Juuri nyt ei ole helppoa olla Golden Globe -kippari Itämereltä. Sekä Tapio Lehtinen että Viron Uku Randmaa kärsivät todella rankasti kotimerensä antifouling-säännöistä, etenkin Lehtinen, sillä Suomen säädöstö on virolaista vielä tiukempi.
Kummankin maailmanympäripurjehtijan veneen pohjassa on runsaasti tuuman mittaista merirokkoa. Juuri Hobartin pikapysähdyksestä eteenpäin jatkaneen Uku Randmaan pohjassa rokkoa on niin runsaasti, että parhaiden arvioiden mukaan se vaikuttaa hänen nopeuteensa 0,5 – 1 solmua. Randmaa myös valitteli, että hän oli unohtanut sukellusmaskin ja räpylät kisan lähtöpaikalle, joten pohjan puhdistaminen tulee olemaan hankalaa.
Vastaavia ongelmia on ollut jonkin verran myös muilla purjehtijoilla, mutta ei kaikilla yhtä pahasti. Muun muassa kisassa toisena oleva Mark Slats pesi veneensä pohjan Australian lähivesillä pläkässä, ja vanha kettu Jean-Luc van den Heede kuuleman mukaan lisäsi viimeisiin pohjamaalikerroksiin reilusti kuparisulfaattia, joka tunnetusti on tehokas antifouling.
Tapio Lehtisen kohdalla tilanne on ehkä kaikkein huonoin. Hänen veneensä pohja on mereltä tulleen tiedon mukaan aivan täynnä rokkoa. Miten paha tilanne todella on, nähdään Hobartin pysähdyksen aikana. Tällä hetkellä matkaa Hobartiin on noin 200 meripeninkulmaa. Valtamerten merirokko (Goose barnacle= hanhenkaula) voi kasvaa jopa 7 senttimetrin mittaiseksi.
Viron Uku Randmaa jatkaa kolmantena huolimatta vauhtia hidastavasta rokosta veneen pohjassa.
Lehtisen veneen kunnostaneen Nordic Refit Centerin Jan Lindellin mukaan pohjassa on 4 + 1 kerrosta Internationalin mustaa Trilux-antifoulingmaalia. Se on vahvin Suomessa sallittu maali ja sen vaikuttava aine on sinkkioksidi.
”Jälkiviisaana on helppo sanoa, että vene olisi kannattanut viedä lähtöpaikalle pelkällä primerilla käsiteltynä ja maalata siellä mahdollisimman tehokkaalla maalilla”, sanoo Lindell harmitellen Tapio Lehtisen tilannetta. ”Se ei kuitenkaan silloin tullut kenellekään mieleen. Toisaalta aikataulu oli todella tiukka, joten olisiko siihen ollut aikaakaan.”
Jan Lindellin mukaan venettä ei ollut mahdollista maalata Suomen määräysten vuoksi mustaa Triluxia vahvemmalla antifoulingilla, esimerkiksi Karibian purjehtijoiden suosikilla Sea Hawk Island 44 Plus. Siihen ei tiettävästi tartu yhtään mikään.
Trilux on kovapintainen maali, joka ei kulu veneen liikkuessa toisin kuin itsekiillottuvat maalit. Trilux oli Tapio Lehtisen oma valinta asiantuntijalausuntojen perusteella. Hän halusi nimenomaan kovan maalin ja sileän pinnan, jotta vaikuttava kerros ei ehtisi kulua pois pitkän purjehduksen aikana.
Entä nyt? Onneksi Lehtisellä on mukanaan snorkkeli ja lasit. Hobartin pysähdyksen aikana hän voi sukeltaa veneen alle ja puhdistaa merirokon teräväkulmaisella puunkappaleella tai jollain muulla terävällä esineellä, kuten puukolla. Hanhenkaula irtoaa parhaiten elävänä, joten urakka lienee paras tehdä heti tilaisuuden tullen. Muussa tapauksessa Lehtinen voi hävitä seuraavien noin sadan purjehdusvuorokauden aikana 1 000–2 000 meripeninkulmaa.
Hanhenkaulat eivät ole olleet ainoa Lehtisen vauhtia hidastanut tekijä. Veneen vedenpitäviin keulaosastoihin on keulakannen vuotokohteen kautta päässyt satoja litroja vettä. Etumainen osasto oli täynnä, seuraava puolillaan ja kolmannessa vettä oli hieman vähemmän. Muualla vettä ei ollut, sillä pilssipumppu tyhjentää muut tilat. Vesi on hidastanut venettä sekä painonlisäyksen että sen aiheuttaman huonon trimmin takia.
Sen sijaan sähköongelmista Lehtinen on suurimmalta osin päässyt, kiitos suomalaisten radioamatöörien, jotka ovat ahkerasti tarjonneet ratkaisuja erilaisiin sähkön tuottamisen ja kommunikaatiolaitteiden ongelmiin. He ovat pitäneet päivittäin yhteyttä Lehtiseen ja toimittaneet tälle myös muun muassa säätietoja.
