olla. Sen osoittamiseen Finngulf 28e on aika osuva pursi.
Reilun kympin tuulessa moni vene otti jo ensimmäisen reivin, mutta Finngulf saattoi vielä ajaa täysillä purjeilla. Lyijybulbi antaa painolastiksi noin kolmanneksen veneen painosta ja oikaisevaa voimaa lisää rungon noste; leveys vain ei näy yhtä silmiinpistävästi kuin laajaperäisissä nykyveneissä.
Purje-ala on myös maltillinen, vaikka etenkin fokka on profiililtaan tehokkaan korkea. Kun miehistö veti peräharuksen avulla keulaharuksen kireälle, fokan sai hyvin latteaksi, ja kun isopurjeen huipusta pääsi hieman painetta pois, vene pystyi liikaa kallistumatta hyödyntämään korkeita nousukulmia. Saarten suojanpuolella edes aallokko ei haitannut, vaan hyvin sisälle, kajuutan katolle jalustettavasta fokasta otettiin kaikki irti.
Valitettavasti tuuli oli liian kova genaakkerille. Sekin olisi sinänsä kooltaan kohtuullinen, ei ihan maston huipusta lähtevä. Ilman sitä avotuuliosuudet olivat veneen ongelma radalla, sillä fokka jäi pitkän puomin varassa avautuvan isopurjeen taakse melko tehottomaksi.
Silti aikakautensa veneeksi melko pystyillä keulalla ja perällä varustettu Finngulf hyödynsi pitkää vesilinjaa tehokkaasti, sillä uppoama on jaettu sille hyvin tasapainoisesti.
Kun pitkä puomi aukeaa ulos, fokka peittyy avotuulella. Genaakkerille on paikka ankannokassa, samoin ankkurille.
Juttu on julkaistu Vene-lehdessä 6/2017.
Helposti tehokas
Kisassa on kiva pärjätä, mutta vielä mukavampaa on edetä lomareissuilla väyläuskottavuuden takaavaa nopeutta isompien seassa. Siihen Finngulfilla on hyvät mahdollisuudet, sillä yksinkertaisesta takilasta on helppo ottaa koko teho irti, kun se ei ole ylirikattu.
Sitä pääsimme kokeilemaan, kun omalle testikerralle osui heikompi, 2–4 m/s tuuli.
Rullafokka tulee vain sen verran maston ohi, minkä lievästi taakse viistotut kaksi saalinkiparia sallivat sen takaliesmalle. Jaluskulman siirtymä jää niin lyhyeksi, että vastakäännökset sujuivat nopeasti ja erittäin tarkasti. Asiaa auttoi, että suuri peräsin on tehokas ja herkullisesti tasapainotettu. Ohjaaminen pinnalla on sekä tarkkaa että kevyttä.
Puomi ulottuu koko avotilan ylitse, jolloin levanki on voitu viedä takakannelle. Siellä se on tehonsa kannalta parhaassa paikassa ja poissa jaloista. Hieman lisävälitystä voi halutessaan rakentaa itse, jos pinnamies kokee isojaluksen hoidon toisella kädellä turhan raskaaksi. Miinukseksi pitkästä puomista jää isompiin ja uudempiin veneisiin verrattuna, että koko miehistön on muistettava väistää sitä jiipeissä.
Kolmen hengen miehistöllä avotila on väljä. Mukaan voi helposti kuvitella pari kaveria lisää. Liikkuminen on helppoa, selkänojat miellyttävän korkeat penkeillä istuessa, mutta ainakin pinnamies nousee mielellään laidalle.
Fokan jaluksen voi vetää halujen ja miehistömäärän mukaan joko ohjaajan ulottuville laidalle tai kajuutan reunan nostinvinsseille. Kaikki vinssit ovat Andersenin 12ST:t ja yksinopeuksisina juuri ja juuri riittävät näille purjeille.
Vapauttajia katolla on kymmenelle köydelle, joten kaikki säädöt voi tehdä avotilasta poistumatta.
Perhepurjehduksessa veneestä on puristettavissa siis käytännössä sama suorituskyky kuin kisamiehistöllä.
Fokan jaluskisko on lyhyt, joten pieneksi rullattuna takaliesmaa on vaikea kiristää.
Ihanteellinen paikka levangille: leveyttä ja veto aivan puomin päähän.
Tarvittavat mukavuudet
Sisään laskeudutaan oikeaa portaikkoa pitkin. Se ei ole itsestään selvää kokoluokassa, jossa asuinmukavuuksien maksimointi joskus johtaa keittiön pöydän tai laipioon kiinnitettyjen levyjen käyttämiseen askelmina.
Finngulfiin kuitenkin tullaan kuin asuntoon, ja sellaiset tilat se tarjoaakin – pienin varauksin tosin.
Kaikki tarpeellinen on olemassa, mitä neljä henkeä tarvitsee pitkänkin loman aikana. Aikuisempi tai omistavampi pariskunta saa paapuurin peräkajuutan suljettua ovella ja silti vuoteen eteen jää vaatimaton pukeutumistila. Vuode on hyvän kokoinen, vaikka keskiveneen laidaltaan matala avotilan alla.
Toinen pariskunta tai lapset majoittuvat keulan V-vuoteeseen, jossa yksityisyys jää verhon varaan ja pukeutuminen tapahtuu salongin puolella. Satunnainen vieras tai lyhytaikainen gasti nukkuu salongin styyrpuurin sohvalla, vastapäinen on aikuiselle liian lyhyt.
Keulan punkassa riittää pituutta, mutta pukeutumaan pitää tulla salongin puolelle.
Pentteri on varustettu isolla altaalla (meri- ja makeavesihanat), uuniliedellä (suojatanko puuttuu) sekä päältä avattavalla kylmiöllä. Tiivistä on, mutta veneen koko muistaen työtasoa ja kaappitilaa on – no, kohtuullisesti.
On hyvä rauhoittaa navigointi omaan pisteeseensä, vaikka sitten ilman istuinta (vas.). Pentterissä on työtilaa jopa hyvin, kun aputason kääntää ylös.
Styyrpuurissa on karttataso poikittain laitaa vasten. Penkki puuttuu, mutta tärkeämpää on, että erillisestä pisteestä navigointitarvikkeet löytyvät etsimättä, kun niitä tarvitaan.
Toiletti on myönteinen yllätys. Ei sitä suureksi voi kehua, mutta toimivaksi: riisuutuminen onnistuu helposti, istuin on veneen suuntainen ja onpa vielä saatu mahtumaan riipputanko sadevarusteillekin.
Pieneen toilettiin on mahtunut tanko sadevaatteille.
Kun kaikki asumisen tukitoiminnot on suoritettu, miehistö voi avata salongin klaffipöydän kuuden hengen illallista varten, eli pari vierastakin voi kutsua. Viihtyisyys ei jää ainakaan veneen ilmapiiristä kiinni, sillä mahonkivaneria ja –listaa on käytetty runsaasti. Hämärämpää tosin on kuin nykyveneissä, sekä tumman puun että ikkunoiden pienuuden takia.
Vastapainoksi pitää huomauttaa, että Finngulfia tutkiessa tuli ikävä niitä aikoja, kun veneisiin asennettiin kunnon tuuletus. Oma venttiili joka tilassa lienee osasyy siihen, että testivene oli niin raikkaan, kuivan ja siistin tuoksuinen.
Aloittakaa uudestaan
Mitä tähän kokonaisuuteen kaipaisi ja saisi lisää venettä suurentamalla?
Eipä juuri mitään, ennen kuin siirrytään kaksi, kolme metriä isompiin kokoluokkiin. Siihen asti tällaisinakin toimivat tilat vain hiljakseen kasvaisivat, samoin veneen hinta ja sen ylläpitokulut.
Kannattaako? kysyy joskus jokainen veneilijä itseltään. Vielä suurempi tuo kysymys on sille, joka vasta harkitsee veneen hankintaa.
Vastaus pysyy helpommin myönteisenä, jos vaivan ja kulujen suhde käyttömäärän on mahdollisimman pieni. Vanha ohjehan kuuluu: etsi pienin mahdollinen vene, jolla voit aikomasi käytön toteuttaa – ja hanki vähän sitä pienempi.
Finngulf 28e on kuin täsmätyönä tehty vastaukseksi suositukseen. Se on purjehdusominaisuuksiltaan riittävän helppo lomailuun ja riittävän suorituskykyinen pieneen kisailuun. Asuminen onnistuu niin pienillä vaivoilla, että valittaminen on jo turhuutta. Ja se on alle 30-jalkainen.
Päällimmäiseksi viaksi jää, ettei sitä valmisteta enää.
Ominaisuuspuntari
Venettä verrataan yleisesti ottaen samantyyppisiin ja -kokoisiin. Arviot kohdistuvat ensisijaisesti venetyyppiin, ei yksilöön, mutta mahdollisten lisävarusteiden ja muutosten vaikutuksia on huomioitu.
